Euroviisukamaluus

Pitipäs minun jo kauan sitten kirjoittaa siitä kamaluudesta nimeltä Euroviisut. Aina ne täytyy katsoa, sillä paskan estetiikka melkeimpä vaatii, sekä oikeanlainen määrä Masokismia.

Katselimme siis Grande Finalea JaqlynTheRipperin kera ja "nautimme" "sulavista" sävelistä ja "kultakurkkuisista" "taitureista". AAAAARGH! Kilpailussa oli vain muutama ihmisolento, joka lauloi, tai ainakin vaikutti osaavan laulaa. Joka saamarin kappaleessa oli rumpuja rumpuja RUMPUJA kyllästymiseen asti, sekä ääniä kalasteltiin häpeämättömästi vilkkuvilla pikkuhousuilla ja tissipullistumilla. Ja se, että niitä ääniä saatiin näillä häpeämättömillä konsteilla, sai kotiarvostelijan otsasuonet pullistelemaan.

Asioista voi tietysti olla juuri niin monta mieltä kuin on öh... mieltä, mutta silti ahdisti ihmisten valtavan kehno musiikkimaku, ja jotenkin vain tympäisi lopulta se, että se kuitenkin voitti se Kreikka, ihan niinkuin n. 70% kansasta arveli. Olisi ollut huisia, jos voittoon olisi noussut jokin aivan härö kummajaiskappele, vaikkapa söpö Moldova, joka sai kuitenkin kiitettävästi pisteitä.
Norjan kappale sai kotikatsomosta sellaiset röhönaurut ettei mikään ja lopulta täytyi ottaa digikameralla ahdistus/tyrmistyskuvia, kun se sai kaikilta aivan hämäriltäkin mailta vaikka kuinka pisteitä. Taisi ollakin Norjan suurin menestys sitten.. pitkään aikaan.

Yllätyksellisyyttä jäin kyllä nyyhkien kaipaamaan, vaikka ainahan ne hauskoja ovat, nuo Euroviisuiset. Ehkäpä seuraavana vuonna, ehkäpä sitten taas olisi jotain käsittämättömän outoa, kuten eräänä vuonna oli Kreikan karmea Sagapo, eräänä vuonna Sveitsin käsittämätön lastenlaulu/hevibiisi(vai oliko se sittenkin itävalta?). Jää nähtäväksi sekin sitten...

Mutta selvää on, että kuten monen muunkin paskan estetiikka-homman kanssa, niin seurassa se paskanhajukin tiivistyy!!