Pappisvihan perujako?

Näinpä outoista unta tuossa taannapäivänä. Ehkä sen inspiroi alkuunsa kovasti kukkaan puhjennut pappisvihani, koska äitini häissä oli kerrassaan järkyttävä pappi. Ja ei, en ole koskaan pitänyt papeista, enkä koskaan ole tavannut pappia, josta olisin pitänyt, eikä tämä outo piirre ole parantunut lainkaan iän kanssa. Itseasiassa julistin häitten jälkimainingeissa, vielä monien kovasti uskovien sukulaisteni läsnäollessa, että inhoan pappeja, enkä koskaan halua mihinkään elämäni tilaisuuteen pappia! En edes hautajaisiini. Jos sellainen sinne tulee - niin nousen kuolleista! Se olkoon sopiva opetus niille, jotka ovat vasten vaatimuksiani rikkoneet. Perkele.

No, mietiskelimme siskoni kanssa mistä kauhea vihani noita kauhtanoita vastaan on sikinnyt. Päättelin että ne ovat varmaan tehneet jotain äärettömän kamalaa minulle jossain entisessä elämässä, ja siitä olen varma, ellei joku onnistu todistamaan toisin.

Mutta asiaan.

Unessa elin kaukana menneisyydessä, olisiko ollut jotain 1000-luvulta ylöspäin, ei osaa sanoa. Olin eräs 10-12-vuotias pikkutyttö hyvin tiiviissä kyläyhteisössä jossain euroopassa, ja oli kovat ajat. Oli talvi, eikä ruokaa tahtonut riittää, lunta oli perkeleesti, puutkin olivat melkein loppu ja koko kyläyhteisö kyyhötti kylän tavernassa, jossa säännöstelimme ruokaa ja puita lämmitykseen. Kylän pappi oli kauan jo miettinyt, miksi jumala meitä näin koetteli, mutta ei ollut saanut vastausta. Eräänä iltana hän kokosi kaikki kyläläiset yhteen ja alkoi puhua. Hän oli löytänyt syyllisen tähän kurjuuteen. Eräs kylän yksin asuva nuori nainen, jonka perhe oli menehtynyt ruttoon, oli hänen mielestään selvä saatanan kätyri ja tuonut jumalan vihan päällemme. Näin oli hänelle näytetty.
Koko kylä lähti hysteriaan mukaan helposti kuin marionetti narusta vedettäessä ja näin saatiin aikaan melkoinen jupakka. Nuori nainen haettiin, sidottiin kiinni paaluihin ja alettiin syyttely. Pappi pauhasi tulikiven katkua ja helvetin tulta. Ihmiset huusivat ja riehuivat ja sylkivät ja raapivat naisparkaa paaluissa.
Ja kaiken tämän keskellä vain yksinkertaisesti näin, kuinka tuo syytetty nainen oli täysin viaton noihin syytöksiin, en tiedä miten sen näin, mutta se oli selvä minulle kuin se, että lumi on valkoista. Jotenkin tiesin tuon papin olevan syypää kaikkeen, jotenkin ymmärsin että nainen oli jotenkin huumattu. Kauhea suru ja ahdistus joka riipi sydäntäni ja sisintäni oli kuin valtava rautau-aura olisi ajettu keskeltäni. Tipuin lattialle tunteen voimasta, kykenin vain kirkumaan.

Sitten uni siirtyi armeliaasti eteenpäin kun pappi alkoi kiduttaa joittenkin miesten kanssa tunnustusta ulos naisesta. Siirryin ajassa eteenpäin, en paljoa, mutta ehkä 100 tai 200 vuotta. Elin hyvin samankaltaisessa kyläyhteisössä ja minut huijattiin mukaan kylän papin perustamaan outoon, salaiseen kulttiin, jossa palvottiin jotain ihan muuta kuin kristittyjen jumalaa. Mitä enemmän jouduin tuon salakultin sisälle, sitä varmempi olin sen vääryydestä ja kieroutuneisuudesta. Löysin omituisia vanhoja artefakteja papin alttarin sisällä olevasta salatilasta, ja jotenkin tiesin nähneeni ne jossain ennenkin. Aloin kapinoida vastaan ja yritin paljastaa kauheat palvontamenot, mutta jouduinkin itse papin ja hänen seuraajiensa retkutettamaksi. He käänsivät syytökset ympäri ja itse jouduin samanlaiseen tilanteeseen, kuin se nuori nainen edellisessä unessani. He huumasivat minut jollakin aineella, jota saatiin myrkyllisestä kasvista, niin etten voinut todistaa väitöksiäni tosiksi.

Sanomattakin selvää mitä tapahtui.

Karmea pappisviha. Muinaisista ajoistako peräisin? Ken tietää, mutta ehkäpä sittenkin..