Jämeriä Keinoja
Hmm. Niin se varsin sekava uneni.
En oikeastaan muista siitä juuri mitään, mutta muistan pääpiirteittän sen aihepiirin. Tavalla, jonka miellän Linnunradan käsikirja liftareille-kirjan mukaan(by Douglas Adams) oli maailmankaikkeus muotoutunut. Oltiin joko kaukaisessa tulevaisuudessa tai jossakin parellel universumissa, idea lienee ollut se, ettei ainakaan maapalloa ollut, mutta telluksen kansallisuuksia kylläkin (kuten suomalaisia).
Olin mukana jossakin uusien planeettojen/asteroidien/sumujen ja tähtien tutkimushässäkässä, joka liittyi jollain tavalla hallituksen meininkeihin. (kuinka hämärästi voi asian edes selittää).
Olin erään tutkijajoukkion mukana pienehköllä pientä tähteä kiertävällä planeetalla, joka oli karu, synkkä, kylmä ja erityisesti täynnä omituisia maantieteellisiä muodostelmia, jonka takia pääteltiin, että siellä oli ainakin ennen ollut jokin korkeakulttuuri.
Olimme leiriytyneet erään muodostelman keskelle eräs yö, kun tajusin heränneeni radiolähettimemme ulinaan, jonka keskeltä kuulin vieraskielisiä sanoja. En tiennyt edes ymmärtäväni kyseistä pahaenteiseltä kuulostavaa puhetta, mutta ymmärsin silti, että me olimme kyseisen olentoluokan pyhällä planeetalla, jonka he olivat jättäneet kauan sitten väsyneille jumalilleen, jotka olivat kaivanneet lepoa.
Rikoimme siis jotain todella syvää, kauheaa lakia yöpymällä tällä planeetalla näin epäkunnioittavasti. Kuulin äänien puhuvan olennoista/jumalista, jotka varmasti tekisivät asialle jotain.
Alkoi tulla varsin epämiellyttävä olo. En edes ehtinyt herättää kaikkia kollegoitani kun tajusin maan allamme järähtelevän ahdistavasti. Vain eräs toinen minun lisäkseni ehti reagoida ja lähdimme juoksemaan poispäin leiripaikastamme. Sivusilmällä totesin maan nousevan leirimme keskellä ja sieltä paljastuvan, ilmeisesti "jumalan" tuhoavan silmittömällä raivolla kaiken leirissämme, kollegoitamme myöten.
Jostain kumman syystä myös taivas alkoi syytää niskaamme epäilyttävän tarkasti tähdättyjä salamoita, joten pistimme hippulat vinkumaan.
Kaiken tämän kaaoksen keskellä tajusin, ettemme voineet selvitä hengissä joten ajattelin tehdä kaikkeni estääkseni jokaisen kuolemisen. Jonkun täytyi selvitä hengissä kertoakseen mitä tapahtui. Olin kotonani jollain toisella planeetalla tutkinut intohimoisesti ajankulun teoriaa ja portaalien ilmentymistä paikoissa, joissa oli kovia energiapurkauksia ja saanut selville pitkällisellä laskelmoinnilla, testeillä ja mittauksilla, että salamoiden aikaansaama energiapurkaus siihen iskevässä paikassa saattoi aiheuttaa hetkellisen portaalin, josta pääsi mahdollisesti ajassa taaksepäin. Tieteeni oli melkoista rajatiedettä, mutta niin olivat nykyiset tapahtumatkin, joten kerroin teoriani kollegalleni. Päätimme yhdessä kokeilla, sillä ennuste ei ollut missään tapauksessa hyvä - paras pistää hösseliksi ja syöksyä salamaan luottavaisena tai tulla muutenvain grillatuksi.
Ystäväni, jonka nimi oli Dave, syöksyi salamaan ensin ja PUfF! Katosi.
Uni muuttui dramaattisesti tässä vaiheessa, enivei oli ollut oikeassa, Dave pääsi turvaan, itseasiassa kolmen kuukauden päähän unen nykyisistä tapahtumista, täydessä muistissa. Itse en tainnut selvitä, mutta jatkoin unen näkemistä katsellen Daven kamppailuja entisessä työpaikassani, jotta aika/portaalitutkimukseni olisi julistettu täyspainoiseksi tieteeksi ja jotenkin tehty laite, joka tasapainotti energiat niin että mitä tahansa suurta energiapurkausta olisi voitu käyttää hyväkseen.
Notta näin. Tiedemiehenä avaruutessa.
En oikeastaan muista siitä juuri mitään, mutta muistan pääpiirteittän sen aihepiirin. Tavalla, jonka miellän Linnunradan käsikirja liftareille-kirjan mukaan(by Douglas Adams) oli maailmankaikkeus muotoutunut. Oltiin joko kaukaisessa tulevaisuudessa tai jossakin parellel universumissa, idea lienee ollut se, ettei ainakaan maapalloa ollut, mutta telluksen kansallisuuksia kylläkin (kuten suomalaisia).
Olin mukana jossakin uusien planeettojen/asteroidien/sumujen ja tähtien tutkimushässäkässä, joka liittyi jollain tavalla hallituksen meininkeihin. (kuinka hämärästi voi asian edes selittää).
Olin erään tutkijajoukkion mukana pienehköllä pientä tähteä kiertävällä planeetalla, joka oli karu, synkkä, kylmä ja erityisesti täynnä omituisia maantieteellisiä muodostelmia, jonka takia pääteltiin, että siellä oli ainakin ennen ollut jokin korkeakulttuuri.
Olimme leiriytyneet erään muodostelman keskelle eräs yö, kun tajusin heränneeni radiolähettimemme ulinaan, jonka keskeltä kuulin vieraskielisiä sanoja. En tiennyt edes ymmärtäväni kyseistä pahaenteiseltä kuulostavaa puhetta, mutta ymmärsin silti, että me olimme kyseisen olentoluokan pyhällä planeetalla, jonka he olivat jättäneet kauan sitten väsyneille jumalilleen, jotka olivat kaivanneet lepoa.
Rikoimme siis jotain todella syvää, kauheaa lakia yöpymällä tällä planeetalla näin epäkunnioittavasti. Kuulin äänien puhuvan olennoista/jumalista, jotka varmasti tekisivät asialle jotain.
Alkoi tulla varsin epämiellyttävä olo. En edes ehtinyt herättää kaikkia kollegoitani kun tajusin maan allamme järähtelevän ahdistavasti. Vain eräs toinen minun lisäkseni ehti reagoida ja lähdimme juoksemaan poispäin leiripaikastamme. Sivusilmällä totesin maan nousevan leirimme keskellä ja sieltä paljastuvan, ilmeisesti "jumalan" tuhoavan silmittömällä raivolla kaiken leirissämme, kollegoitamme myöten.
Jostain kumman syystä myös taivas alkoi syytää niskaamme epäilyttävän tarkasti tähdättyjä salamoita, joten pistimme hippulat vinkumaan.
Kaiken tämän kaaoksen keskellä tajusin, ettemme voineet selvitä hengissä joten ajattelin tehdä kaikkeni estääkseni jokaisen kuolemisen. Jonkun täytyi selvitä hengissä kertoakseen mitä tapahtui. Olin kotonani jollain toisella planeetalla tutkinut intohimoisesti ajankulun teoriaa ja portaalien ilmentymistä paikoissa, joissa oli kovia energiapurkauksia ja saanut selville pitkällisellä laskelmoinnilla, testeillä ja mittauksilla, että salamoiden aikaansaama energiapurkaus siihen iskevässä paikassa saattoi aiheuttaa hetkellisen portaalin, josta pääsi mahdollisesti ajassa taaksepäin. Tieteeni oli melkoista rajatiedettä, mutta niin olivat nykyiset tapahtumatkin, joten kerroin teoriani kollegalleni. Päätimme yhdessä kokeilla, sillä ennuste ei ollut missään tapauksessa hyvä - paras pistää hösseliksi ja syöksyä salamaan luottavaisena tai tulla muutenvain grillatuksi.
Ystäväni, jonka nimi oli Dave, syöksyi salamaan ensin ja PUfF! Katosi.
Uni muuttui dramaattisesti tässä vaiheessa, enivei oli ollut oikeassa, Dave pääsi turvaan, itseasiassa kolmen kuukauden päähän unen nykyisistä tapahtumista, täydessä muistissa. Itse en tainnut selvitä, mutta jatkoin unen näkemistä katsellen Daven kamppailuja entisessä työpaikassani, jotta aika/portaalitutkimukseni olisi julistettu täyspainoiseksi tieteeksi ja jotenkin tehty laite, joka tasapainotti energiat niin että mitä tahansa suurta energiapurkausta olisi voitu käyttää hyväkseen.
Notta näin. Tiedemiehenä avaruutessa.
posted by Carmabal at 11:56 ap.
2 Comments:
“I'm afraid. I'm afraid, Dave. Dave, my mind is going. I can feel it. I can feel it. My mind is going.” (sanoi HAL.)
Joskus pienenä poikana piirsin sarjakuvia, ja pahimmassa ideapulassa harkitsin unien sarjakuvaamista, mutta nyt näen, miksi se ei koskaan olisi oikein tullut toimimaan: unien tapahtumat ja merkitykset nojaavat liiaksi tietoisuuteen unen kulloisistakin todellisuuden säännöistä, eli aikaisemmista tapahtumista, voimassaolevista fysiikan laeista ja niin edelleen - asioista, jotka unennäkijä vain tietää, mutta joita sarjakuva (yhtä vähän kuin elokuva) ei voisi tuoda ilmi ilman pitkiä ajatustekstilaatikoita. Niinpä teksti lienee ainut ilmaisumuoto, joka tekee unille riittävästi oikeutta niiden alkuperäisessä muodossa.
No, lienee sanomattakin selvää että jos unesta tekisi sarjakuvan, se olisi extrasurrealistinen luomus, fantasiakertomus vailla vertaa. Tosin olisi hyvä tietää moisen kuvaelman perustuvan siihen mihin perustuu...
Lähetä kommentti
<< Home