Plagiointiparasiitti(lapsuudenmuistot via näppäimistö)

Eräät voimakkaimmista muistoista lienee menevän niitten kertojen puolelle, kun olen yksin hillunut menemään, mutta tungen väkisellä mukaan myös muita ihmisiä incluudaavia...
Here goes.

Eräs rakkaimmista leluistani lapsena - R2D2-robotti tähtiensota-elokuvista. Isoveljeni päätti tehdä leikkikalun moottorista perämoottorin sohvatyynyistä tehtyyn leikkiveneeseemme. Se siitäkin hienosta leikkikalusta. Paras leikkikalu ehdottomasti oli muddelera, elikkäs ruåtsinpyöreinen nimi muovailuvahasta, jota pirullisena lämmitimme ensin patterin päällä ja sitten liiskasimme kaikenlaiseen pintoihin. Eihän sitä sen jähdyttyä enää pirukaan irti saanut. Samasta muddelerasta en koskaan tehnyt mitään väreinä, koska liiskasin ne kaikki värikimpaleet isoksi värikkääksi kimpaleeksi, halkaisin veitsellä ja neulalla ns. "mainasin" eli kaivelin eri värilajeja pieniin kasoihin, ja kun kimpale oli purettu, taas yhteen ja sitten taas halki ja erottelu jne jne jne niin kauan, että koko kimpale oli harmaa. Sitten vasta siitä tehtiin käärmeitä(omia suosikkejani) ja isoveljeni teki demoneita, jotka hyökkäsi mun käärmeitten kimppuun ja sota syttyi.
Näin pallosalaman pihalla kun ukkosti. Se kiisi taivaalla pirullista kyytiä ja olin aivan haltioissani, rakastin ukkosilmaa, ja juoksin aina alasti pihalla sateessa ja ukkosessa. (tekisin niin ehkä vieläkin, ellei naapurit kovin harmistuisi alastomuudestani).
Teeveestä tuli hinku ja vinku. En muista tuliko se pikku 2:n kylkiäisenä vai miten lienee, mutta se oli ehdoton suosikki, ja varsinkin sarjassa ilmentynyt suursyömäri! Mihin katosikaan pelkistetty, pelkästään hauska piirrossarjagenre?
Karkasin aina lapsena aamuisin ulos. En olisi saanut mennä, mutta pakotin itseni heräämään aikaisemmin kuin vanhempani, ja eikun laulamaan siansaksaa erkin metsään ja tekemään seppeleitä kesäkukkasista. Oli ihanaa olla vapaa kuin taivaanlintu!
Tuhosin pappan lp-levyjä luistelemalla niitten päällä. Mistä lienee keksin moisen?
Kaverin vanhemmat inhosi mua, kun sukunimeni oli ruotsalainen, ja isäni, mutten itse juuri ruotsia puhunut ja ne sentään oli svenskatalande bättre folke. Se kaverini kusi saunassa kiuluun ja heitti kusensa kiukaalle. Seuraavana päivänä sen pelottavan synkkä palomiesisä tuli ravistelemaan mua kuin räsynukkea ja uhoamaan ruotsiksi (vaikken puhunut - ymmärsin sitä silti), että miksi kusin niitten kiukaalle, koko talo oli haissut kuulemma kuselta - saatanan kekara! Olin tyrmistynyt siitä, että kaverini oli julmasti valehdellut. Opin kuinka kusipäitä ihmiset kirjaimellisesti olivat.
Sama "kaveri" kertoi minulle aina että olen kauhean ruma. Oikein ihmetteli sitä. Ja väitti etten osaa tanssia. Ja etten laulaa. (hahahahah - kaikki todistettu toisin).
Muistan kun isä kännissä yritti saada mammalta pesää. Mamma luki jotain tosi paksua Stephen King-kirjaa ja löi sillä pappaa päähän. Naurattaa vieläki, siitäs sai.
Kerran heräsin yöllä huonoon oloon ja oksensin isoveljen ja minun jakaman huoneen ovelle. Isoveli heräsi ja puoliunessa käveli oksennukseeni ja kaatui perseelleen siihen. Naurattaa seki vielä - siitäs sai.
Muistan saaneeni raivokohtauksia, kun ei mennyt asia kuten itse tahdoin. Kuten rakentamani kärry irrotti pyöränsä, hain kirveen tallista ja riehuin sen kanssa pitkin pihaa. Kavereita pelotti. Mua vitutti. Kerran pidin jotain kakkukahvijuttua kaverin kanssa - sain taas jostain raivokohtauksen ja aloin repiä nalleiltani päitä irti. Kaveri kirjoitti siitä erittäin vakuuttavasti päiväkirjaansa ja noin kymmenen vuoden päästä nauroimme sille makeasti.

Nyt tuli kyllä valtaisa tenkkapoo. Ehkäpä jatkan tätä tekstiä one day. Ei se niin sairasta nyt sit ollutkaan. Tosin .. ei niitä sairaimpia ees kehtaa ylös julkistaa. Ja vielä nettiin.