Kirvojen Kiimaneste
Hehehhehehehhehehhe....
Täytyy sanoa kyllä, että jos mikään saa ihmisen hymyilemään ja jopa maanisesti naureskelemaan, on Ahkerien Simpanssien musiikki. Sitä taas pitkästä aikaa kun sain kotonani kuulla. Ei ollut kyllä se nauru tiukassa.
Voi vain ihmetellä, kuinka kämäisiä nauhoituksia voi tehdä, ja kuinka kämäisiä soittimia voi käyttää, ei sillä että minulla olisi mitään Balalaikkaa vastaan, itseasiassa jo lapsena hypein innoissani vanhempien vuoteen päällä kolmikielistä pientä balalaikkaa rääpien. Ja eräs parhaimmista yllätykselliset-kanavatarjonta-helmet-hetkikin liittyy tiukasti balalaikkoihin. Kerran nimittäin kovassa kuumeessa katselin jostain syystä kakkoselta hopeinen ja kultainen harmonikka-kilpailua, jossa väliaikavieraana oli muistaakseni bulgarialainen (tai jostain sieltä) kvartetti, joka soitti Boney M-kimaran. Soittimina kolme erikokoista balalaikkaa ja harmonikka. En ole koskaan kuullut mitään niin hauskaa ja hienoa yllättäin, varoittamatta.
Mutta palatakseni aiheeseen josta alkuperäisesti aloitin, balalaikka Ahkerien Simpanssien käsissä saa aivan uuden taajuuden ja konseptin. Hämmästyttävää. Itseasiassa minkäänlainen laulutaitokin saa uuden asun siinä kokoonpanossa.
Eritoten koko albumin hämärin ja myös provosoivin kappale, Tahdon simpanssia koskettaa, on jotain niin absurdia ja käänteentekevää, että tuntuu kuin sinut vedettäisiin tahtomattasikin jonkin oudon portaalin läpi jonkinlaiseen täysin kieroutuneeseen ulottuvuuteen, missä mikään ei ole pyhää. Erinomaista, että musiikki kykenee tällaiseen suoritukseen, mitä yleensä tapahtuu vain unissa (sellaisissa, joista ei muille kerrota).
Ahkerat Simpanssit eivät anna armoa - ja hyvä näin!
Erinomaista!
Täytyy sanoa kyllä, että jos mikään saa ihmisen hymyilemään ja jopa maanisesti naureskelemaan, on Ahkerien Simpanssien musiikki. Sitä taas pitkästä aikaa kun sain kotonani kuulla. Ei ollut kyllä se nauru tiukassa.
Voi vain ihmetellä, kuinka kämäisiä nauhoituksia voi tehdä, ja kuinka kämäisiä soittimia voi käyttää, ei sillä että minulla olisi mitään Balalaikkaa vastaan, itseasiassa jo lapsena hypein innoissani vanhempien vuoteen päällä kolmikielistä pientä balalaikkaa rääpien. Ja eräs parhaimmista yllätykselliset-kanavatarjonta-helmet-hetkikin liittyy tiukasti balalaikkoihin. Kerran nimittäin kovassa kuumeessa katselin jostain syystä kakkoselta hopeinen ja kultainen harmonikka-kilpailua, jossa väliaikavieraana oli muistaakseni bulgarialainen (tai jostain sieltä) kvartetti, joka soitti Boney M-kimaran. Soittimina kolme erikokoista balalaikkaa ja harmonikka. En ole koskaan kuullut mitään niin hauskaa ja hienoa yllättäin, varoittamatta.
Mutta palatakseni aiheeseen josta alkuperäisesti aloitin, balalaikka Ahkerien Simpanssien käsissä saa aivan uuden taajuuden ja konseptin. Hämmästyttävää. Itseasiassa minkäänlainen laulutaitokin saa uuden asun siinä kokoonpanossa.
Eritoten koko albumin hämärin ja myös provosoivin kappale, Tahdon simpanssia koskettaa, on jotain niin absurdia ja käänteentekevää, että tuntuu kuin sinut vedettäisiin tahtomattasikin jonkin oudon portaalin läpi jonkinlaiseen täysin kieroutuneeseen ulottuvuuteen, missä mikään ei ole pyhää. Erinomaista, että musiikki kykenee tällaiseen suoritukseen, mitä yleensä tapahtuu vain unissa (sellaisissa, joista ei muille kerrota).
Ahkerat Simpanssit eivät anna armoa - ja hyvä näin!
Erinomaista!
posted by Carmabal at 3:30 ip.
3 Comments:
Puhut asiaa. Ahkerat Simpanssit koskettaa samaa huumorihermoa kuin Monty Python ja heiltä aivan erityisesti Holy Grail. Siinäkin mielessä että kummastakin osaavat aidosti nauttia vain kyseiselle huumorinlajille vihkiytyneet. Ja molemmat, sekä Simpanssien levy että Holy Grail -elokuva, pitää nauttia säännöllisesti kerran pari vuodessa eikä kokemusta heikennä lainkaan se, että ne osaa jo suurinpiirtein ulkoa.
minä kyllä rakastan Monty Pythonia, mutta hyvä taivas miten paljon vihaankaan Ahkeria Simpansseja!
ehkä huumorintajuni on jotenkin puolikehittynyt.
JAH!
Puhun lähes aina asiaa, mutta tässä suhteessa ainakin. Tuo rinnastus montyyn kyllä on totta kuin mikä! Mutta on hassua, että joku tykkää monty pythonista, muttei sitten ollenkaan simpansseista?
Sen täytyy olla jokin kieroutunut kehityskaari... :D
Lähetä kommentti
<< Home