Se on petoeläimen heikkous kun saaliin ääressä vakavoituu

Kuinka voi saada toisen ymmärtämään omaa maailmaansa?
Siinäpä ikuisuus kysymys, johon olisi hauska tietää vastaus. Itselläni olisi muutama asia, joista pitäisi keskustella erään henkilön kanssa, mutta ahdistaa jo etukäteen koko tilanteen vaikeus, koska kyseinen henkilö omaa erittäin vahvan, joskin virheellisen näkemyksen minusta. Siltä se ainakin tuntuu.

On erittäin vaikeaa saada kerrottua huolistaan, jos tietää, että vaikka saa toisen kuuntelemaan, menee kaikki mitä sanoo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä syynä siihen ole mikään kuuntelemistaidon puuttuminen, vaan yksinkertaisesti minkäänlaisen empatian puuttuminen - toinen henkilö ei ole kykeneväinen astumaan hetkeksikään toisen saappaisiin ja näkemään asiat tämän kantilta.
On raskasta kun toinen hylkää toisen huolet turhina tai jonain naisten kotkotuksena, vaikka huolet ovat todellisia, jopa monen muunkin ihmisen mielestä. Olenko onnistunut luomaan itsestäni kuvan, että mitään mitä sanon, ei voi ottaa tosissaan? Jos olen onnistunut noin kammottavassa vahingossa, miten sen voi korjata? Voisiko toisen saada muuttamaan näkymystään minusta?

Tiedän toki olevani osasyyllinen moiseen näkemykseen, sillä harva asia, jos mikään, syntyy tyhjästä poksahtaen. Ketutus onkin aikamoinen juuri tämän syyn takia, ja kun on vaikea taistella tiensä toisenlaisiin tuloksiin.

Olisiko myös sellainen vaihtoehto mahdollinen, että myös minulla on sama ongelma, kuin toisella kyseisellä ihmisellä? Että molemmilla on toisistaan niin pinttynyt näkemys, että jo sanat - meidän pitäis puhua. nostattaa valtavan henkisen berliininmuurin välillemme, niin ettei sanaa kuulu eikä ilmettä näy kummaltakaan puolelta, ja näin kumpikin tekee keskustelun jo valmiiksi mielessään, pahimman mahdollisen kaavan mukaan, eikä mitkään sanotut asiat tässä uudessa keskustelussa voi muuttaa jo valmiiksi odotetun järjestystä.
Kertakaikkinen väärinymmärrys, jossa korvat soivat vain itselle.

Miten sitten voisi saada sen muurin kaatumaan? Leka mukaan vai? Miten tehdä selväksi toiselle, että nyt kuunnellaan ja puhutaan, ilman valmista kaavaa sieltä omasta päästä?