Olmit kaivautuvat esiin

Olin tänään kauniissa, houkuttelevassa auringonvalossa käyskentelemässä toisen raskaan ystäväni, G-pisteen kanssa Kokkolan keskustassa. Ihmisiä oli Erä- ja Kalamarkkinoitten takia paljon liikenteessä, näimme jopa kolarin, jota emme kuitenkaan kuulleet, vaikka olimme onnettomuuspaikasta 20 metrin päässä.
Myös perulainen bändi soitteli kadunkulmassa viehkeästi ja ihmiset pörräsivät.

Istuskelimme kaikessa rauhassa vanhassa kunnon Naakkiksessa (puisto keskustassa, jolla on maine teinien ja bensanhaistelijoiden suosikkina) ja jouduimme karmean alkkismuijan ahdistelemiksi. Se hiihti kohti kaljapullo ja muovipussi (kuinkas muuten) käsissään ja silmät harittaen tuskallisesti eri ilmansuuntiin. Se yritti hymyillä ystävällisesti ja tuli liian lähelle. Mietein kuumeisesti liekinheittimen hankkimista käsiaseeksi.

-Oisko teillä heittää röökiä!? Känisi rähmäinen ja visvainen ääni pilalle tupakoidusta ja ryypätystä rumasta ryppyisestä kurkusta. Heilui tuo olento hiukan.
Tuijotimme epäuskoisina. Molemmilla selkeästi maha pystyssä, G-pisteellä synnytys edessä minä hetkenä hyvänsä, minulla vasta kesällä.
-No ei taia olla, me ei polteta! Sanoin vihaisesti ja mulkoilin.
Alkkismuija oli silminnähden hämmentynyt. Tarjosi ystävällisen oloisena, mutta täysin pässiltä vaikuttaen kättään ja esitteli itsensä miksikälie kertuksi tai elluksi.
Mulkaisin kättä kuin se olisi tarjonnut hapossa uitettua mäjäntynyttä lohta.
-Ei meitä nyt kiinnosta tutustua mihinkään uusiin ihmisiin - meillä on tässä ihan omat jutut nyt kesken. Meepä joltain muulta ruinaan sitä tupakkaa. Sanoin kylmästi.
-Aijaa?

ARGH! Mikä minussa on joka vetää kaikenmaailman turot juuri minulle juttelemaan. Sillä se ei jäänyt viimeiseksi ahdistavaksi avohoito/alkkis/ahdistelijaksi, joka keksi juuri meille tulla älisemään.

Hittoon siitä.