Lisää lapsuudenmuistoja ja traumoja.

On hauska purkaa vanhoja ajatuksiaan asioista eetteriin. Siinä on jokin puhdistumisen fiilinki, kun voi kaiken kansan eteen lataa vanhat karuudet, jotka aikansa piinasivat kovastikin. Ja vaikka kyseiset henkilöt eivät koskaan kyseisiin teksteihin törmäisivät, ne ovat silti siellä.

Palaan siis lapsuuteeni, tällä kertaa hiukan myöhempään aikaan, varhaisteini-ikään. Tuo kaikille yhtä tuskainen kausi.

Olin yhä ystävä jostain käsittämättömästä syystä sen Ursulan kanssa, joka jo nuorempanakin käytti itsetuntoani astinlautana. Tällä kertaa Ursula oli päättänyt viedä minulta poikaystäväni, jonka kanssa olin ollut ystävä jo ensimmäiseltä luokalta, ja jonka kanssa sitten hetkisen seurustelin, olisiko ollut 12-vuotiaana.
Ursula oli huomannut että ystävälläni ja minulla oli mennyt poikki, ja hän päätti sitten viuhtaista "ylivoimaisesti" kauniin itsensä minun tilalleni. Se perkele.

En tiedä miten Ursulan onnistui tehdä temppunsa, mutta muistan kuinka he olivat käymässä luonani eräs ilta, huoneessa oli pimeää, sillä minulla oli päänsärkyä, ja oleskelin pienellä sohvalla huoneessani. Ystäväni istuivat vuoteellani. Eikä aikaakaan kun he sitten suutelivat ja kopeloivat toisiaan, vuoteellani. Kusipäät.
Ursula teki sen vain näyttääkseen että hän saa kenet vaan, koska hän pisti poikki kyseisen pojan kanssa heti samana iltana, kun he tämän törkeän tempun tekivät. Minun vuoteellani.

AARGH! Jos sen muijan koskaan näen uudestaan, niin taidan sanoa suorat sanat että olit aika paska ihminen. Lieneekö noin kyinen ihminen kykeneväinen edes muuttumaan?