Sustain her with black magic

Lisää unimaailman inhoituksia.

Olin isosiskollani yötä juhannuksen alla, pelaamassa Civ3 heidän koneellaan, ja menin joskus kahden maissa yöllä nukkumaan. Tavaksi on tullut, että varsinkin oudoissa paikoissa näen varsin eriskummallisia unia. Poikkeus ei ollut tämäkään.

Näin unta isosiskoni vauvasta, Aurorasta. Aurora ei ollut unessa kuin aivan vastasyntynyt, mutta mahtui täysin kahdelle kämmenelleni kuin jokin käsittämättömän pieni keskonen tai nukke. Ehkä enemmän kuin jokin nukke, jolla oli pitkät valkoiset hiukset.
Minun piti kylvettää Aurora, ja läksin tekemään juuri sen. Kylvetys ei kuitenkaan aivan mennyt niinkuin olisi pitänyt. Oli kuin vesi olisi ollut jotenkin epäterveellistä Auroralle, sillä hänen vatsansa halkesi, kuin sulaneena ja suolet valuivat ulos. Menin paniikkiin ja juoksin mammani luokse itkien että olen tappanut Auroran.
Äitini vilkaisi tilannetta. Auroran suolet roikkuivat käsistäni verisinä. Hän vain tokaisi että kyllä se siitä, ei se ole niin vakavaa, kuin miltä se näyttää. En ollut uskoa moista sekoilua, mutta kun vilkaisin käsissäni retkottavaa vauvaa, alkoi se regeneroida siinä silmieni edessä ja hitaasti mutta varmasti suolet kipusivat takaisin omalle paikalleen ja vatsanahka alkoi paikkaantua.

Unessa tuli taas kaikkea sellaista, mitä ei oikein voi järkevästi selittää, mutta lopussa alkoi selvitä, että isosiskoni oli saanut selville, ettei Aurora ollutkaan terve, ja oli järkyttynyt siitä niin kovasti, että oli alkanut tutkia, miten voisi auttaa lastaan. Isosiskoni oli kuin olikin löytänyt keinon, ja piti Auroraa elossa jollain kammottavilla riiteillä, joissa uhrattiin jonkin naispuolisen erittäin pahan jumaluuden nimiin. Hän piti lastaan elossa mustalla magialla. Satuin näkemäänkin sellaisen riitin, ja se oli niin selkäpiitä karmiva, että heräsin uneen.

Kammottavaa.

Uni, jota ei melkein kehtaa kertoa

Näin unta. Varsin omituista oli unen casting niinsanotusti. Näin nimittäin Janista unta. Enkä ole ennen nähnyt, ja Uguskin vilahti, sekä epämääräinen sakki joitain täysin outoja tyyppejä.

Unessa oli niin siekailematon goottitunnelma, että harvoin se paisuu sellaisiin mittoihin. Olin matkalla johonkin, ja toverinani oli Jani. Hänellä oli päällään mustat nahkavaatteet, pitkä nahkatakki auki, ja huomasin hänen kantavan asevyöllä kahta revolveria. Tunnelmassa oli kai jotain varsin Stephen Kingin Musta Torni-sarjasta tuttua, kuten tuo revolverimeininki, sekä se, kuinka karskina tyyppinä Jani unessani esiintyi. Vähän niinkuin kirjan Revolverimies.
Olimme jossain varsin omituisessa paikassa, paikassa jossa yksi tie jatkuu ikuisuuteen asti suorana, mutta josta ei kyennyt nähdä kuin vain osan kerrallaan, sillä koko maailma oli peittynyt helmenharmaaseen utuun, jonka lävitse ei aivan täysin nähnyt. Udussa liikkui ihmisiä, mutta en ollut varma, olivatko he aivan oikeita, tai kunnossa.
Kaikki puut pitkällä pelto-osuudella olivat vain kuivettuneita ja mustuneita rankoja, joista riippui hämähäkinseittejä sekä valkeaa naavaa.
Olin kovin väsynyt pitkästä kävelemisestä ja Jani puoliksi raahasi minua eteenpäin.
Matka vain jatkui.
Pian pääsimme metsäiseen osuuteen, paikkaan jossa olen ollut monta kertaa ennenkin unissani, mutta se ei ole koskaan ennen ollut niin uhkaava paikka. Tie, jolla kuljimme alkoi kulkea myös käänteissä ja polveilla ylös ja alas maaston mukaan. Udussa liikkui kummia olentoja, ja minua hiukan pelotti.
Kaikkea kummaa alkoi tapahtua, jouduimme kulkemaan omituisen solan läpi. Tie teki valtaisan syöksyn metsän pohjalle, ja korkeat sammaltörmät nousivat puolenmetrin päässä toisistaan ylös. Mietin kuumeisesti miten pääsen valtavan mahani kanssa niitten läpi, mutta pakko oli päästä eteenpäin. Jani meni edeltä ja ojensi kätensä jotta hän pystyi vetämään minut solan läpi.
Kun ahtausduin solaan, alkoivat seinämät kummallisesti aaltoilla ja tuntui kuin ne olisivat yrittäneet hakata vatsaani. Kyykistyin ja yritin päästä läpi mahdollisimman nopeasti.
Mieleni teki hakea jostain lapio ja kostaa moisille kusipäisille seinille niin röyhkeä käytös, lyödä nyt raskaana olevaa naista!
Päästyämme solasta huomasimme olevamme taas aivan oudossa paikassa, ja silti tutussa. Paikka muistutti kovasti lapsuudenkotini lähellä olevaa tietä, toisella puolella metsää, toisella puolella peltoa. Utu peitti taas suuren osan koko näkyvyydestä.

Tässä vaiheessa uni meni varsin sekavaksi ja tapahtui kaikenlaista, jota en viitsi (enkä aio) raportoida tähän, mutta olimme seuraavaksi joutuneet Janin kanssa jonkinlaiseen hallintorakennukseen, jossa virkailijat olivat kuin varjoja oikeista ihmisistä. Myös Ugus oli siellä ja istui yksinäisen näköisenä jossain odotushuoneessa, johon meidätkin ohjattiin. Pian tultiin Ugusta mittailemaan mittanauhalla, ja kokoajan Uguksen kasvoilla oli sellainen kammottava tyhjä ilme. Kuuntelimme korvat höröllä omituisten hoitajien höpinöitä ja muutama lauseenpätkä kantautui korviimme ".... aivan liian ohut... katoaa myös pian... kovasti on... muitten joukkoon..."
Ihmettelimme mihin helvettiin olimme joutunut.
Ugus ei tehnyt elettäkään eikä edes räpytellyt silmiään. Hän oli kuin aivan jossain jo toisella puolella jotakin.
Seuraavaksi meidät ohjattiin Janin kanssa toiseen huoneeseen, jossa jouduimme varsin saksalaiseen kuulusteluun. Kuulustelijana oli nainen, jonka tiesin tuntevani siitä maailmasta, jossa olin hereillä, mutta täällä hän oli eri olento.
Kysymykset, joita meille esitettiin, olivat aivan järjettömiä. Vaikutti siltä, että olimme joutuneet pois utumaailmasta, ja meitä kuulusteltiin siellä tapahtuneista tapahtumista. Emme aivan käsittäneet miksi.
Viimeiseksi kysyin naiselta, tunnenko hänet jostain.
Kuulustelijamme naurahti omituisesti, katsoi minua syrjäkarein ja näin jonkinlaisen öljyisen kimalluksen hänen silmiensä pinnalla, joka katosi hyvin nopeasti. Hän vain sanoi, " Toivottavasti muistat kaikki opetukseni, sekä soveltaa niitä elämässäsi hyvin. "

Ja jotenkin minusta tuntui, ettei se ollut ollenkaan hyvä juttu.

Silkkaa V*ttuilua!

Yritin kaikessa rauhassa lueskella Janin marginaalia, eikä siitä tullut mitään kun kauheasti teki mieli kommentoida, eikä se onnistunut. Eikä ensin tänne omaankaan luukkuun pääseminen? Mitä hittoa!? Ärsyttää tällainen netti silloin kun se ei vähimmilläänkään toimi! RAAGH! Mikä voisi olla kuvottavampaa kuin silmille eteesi hyppäävä ALERT: www.blogger.com cannot be found, tai samanlainen ilmoitus kun yritin tallentaa janille kommentteja. ALERT: www.mummila.net cannot be found! Järki lähtee päästä.

Ulkoasu(sisäasu)

Hmmm. Rupesin kovasti miettimään, kun tuolla Janilla on niin usein nyt pienen ajan sisällä vaihtunut Marginaalin ulkoasu. Ja joka kerta se hiipii selän taakse ja säikäyttää melkein paskat housuun. Olenko siis vanhoillinen? Muutosta pelkäävä? Näp. Se vain hämmästyttää aina, kun joku osaa tehdä jotain tietokoneellansa- minä kun olen varsinainen poropeukalo sen asian suhteen, kuten olen usein ilmaissut.

No. Aloin kuitenkin miettiä tosissani (eli n. 20 sekuntia, kunnes tiesin tyhjentävän vastauksen), minkälaiseksi muuttaisin rakkaan bringdeathcorporationin ulkoasun, jos voisin kaikessa rauhassa tehdä siitä ihan mitä tahansa. Ehkäpä lopputulos sittenkin muistuttaisi enemmän jonkinlaista kotisivustoa enemmän kuin blogia. Tämä on omalla tavallaan varsin rajoittava, vaikkakin vapauttava.

Lisäisin taustaan ja ehkä kaikkiin reunoihin jotain tosi häiriintyneitä piirustuksiani, sellaiseksi oudoksi kehykseksi, joka saisi lukijat varuilleen, ja todennäköisesti toimisi erinomaisesti "näyttämönä" aina silloin, kun reporteeraan kummista unistani. Unimaailmani on monella tapaa hyvin samannäköinen kuin ne oudoimmat piirustukseni - minusta on aina ollut kiva säikytellä ihmisiä.

Lisäisin jonkinlaisen kuvagallerian. Jotain hyviä kuvia - minua ei pelota paljastuminen. Se on jollain tavalla minulle hyvin luonnollista paljastua jossain vaiheessa - vaikka minussa onkin tuo varjoissa hiipivän sisin. Mutta mikäpä sen nautinnollisempaa kuin pimeässä metsässä kiertäminen ja sitten sieltä emergaaminen juuri oikeanlaiseen valoon. Kuun valo sopii oikein hyvin. ( jos joku olisi minua teinivuosinani seuraillut, olisi tavannut oudon tyttösen hiipimässä kuunvalosta varjoihin pitkin poikin maita ja mantuja. Metsällä ja pelloilla)

Turhaannun. Ärsyttää kun ei voi nyt heti ajatuksen nopeudella toteuttaa mielikuviani!!
Joten annan asian olla ja toivon hartaasti että saan joskus vapauden toteuttaa nuo suunnitelmani...

Pappisvihan perujako?

Näinpä outoista unta tuossa taannapäivänä. Ehkä sen inspiroi alkuunsa kovasti kukkaan puhjennut pappisvihani, koska äitini häissä oli kerrassaan järkyttävä pappi. Ja ei, en ole koskaan pitänyt papeista, enkä koskaan ole tavannut pappia, josta olisin pitänyt, eikä tämä outo piirre ole parantunut lainkaan iän kanssa. Itseasiassa julistin häitten jälkimainingeissa, vielä monien kovasti uskovien sukulaisteni läsnäollessa, että inhoan pappeja, enkä koskaan halua mihinkään elämäni tilaisuuteen pappia! En edes hautajaisiini. Jos sellainen sinne tulee - niin nousen kuolleista! Se olkoon sopiva opetus niille, jotka ovat vasten vaatimuksiani rikkoneet. Perkele.

No, mietiskelimme siskoni kanssa mistä kauhea vihani noita kauhtanoita vastaan on sikinnyt. Päättelin että ne ovat varmaan tehneet jotain äärettömän kamalaa minulle jossain entisessä elämässä, ja siitä olen varma, ellei joku onnistu todistamaan toisin.

Mutta asiaan.

Unessa elin kaukana menneisyydessä, olisiko ollut jotain 1000-luvulta ylöspäin, ei osaa sanoa. Olin eräs 10-12-vuotias pikkutyttö hyvin tiiviissä kyläyhteisössä jossain euroopassa, ja oli kovat ajat. Oli talvi, eikä ruokaa tahtonut riittää, lunta oli perkeleesti, puutkin olivat melkein loppu ja koko kyläyhteisö kyyhötti kylän tavernassa, jossa säännöstelimme ruokaa ja puita lämmitykseen. Kylän pappi oli kauan jo miettinyt, miksi jumala meitä näin koetteli, mutta ei ollut saanut vastausta. Eräänä iltana hän kokosi kaikki kyläläiset yhteen ja alkoi puhua. Hän oli löytänyt syyllisen tähän kurjuuteen. Eräs kylän yksin asuva nuori nainen, jonka perhe oli menehtynyt ruttoon, oli hänen mielestään selvä saatanan kätyri ja tuonut jumalan vihan päällemme. Näin oli hänelle näytetty.
Koko kylä lähti hysteriaan mukaan helposti kuin marionetti narusta vedettäessä ja näin saatiin aikaan melkoinen jupakka. Nuori nainen haettiin, sidottiin kiinni paaluihin ja alettiin syyttely. Pappi pauhasi tulikiven katkua ja helvetin tulta. Ihmiset huusivat ja riehuivat ja sylkivät ja raapivat naisparkaa paaluissa.
Ja kaiken tämän keskellä vain yksinkertaisesti näin, kuinka tuo syytetty nainen oli täysin viaton noihin syytöksiin, en tiedä miten sen näin, mutta se oli selvä minulle kuin se, että lumi on valkoista. Jotenkin tiesin tuon papin olevan syypää kaikkeen, jotenkin ymmärsin että nainen oli jotenkin huumattu. Kauhea suru ja ahdistus joka riipi sydäntäni ja sisintäni oli kuin valtava rautau-aura olisi ajettu keskeltäni. Tipuin lattialle tunteen voimasta, kykenin vain kirkumaan.

Sitten uni siirtyi armeliaasti eteenpäin kun pappi alkoi kiduttaa joittenkin miesten kanssa tunnustusta ulos naisesta. Siirryin ajassa eteenpäin, en paljoa, mutta ehkä 100 tai 200 vuotta. Elin hyvin samankaltaisessa kyläyhteisössä ja minut huijattiin mukaan kylän papin perustamaan outoon, salaiseen kulttiin, jossa palvottiin jotain ihan muuta kuin kristittyjen jumalaa. Mitä enemmän jouduin tuon salakultin sisälle, sitä varmempi olin sen vääryydestä ja kieroutuneisuudesta. Löysin omituisia vanhoja artefakteja papin alttarin sisällä olevasta salatilasta, ja jotenkin tiesin nähneeni ne jossain ennenkin. Aloin kapinoida vastaan ja yritin paljastaa kauheat palvontamenot, mutta jouduinkin itse papin ja hänen seuraajiensa retkutettamaksi. He käänsivät syytökset ympäri ja itse jouduin samanlaiseen tilanteeseen, kuin se nuori nainen edellisessä unessani. He huumasivat minut jollakin aineella, jota saatiin myrkyllisestä kasvista, niin etten voinut todistaa väitöksiäni tosiksi.

Sanomattakin selvää mitä tapahtui.

Karmea pappisviha. Muinaisista ajoistako peräisin? Ken tietää, mutta ehkäpä sittenkin..

Outoja kyselevät.

Uguksenkin blogin vallanneen kyselyhysterian läpivalaisemana täytynee itsekin vastailla kummallisiin kysymyksiin - sillä ne ovat viihdettä vailla vertaa.
Vastaamma näin!

13 asiaa joista pidän:

1. Ukkonen
2. Vampyyrit
3. Fantasia-kaikki
4. Kirjat
5. Kirjoittaminen
6. Kuvat
7. Piirtäminen
8. Yöllisistä oudoista kävelyretkistä ja autoretkistä
9. Syvällisistä keskusteluista
10. Oudoista kokemuksista
11. Musiikki, sen tekeminen ja kuunteleminen
12. Tanssiminen
13. Rakasteleminen

12 elokuvaa, joista pidän:

1. Saksikäsi Edward
2. The Crow
3. Monty Python-Quest for Holy Grail
4. Francis Ford Coppolan Dracula
5. Veren vangit
6. Taru sormusten herrasta-trilogia
7. Päätön ratsumies
8. Dogville
9. Huonot kauhuleffat seurassa (paskan estetiikka)
10. Susien klaani
11. Alien quadrilogy
12. Dina

Siinäkin vaan kuitenkin jäi varmasti taas paljon listaamatta. Nyyh.

11 idolia/esikuvaa:

Tämä on kyllä tyhmä kysymys. En idolisoi ketään. Esikuviakaan en oikein keksi, todennäköisesti kuitenkin oma äiti lienee lähinnä esikuvaa.

10 fyysistä asiaa itsestäni:

1. Olen lyhyt. 161 cm.
2. Olen myös pyöreähkö, johtuen varmaan siitä, että vaikka kuinka laiha olen ollut, olen perheeni suurikokoisin ihminen jo luuston ja lihaksiston takia.
3. Kynteni ovat aina pitkät ja mystisen taipuisat. Voin vääntää niitä taaksepäin ilman tuskia.
4. Osaan hallita ihailtavasti kehoani, koska olen tanssija.
5. Nenässäni on aristokraattinen kyhmy.
6. Puhun paljon käsilläni ja kehollani.
7. Olen kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni.
8. Minulla on kolme ainutlaatuista tatuointia. 2 niistä exäni piirtämiä, 1 omani.
9. Olen erinomaisen tyytyväinen kehooni.
10. Minulla on varsin vahvat jalat. (joista olen saanut kuulla ikäni perheeni rimppakintuilta - lälläsbyy!)

8 suosikkijuomaa/ruokaa:

1. Vesi
2. Mehu
3. Tee, mieluiten yrtti.
4. Kana, kaikissa muodoissaan. Paitsi ei raakana! Tai ken tietää, en o kokeillu.
5. Peruna! Aivan parasta.
6. Suklaa. Kohtuullisissa määrin.
7. Salmiakki. Paitsi ei viimeaikoina...
8. Maissi! Vaikka inhoankin keltaista väriä..

7 ihmistä, joita tahtoisin suudella:

Hölmö kysymys. Sellaista ihmistä jolla on suudeltavat huulet ( eli ei siis sellaiset sairaan ohuet) ja joka OSAA suudella. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ei yritä nuolla toisen naamaa, eikä yritä syödä toista elävältä.

6 asiaa jotka ärsyttävät minua: (vain kuusiko??)

1. Ärsyttävät ihmiset.
2. Uskovaiset, jotka tuputtavat uskontojaan minulle.
3. Väärin kaappiin laitetut astiat. Olen uskollinen tyylilleni.
4. Roskaajat.
5. Liian iloiset ihmiset. Siinä on jotain niin epätoivoista.
6. Maailman epäoikeudenmukaisuus.
bonus: RAHA ja sen puute.

5 asiaa joita kosketan päivittäin:

1. Teeveen kaukosäädin. Häpeän.
2. Rintani. En häpeä.
3. Voiveitsi (kylymä veihti)
4. Karvainen olento, joka kehrää ja ei tottele mitään nimeä, ei edes omaansa.
5. Vessanvedin. Jeesus ko romanttista. Mutta totisinta totta.

4 tv-sarjaa joita seuraan:

1. Conan O´Brienin late nightia harva se päivä.
2. Kaikkea ahdistavaa paskaa, jonka käännän paskan estetiikan helmiksi.
3. Kylmä rinki. Jos sitä tulisi vielä.
4. Bad girls, sitten kun uudet jaksot alkaa.

3 asiaa, joihin pukeudun joka päivä:

Tekisi mieleni kyllä heilauttaa tähän jotain hävytöntä, mutta yritän olla totuudenmukainen.

Vahva minäkuva.
Alusvaatteet - tulihan se hävyttömyyskin sieltä?
Akvamariinisormus.

2 julkkista, joihin olen ollut ihastunut:

en varsinaisesti ihastunut myönnä olleeni, mutta ne, joita pidän puoleensavetävimpinä ovat:

ROBERT SMITH. Eikä sillä ole mitään väliä kuinka vanha tai lihava se on. Se on ROBERT SMITH.

En tietenkään kuollaksenikaan muista juuri nyt sen yhden näyttelijän nimeä, mutta on esittänyt Crow- elokuvassa sitä pääpahista, sekä on ollut monissa muissakin elokuvissa...
Sillä on kuitenkin maailman seksikkäin ääni, ja se on juuri niin pahan näköinen, kuin ääni antaa ymmärtää. MM.

Ha! En siis pudonnut tuohon suosittuun Johnny Depp-kuoppaan...

1 asia, jonka haluan kaikkien tietävän minusta.

Julkistakaamme se - olen varsin outo hyypiö. Mutta kiva sellainen.

Repikää siitä. Näihin oli hauska vastailla. Mutta taidan yrittää keksiä vähän oudompia kysymyksiä vastattavaksi seuraavaksi kerraksi...

Getting Closer

Eilen oli tutustuminen synnytysosastolle.

Mikään ei vain valitettavasti ole niin kauhistuttavaa, kuin steriili ympäristö täynnä steriilejä, outoja ihmisiä. Sairaalassa on valkeat seinät ja outoja, pelottavia kapistuksia ja se saa minut aina hermostuneeksi, sama mikä asia on kyseessä.

Lapseni isä vain naureskeli hermostuneisuudelleni. Ehkä se on naurettavaa, mutta eihän hän ole se, jonka pitää synnyttää. Ei sillä että välttämättä nimenomaisesti synnyttämistä pelkäisin. Joudun tekemään sen silti - enkä ole koskaan pakoista pitänyt ja toisekseen asiaan liittyy paljon muutakin kuin pelkkä se itse tapahtuma.

Haluan aina kaikkien pitävän minua äärimmäisen vahvana ihmisenä, ja usein ihmiset pitävätkin, mutta ei sekään ole koko totuus. Minussa on äärimmäisen haavoittuvia puolia, joita en tahtoisi kenenkään näkevän ja se lieneekin ongelma. Varsinkin ahdistaa ajatus synnyttämisestä, että jos en pysykään niin vahvana kuin tahtoisin, eikä siitä ole mitään takuita. Ihmiset joitten tahtoisin näkevän minut vahvana näkevätkin minut heikkona, ja se luo paineita jo valmiiksi. Se ahdistaa. Sanoinkuvaamattomasti.

Jotenkin nimenomaisesti se, että lapsen isä näkisi minut heikkona, on karmea ajatus. Olkoonkin että seurustelimme yli 2 vuotta. Ja olkoonkin että hän usein näki minut sinä aikana heikossa olotilassa, koska kärsin masennuksesta, mutta syy lienee perimmäisesti se, etten ole nähnyt häntä juuri koskaan heikkona. Kuin hänessä ei sellaisia puolia edes olisi olemassakaan.

Miten tällaisia ajatuksia voi kontrolloida? Ehkä jopa ääritarpeeni saada kontrolloida kaikkia mahdollisia tilanteita joissa olen(vaikkei se realistista olekaan, en ole koskaan ollut realisti), aiheuttaa nihkeyttä koko tilannetta ajatellen. Ja se peruuttamattomasti, etten tunne niitä ihmisiä, jotka ovat osana ehkä yhtä tärkeimmistä tapahtumista koko elämässäni!

RAAAAAGH! Tällaiset ajatukset saavat ihmisen hulluksi! Miten niistä pääsee??

Juuri ne... hehehehhe

Okei. Mahdottomien tehtävien riivaamana osallistun tähän kuuden kappaleen listaushaasteeseen, johon Uguskin niin reippaasti repäisi.

1. The Cure - Hot Hot Hot.
----------> ääretön kesäkappale. Kesän kunniaksi listaan sen ekaan.

2. The Cure - Lovecats.
----------> toinen ääretön kesäkappale ja ainainen suosikkini. Pahoittelen saman bändin kahta entryä näin pienelle listalle.

3. Absoluuttinen Nollapiste - Portaat.
----------> vai oliko se nämä portaat? En muista, mutta kappale on yksi suuria suosikkejani, kerrassaan kerrassaan kerrassaan kaunista!

4. Tori Amos - God.
----------> nerokas. ei voi muuta sanoa.

5. A-HA - Living a boys adventure dream.
----------> en jällenkään mene vannomaan kappaleen nimen oikeudellisuutta, mutta hyvä se silti on. Niinkuin koko hunting high and low levyskä.

6. N-Mode - Orbit of love.
----------> erään tuttavani aivan mahtavan korni tanssibiisi, kerrassaan parasta mahdollista sellaista, jota olen kuullut. Tämä ottaa ja vie mennessään!!

Siinäpä se. Nämä olivat ne, jotka mieleen ekstempore pyörähtivät!

Taas ne kappaleet - ne KAPPALEET!!

Laillinen Aviovaimo

Olipas taas kerrassaan ihmisen pokassa pitämistä.

Olin äitini ja hänen miesystävänsä vihkitilaisuudessa aamusella maistraatissa. Huone oli varsinainen koppero ja minä, sisarukseni ja Juhan lapset seisoskelimme hienosteluvaatteissa jäyheinä pitkin seiniä. Nauratti kamalasti muutenkin.

Oli lyhyt seremonia, mutta senkin se tohole tuomari onnistui mokaamaan, ja pahan kerran. Kun tuli mamman vuoro sanoa tahdon, kysyi tuomari parhaimmalla makealla vihkiäänellään, että otatko sinä Tarja * * * tämän Juha * * lailliseksi aviovaimoksesi? Mamma sanoi että tahdon. Jouduin pidättelemään kaikilla mahdollisilla vatsalihaksilla, etten olisi alkanut ulvoa holtittomasti.

Seremonian loputtua isoveljeni sanoi, että oli oikein kovasti yrittänyt olla katsomatta minuun silloin, sillä muuten olisi pokka pettänyt. Ja että kaikki ei edes sitä koko virhettä huomanneet! Ei edes laillinen aviovaimo!

Pitäisiköhän häälahjaksi ostaa Juhalle opas, jossa kerrotaan, mitä hyvän aviovaimon velvollisuuksiin kuuluu?

Only Happy When It Rains

Ja niin tuli se kauan poissa pysynyt mutta kovasti ennustettu sade sittenkin kokkolaan.
Koko sen ajan kun Ugus viipyi, piti sataa, mutta vasta kun henkilöitymä poistui, alkoi sataa. Tosin on jotenkin mukavaa tämä sade. Eilen jopa ukkosti, salamat vilkkuivat läpi taivaan ja uhmakkaasti katselin dvd:ä ja pesin pyykkiä. Onneksi ei sattunut mitään ikävää, kuten että kyseiset elektroniikkavehkeet olisivat menneet rikki.

Tänäänkin joutui tieni taas sateeseen raatamaan, kun oli kaikenmaailman asioita ympäriinsä, kuten sossuun ja työkkäriin ja tietenkin tänne tutkimaan, mitä uutta maailmassa on tapahtunut.
Naureskelin itsekseni kun mummot luontaistuotekaupan edessä valittivat, että kun on kylmä ja eilenkin oli kylmempi, mutta minun mielestäni ottaen huomioon, että sataa, on erittäin lämmin ja mukava ilma. Ja eilen oli vielä lämpimämpi. Jotenkin tavallaan trooppinen tunnelma.

Täytyy vielä lähteä juoksemaan asioille ja toivoa, että pääsen käyttämään sateenvarjoa, ja sitten mennä kotia mummoilemaan (eli kirjomaan hametta mamman häihin).

Kyllä sade vain on ihanainen asia, silloin kun se tulee tarpeeksi harvoin/usein puhdistaakseen ympäristönsä smaragdiseen hohtoon.

Kirvojen Kiimaneste

Hehehhehehehhehehhe....

Täytyy sanoa kyllä, että jos mikään saa ihmisen hymyilemään ja jopa maanisesti naureskelemaan, on Ahkerien Simpanssien musiikki. Sitä taas pitkästä aikaa kun sain kotonani kuulla. Ei ollut kyllä se nauru tiukassa.
Voi vain ihmetellä, kuinka kämäisiä nauhoituksia voi tehdä, ja kuinka kämäisiä soittimia voi käyttää, ei sillä että minulla olisi mitään Balalaikkaa vastaan, itseasiassa jo lapsena hypein innoissani vanhempien vuoteen päällä kolmikielistä pientä balalaikkaa rääpien. Ja eräs parhaimmista yllätykselliset-kanavatarjonta-helmet-hetkikin liittyy tiukasti balalaikkoihin. Kerran nimittäin kovassa kuumeessa katselin jostain syystä kakkoselta hopeinen ja kultainen harmonikka-kilpailua, jossa väliaikavieraana oli muistaakseni bulgarialainen (tai jostain sieltä) kvartetti, joka soitti Boney M-kimaran. Soittimina kolme erikokoista balalaikkaa ja harmonikka. En ole koskaan kuullut mitään niin hauskaa ja hienoa yllättäin, varoittamatta.
Mutta palatakseni aiheeseen josta alkuperäisesti aloitin, balalaikka Ahkerien Simpanssien käsissä saa aivan uuden taajuuden ja konseptin. Hämmästyttävää. Itseasiassa minkäänlainen laulutaitokin saa uuden asun siinä kokoonpanossa.
Eritoten koko albumin hämärin ja myös provosoivin kappale, Tahdon simpanssia koskettaa, on jotain niin absurdia ja käänteentekevää, että tuntuu kuin sinut vedettäisiin tahtomattasikin jonkin oudon portaalin läpi jonkinlaiseen täysin kieroutuneeseen ulottuvuuteen, missä mikään ei ole pyhää. Erinomaista, että musiikki kykenee tällaiseen suoritukseen, mitä yleensä tapahtuu vain unissa (sellaisissa, joista ei muille kerrota).
Ahkerat Simpanssit eivät anna armoa - ja hyvä näin!

Erinomaista!

Soundtrack of my Life

Päätin sitten yhtyä tähän 10 kappaleen kappaleveivaukseen, tosin päättelimme juuri Uguksen kera, että olisi ehkä järkevämpää tehdä n. 100 kappaleen kunnon lävyskä, jonka voisi aikajanaankin asettaa, mikä tekisi siitä tietenkin erittäin mielenkiintoisen, sillä tuntuu siltä, että tästä jää niin paljon pois.

But here goes, none the less.

1. The Cure - Lullaby.

Tosin Curelta voisi valita niin monia muitakin kappaleita, kokonaisia levykokonaisuuksia, joten tämäkin on vain raapaisu - tosin hyvä sellainen. Ehkä valitsemiseen vaikuttaa myös se, että se tulee kokonaan upealta levyltä Disintegration ja siihen on tehty aivan erinomainen musiikkivideo, joka kuvaa sekä musiikkia että sanoituksia että koko bändin meininkiä!
Tuo mieleen elävästi useita erilaisia sekä lohduttavia että ahdistavia tilanteita.. täydellinen yön hämärään soitettu kappale..

2. The Smiths - Strange ways, here we come.

Smithsiltä tämä on kokonainen albumi, koska oli mahdotonta valita yhtä individualistista kappaletta näin monen hyvän seasta, tässäpä niin mainio levy, että useaan eri otteeseen se on soinut jopa tuntikaupalla peräkanaa soittimessa. Vokalistin upea ääni maalailee iloisentarttuvaisen ja melankolisen musiikin tahtiin äärimmäisen melankolisia ja suorastaan hauskansurullisia sanoituksia eetteriin. Jos Death of a Discodancer ei saa suupieliä ylös, niin on huono huumorintaju! Tai Girlfriend in a coma. Tai joku muu yhtä hämmästyttävä kappale.
Kai näissä on jotain mystistä raakaa tuskaa, joka vain yksinkertaisesti iskee.

3. Kate Bush - Night of the Swallow.

AH! Dreaming jo levynä on lähes täydellinen kokonaisuus, ja saa sydämen pamppailemaan rinnasta ulos ja varsinkin tämä erityinen kappale kokonaisuutena joka nousee ja laskee ja kasvaa ja kutistuu. Sanoitukset ovat erinomaiset, sekä irlantilaisvaikutteinen musiikki on kuin nuoli läpi pään. Miksen osaa itse säveltää tällaista kappaletta, miksen???

4. Tori Amos - Father Lucifer.

Artisti, jonka koko tuotannon tähänkin voisi valita. Uskomattoman vaikea valinta valita edes tämä erinomainen kappale. Melkein sain aikaan riitaisan kakofonian omaan päähäni.. Father Lucifer on jälleen sanoituksien ja säveliensä puolesta musiikillinen helmi tässä roskan ylitunkemassa maailmassa. Ehkä yksi pisinpään arvostamistani artisteista, sillä tutustuin Toriin jo 15-vuotiaana, enkä ole irti päästänyt sen jälkeen. Juuri Boys for the pele levynä on ensimmäinen Tori-levy, jonka olen halunnnut hankkia. Muistan kuinka levy nousi suomen top40 ohjelmassa sinne jonnekin ja ne soittivat levyltä sinkun caught a light sneeze, ja kirjoitin hetimiten levyn nimen ja artistin ylös hankittaviin. Olin ehkä 14. Itseasiassa vasta n. vuosi myöhemmin eräs ystäväni toi minulle Torin Under the Pink levyn lainaan ja olin myyty.

5. NIN - Fragile.

Jälleen täytyi valita koko tuplalevylävyskä kokonaisuutena, sillä oli turhauttavan vaikeaa keksiä jotain yksittäistä biisiä. Tässäpä levy jonka aikana voi käydä kyllä niin erilaisia tunneskaaloja läpi että vapina ja kapina! NIN on toisinaan niin rankkaa, ettei oikein tiedä tykkääkö vai ei, mutta Fragilessa on onnistuttu juuri oikeanlaiseen tiukka hetki ja sweet release meininkiin ettei voi sanoa muuta kuin että kannattaa hankkia.

6.Depeche Mode - Barrel of a Gun.

*kuolaa valuu*. Depeche Mode on onnistunut siinä missä moni haluaisi mutta harva toimittaa perille asti. Koko pitkän uransa aikana kokoonpano on pistänyt aina vain paremmaksi, hetkeksikään hellittämättä. Aina kun kuulen tätä, tulee mieleeni eräs yö kun ajelimme erään ihmisen kanssa pitkin hämäriä ja outoja ykspihlajan satamakatuja ja rantateitä syksyisissä tunnelmissa, ja erinomaisista kaiuttimista pauhasi korviahuumaavalla volyymilla DM:ää. Yömusiikkien yömusiikkia. Täydellistä rakastelumusiikkia.
Täydellistä musiikkia.

7. Hedningarna - Räven ja Tina Vieri.

En kyennyt kahden saamarin hyvän kappaleen välillä valitsemaan. Muutenkin albumi Trä on jälleen sellainen tunnelmapaukkukokoelma mainioita kansanmusiikkiväritteisiä aivan omanlaisiaan kappaleita, että henki ei kulje. Muistan lukeneeni usein R.A. Salvatoren ensimmäisiä Drizzt Do Urden kirjoja tämän musiikin tahtiin, ja se sopi kuin nappi silmään. Parhaita suosikkisoittimiani onkin ruotsalainen kansansoitin avainviulu, jonka äänimaailma on eräs parhaimmista. Oh, olempa kuullut sitä livenäkin Kaustisen Kansanmusiikkifestareilla. MMM...

8. Björk - Hyperballad.

Aina ollut lempikappaleeni kautta aikain aina siitä lähtien kun olen Björkin tuotantoon tutustunut. Tässä vain yksinkertaisuudessaan on sitä jotain. Björkkikin on niin söpö kun on vielä nuori. Ei nyt sillä että söpöys olisi karissut, vaikka hiukan onkin. Hyperballad lienee ensimmäisiä Björk-kappaleita, joita olen koskaan tainnut kuulla ja tuo mieleeni niitä parempia muistoja teinivuosilta.

9. Hooverphonic - The Magnificient Tree.

Jälleen pakko valita koko levy. Ainut mitä olen koskaan kyseiseltä kokoonpanolta kuullut, mutta myös aivan erinomaisen ehdoton levy. Vahvatunnelmaiset musiikit ovat niin kovin lähellä sydäntäni, sille ei vain voi mitään. Laulajan kaunis, kirkas, mutta myös tarvittaessa mukavasti sumuinen luo täyteläiseen musiikkiin sen juuri oikean koukun. Useaan otteeseen läpilaulettu lävyskä. Jopa opettelin Jackie Kane kappaleen kitarariffin korvakuulolla. Ei sillä että se edes vaikea olisi ollut. Mutta kunhan viihdytin itseäni.

10. Garbage - Only happy when it rains.

So true. Sateessa on sitä jotain, ja että joku näinkin tyylikäs bändi on saanut aikaan siitä näinkin tyylikkään kappaleen, ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa. Jälleen näitä bändejä, joihin on tutustunut jo nuorempana, mutta sitten hankkinut silti levyt vasta hiukan vanhempana. Monen masennuskauden aikana riivitetty on tuo koko levy, jolta kappale löytyy. Yllättäin. Sopiihan se sellaiseen olotilaan täydellisesti. Varsinainen Remedy - jos purkaa itseään kuuntelemansa musiikin kautta.

HUH. Olipas pitkä lista...