Vanhat visukintut

Eilen alkoi tuutista (siitä subteevee tuutista) tunkea sitten ulos vanhaa kunnon x-filesiä. Nostalgian henki hönki ja hörisi korvaan vieressä kun sitten päätin katsoa sitä nelosen näkijän sijaan. Kyllä vaan vanha on poikaa. Kammottavaa koko x-filesissä on vain se, kuinka surullisen pitkään se jatkui! Tuollaiset hyvät sarjat pitäisi osata lopettaa ajoissa, niin että jäisi vielä korvan taustaan ja aivon kuoreen kaikenlaisia ajatuksia, muita kuin että eikö ne nyt enää parempaa keksi-huomautuksia sarjan loppuvaiheista.
En ole edes varma, katsoinko aivan niitä viimeisiä tuotankokausia, koska alkoi kovasti vaikuttaa oman muistikuvani mukaan siltä, että niissä jaksoissa jauhettiin pelkästään kaikenmaailman salaliittoteorioista salaliittoreorioitten päälle ja vielä kuorutettuna salaliitolla - ja kaiken takana oli aina tuo ällön ryppyinen ja epäterveesti sauhutteleva tupakkamies, joka ei kuollut, vaikka muistaakseni jossain jaksossa jopa piti kuolla. Voitte kertoa, jos muistan väärin.
Muistelisin myös, että koko homma meni aivan röpeliksi muutenkin jo ihan siitä syystä, kun koko FBI ja koko amerikan hallitus oli niin salailun salailua ja salaliittoa, että en usko edes niitten, jotka oli kaiken takana tienneen, kuka oli kaiken takana in the end. Selvisikö se edes?
I don´t recal.

Mutta silti. Kyllä nämä alkujaksot vielä jaksoivat hiukan silloista teiniCarmabalia peloittavan silloin tällöin, tuskin sentään aikuistaCarmabalia, ainakaan toivottavasti, sillä vuosien varrella on huomannut oman unimaailmansa olevan paljon peloittavampi kuin minkään näkemäni sarjan. Ja joskus aivan se jokapäiväinen elämäkin.

Se on pelottavaa löytää yöllä vuoteesta sellainen koppakuoriaisöttiäinen, jonkalaista ei ole koskaan ennen nähnyt - let me tell you.