Lost in Demi-God Conjurer

ÄÖH.

Olo on tukala. Ulkona on ihanaisen lämmin ilma, aurinko porottaa, kaikki merkit viittaavat kesän lähestymiseen. Simaa meni kaksi lasia vappuna, mutta sekin outoa simaa, hiukan sameaa, ei ollut mamman tekemää.

Pulut ovat kadonneet parvekkeeltani, en ainakaan ole tehnyt näköhavaintoa kahteen päivään, ja kaksi päivää sitten taas tippui alas muna. Ehkä parat ymmärsivät ettei paikka ollut paras mahdollinen, sillä olihan se jo neljäs muna, joka alas räsähti. Tavallaan surullista - siperia opettaa.

Entinen vuokraisäntä valehteli julmasti sähkön kulutuksen edellisessä asunnossa, sillä sain selkäpiitä karmivan loppulaskun. Siellä asuessani sain 3 kuukauden välein yli sadan euron arviolaskun. Loppulasku lähentelee häpeällisesti kolmeasataa. Ja ajatella, että se vuokraisäntä jopa vaihtoi mulle uudemmat patterit ja uuden jää/kylmäkaapin, ettei menisi niin paljon sähköä!! Tämä suututtaa melkein, muttei muu auta kuin keksiä jotain nerokasta, kuten naukua taas soskun ovella, että saatana - olisi mukava syödäkin.

Vatsa senkun kasvaa. On vaikea kammeta itseään ylös vuoteesta aamuisin, sillä kylkiasennossa on pakko nukkua ja lonkka jämähtää aina yön aikana kammottavalla tavalla ja rutisee kuin rikkinäinen akseli jossain sisälläni, kun yritän liikuttaa vasenta jalkaani. Se on aina se vasen puoli. Mystinen juttu.

Huoh. Huomenna joudun sokerirasitustestiin, ja minun pitää paastota 12 tuntia, en saa edes juoda kuin vähän vettä. Pelottaa. Jo 4 tuntia ilman ruokaa aiheuttaa ankaria väsymyksiä, pahaa oloa ja juomattomuus oksetusta ja kaikkea muuta inhottavaa, vatsan kalvamisesta puhumattakaan. Miten ne kuvittelevat minun pääsevän sinne laboratorioon omilla jaloilla kävellen 7.30 aamulla? Kun ei kyytiäkään ole.

On se perkele.