Nocturnal Behaviour, part 3

Jälleen kerran palatkaamme unimaailman hienoiteen, sen järjettömään järjellisyyteen, kaaoksen, josta löytyy binäärinen järjestys(?) ja jossa kaikki minkä tiesit kääntyy päälaelleen ja muuttuu todellisuudeksi, jonka kaikki tietävät.

Oli siis levoton yö.

Näin unta että olin isäni poika, en se poika, joka oikeasti on olemassa vaan jokin toinen olemassa oleva poika. Minulla oli pitkä, tumma ja laineikas tukka, josta olin ylpeä kuin leijona harjastaan. Eräänä jumalan kiroamana päivänä huomasin peilin kautta, että olin alkanut kaljuuntua epämiellyttävästi tuosta otsalta ylöspäin aina pään lakipisteeseen asti.
Mieleni alkoi järkkyä, sillä olin kauhuissani ajatuksesta, että menettäisin kauniit hiukseni. Lopulta pohdittuani asiaa luultavasti aivan liikaa, menetin järkeni. Aloin juosta ja huutaa mielipuolisena ympäri kaustarin taloamme, rikkoen esineitä tielläni. Kaikki olivat huuli pyöreänä, että missä vika, missä vika, poika parka! Huusin jotain sekavaa, josta sai selville että kaljuunnun.
Kukaan ei pitänyt ongelmaani niin polttavana kuin minä itse, ja se järkytti mieltäni yhä lisää. Tulin niin hulluksi, että löin puukolla isääni, joka nauroi ongelmalleni. Isäni vaimo järkyttyi ymmärrettävästi tästä ja lähti jahtaamaan minua. Juoksin mielipuolena ulos ja äitipuoli perässä kirkuen. Suuntasin talon vieressä olevan ohikulkutien pyörätieväylälle, sillä jotenkin tiesin olevani turvassa (?), jos sinne pääsisin. Lopulta pääsinkin, loputtomalta tuntuvan 200 metrin päästä, ja näin kuinka pyörätien pinnassa pyörteili arkaaisia kuvioita punaisena hehkuen ja tiesin että tämä tie vie helvettiin, ja jos kosken sen pintaan, kuljettaa se minut sinne turvaan. Mätkähdin tielle helpottuneena ja kipu lävisti kehoni, aloin muuttua ja punaisena hehkuvat kuviot voimistuivat ja saivat koko tienoon loistamaan punaisena. Muutuin tiellä vavistessani jonkinlaiseksi demoniksi ja nauroin mielipuolisesti ja päätin tuhota koko kaustarin.

Tässä vaiheessa unta herään hetkiseksi ja päivittelen että jopas oli sekopäinen uni. Katson kelloa ja päätän että on aika tunkea unta palloon vielä hetkeksi, ja jos nyt vaikka hieman paremman luokan meiningillä. Jatkan unia.

Kun vaivun uneen, alan nähdä unta, jossa herään edellisestä unesta ja olen taas kaustarissa, mutta ihan omana itsenäni, ja kaikki muukin on ihan o.k. Paitsi että äitini on vielä naimisissa isäni kanssa. Mietin että jopas oli uni, isällä uusi vaimo ja kaikkea. Menen kertomaan sekopäisistä unistani muille perheen jäsenille. He naureskelevat psyykkeelleni ja niin minäkin. Kaikki tuntuu olevan hyvin. Päivä sujuu hyvin. Illalla menen nukkumaan, ja herään johonkin varsin kummalliseen tunteeseen.
Ryntään vessaan ja kauhukseni kaikki hampaani ovat tippumassa ja murenemassa. Suuni on aivan veristä mössöä!!! IAARGH! Palaset vain putoilevat ja syljeksin verensekaista hammasmassaa lavuaariin. Ryntään itkien äitini luokse, että herää saakeli, nyt on jossain pahasti vikaa! Äiti heräsi ja katseli veristä suumössöäni ja sanoi että no, ei sille nyt mitään voi.

Niin kai sitten. Eikai sille mitään voi että näkee kauheita unia.