Kun ei malta herätä. Osa 2

Palatkaamme uneen.

Käyskentelin siis aikani ympäriinsä ja löysin itseni jälleen jonkinlaisen luolaston suuaukolta. Luolasto näytti varsin pelottavalta ja kaikkialla oli aivan liian hiljaista ollakseen luonnollista. Minua kuitenkin vaivasi tämä koko Verbeegi-asia niin kovasti, että päätin lähteä tutkimaan luolastoa hinnalla millä hyvänsä.

Astuin siis varjoisaan luolaan ja aloin tutkia suunnatonta onkalomuodostelmaa, joka levittäytyi käsittämättömän suurelle alueelle. Löysin erilaisia "huoneiksi" luokiteltavia luolia, joitten seiniin oli maalattu kaikenlaisia kuvia, ja tutkiskelin niitä niskavillat pystyssä, sillä tunnelma luolastossa oli niin tiivis, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Ehkä jopa toivoin, että olisin tuonut mukanani veitsen.
Siinä kaikenlaisia piruja seinille "maalaillessani", alkoivat kuvat seinillä vaikuttaa jollakin tavalla kovin tutuilta ja jotenkin erittäin älykkäiltä. Kuin olisi katsonut kuvia, joitten sisään oli piilotettu koko kuvan varsinainen merkitys.

Samassa kuulin takaani jonkin äänen, kuin kangas olisi hangannut kangasta vasten.
Käännyin ja näin takani seisovan erään tuttavaperheen isännän, omituinen ilme kasvoillaan. Hän alkoi murista ja paljasti suun täynnä teräviä hampaita. Nousin ylös ja vaistonvaraisesti aloin itsekin murista. Hän kävi kimppuuni ja kävin vastavuoroisesti hänen kimppuunsa. Taistelimme varsin eläimellisesti aikamme, kun meidät sitten erotti saman perheen äiti ja tytär. Heissä kaikissa oli jotain outoa ja olin täysin tyrmistynyt siitä, miksi he olivat täällä.
Kysyin asiasta ja perheen isä vastasi että hekin ovat Verbeegejä. Olin hämmentynyt. He selittivät eläneensä ihmisten parissa tarkkailemassa minua, sillä minun kuului tulla tänne Koyhin.

Unessa puhelimme pitkän ajan, josta en muista kaikkea, mistä keskustelimme, mutta se liittyi Verbeegeihin ja siihen, mitä Verbeegit oikeasti olivat.
Selvisi, että Verbeegeihin kuului suuri osa olentoja, joita ihmiset pitivät taruolentoina, ja että toiset ihmiset olivat polveutuneet näistä kansoista, ja heissä oli olemassa jonkinlainen Verbeegi-olemus, jonka saattoi uudelleen saavuttaa. Ilmeisesti olin itsekin sellainen, ja jäin heidän luokseen ottamaan selvää siitä, mikä oli minun Verbeegi-olemukseni.
Tiesin sen jo heti siitä hetkestä, kun minulle selitettiin koko asia, mutten vielä paljastanut sitä. Myöhemmin unessa Verbeegi-ystäväni antoikin hyvän ohjeen mietiskellä asiaa pitkään ja hartaasti, vaikka se olisikin vaikuttanut hyvin selkeältä. Minua myös kehoitettiin tutkimaan asiaa kaikilta mahdollisilta kanteilta, jotta voisin olla varma, ja myös "perustella" syvimmän olemukseni tarpeen vaatiessa. Suorastaan siis Sokratesmainen filosofinen kehoitus, sillä syitten täytyi kyetä täyttämään tietyt "vaatimukset", jotta ne katsottiin vedenpitävästi selitetyiksi.
Jäin siis Verbeegien luokse ja lopulta olin tutkinut asioita tarpeeksi ja löytänyt oman olemukseni, jota en tässä paljastakaan! Mutta olin kuitenkin jo alusta asti ollut oikeassa, mutta nyt minulla oli kaikista niistä asioista paljon perusteellisempaa tietoa ja taito olla se, mitä sisimmässäni olin.

Uni jatkui vaikka kuinka kauan tästä eteenpäin, kun otin käyttöön uuden olemukseni ja jäin elämään Verbeegien pariin, sillä ihmismaailma menetti ainakin joksikin aikaa mielenkiintonsa minulle.

Kaikenlaisia unia sitä näkeekin.