Soundtrack of my Life

Päätin sitten yhtyä tähän 10 kappaleen kappaleveivaukseen, tosin päättelimme juuri Uguksen kera, että olisi ehkä järkevämpää tehdä n. 100 kappaleen kunnon lävyskä, jonka voisi aikajanaankin asettaa, mikä tekisi siitä tietenkin erittäin mielenkiintoisen, sillä tuntuu siltä, että tästä jää niin paljon pois.

But here goes, none the less.

1. The Cure - Lullaby.

Tosin Curelta voisi valita niin monia muitakin kappaleita, kokonaisia levykokonaisuuksia, joten tämäkin on vain raapaisu - tosin hyvä sellainen. Ehkä valitsemiseen vaikuttaa myös se, että se tulee kokonaan upealta levyltä Disintegration ja siihen on tehty aivan erinomainen musiikkivideo, joka kuvaa sekä musiikkia että sanoituksia että koko bändin meininkiä!
Tuo mieleen elävästi useita erilaisia sekä lohduttavia että ahdistavia tilanteita.. täydellinen yön hämärään soitettu kappale..

2. The Smiths - Strange ways, here we come.

Smithsiltä tämä on kokonainen albumi, koska oli mahdotonta valita yhtä individualistista kappaletta näin monen hyvän seasta, tässäpä niin mainio levy, että useaan eri otteeseen se on soinut jopa tuntikaupalla peräkanaa soittimessa. Vokalistin upea ääni maalailee iloisentarttuvaisen ja melankolisen musiikin tahtiin äärimmäisen melankolisia ja suorastaan hauskansurullisia sanoituksia eetteriin. Jos Death of a Discodancer ei saa suupieliä ylös, niin on huono huumorintaju! Tai Girlfriend in a coma. Tai joku muu yhtä hämmästyttävä kappale.
Kai näissä on jotain mystistä raakaa tuskaa, joka vain yksinkertaisesti iskee.

3. Kate Bush - Night of the Swallow.

AH! Dreaming jo levynä on lähes täydellinen kokonaisuus, ja saa sydämen pamppailemaan rinnasta ulos ja varsinkin tämä erityinen kappale kokonaisuutena joka nousee ja laskee ja kasvaa ja kutistuu. Sanoitukset ovat erinomaiset, sekä irlantilaisvaikutteinen musiikki on kuin nuoli läpi pään. Miksen osaa itse säveltää tällaista kappaletta, miksen???

4. Tori Amos - Father Lucifer.

Artisti, jonka koko tuotannon tähänkin voisi valita. Uskomattoman vaikea valinta valita edes tämä erinomainen kappale. Melkein sain aikaan riitaisan kakofonian omaan päähäni.. Father Lucifer on jälleen sanoituksien ja säveliensä puolesta musiikillinen helmi tässä roskan ylitunkemassa maailmassa. Ehkä yksi pisinpään arvostamistani artisteista, sillä tutustuin Toriin jo 15-vuotiaana, enkä ole irti päästänyt sen jälkeen. Juuri Boys for the pele levynä on ensimmäinen Tori-levy, jonka olen halunnnut hankkia. Muistan kuinka levy nousi suomen top40 ohjelmassa sinne jonnekin ja ne soittivat levyltä sinkun caught a light sneeze, ja kirjoitin hetimiten levyn nimen ja artistin ylös hankittaviin. Olin ehkä 14. Itseasiassa vasta n. vuosi myöhemmin eräs ystäväni toi minulle Torin Under the Pink levyn lainaan ja olin myyty.

5. NIN - Fragile.

Jälleen täytyi valita koko tuplalevylävyskä kokonaisuutena, sillä oli turhauttavan vaikeaa keksiä jotain yksittäistä biisiä. Tässäpä levy jonka aikana voi käydä kyllä niin erilaisia tunneskaaloja läpi että vapina ja kapina! NIN on toisinaan niin rankkaa, ettei oikein tiedä tykkääkö vai ei, mutta Fragilessa on onnistuttu juuri oikeanlaiseen tiukka hetki ja sweet release meininkiin ettei voi sanoa muuta kuin että kannattaa hankkia.

6.Depeche Mode - Barrel of a Gun.

*kuolaa valuu*. Depeche Mode on onnistunut siinä missä moni haluaisi mutta harva toimittaa perille asti. Koko pitkän uransa aikana kokoonpano on pistänyt aina vain paremmaksi, hetkeksikään hellittämättä. Aina kun kuulen tätä, tulee mieleeni eräs yö kun ajelimme erään ihmisen kanssa pitkin hämäriä ja outoja ykspihlajan satamakatuja ja rantateitä syksyisissä tunnelmissa, ja erinomaisista kaiuttimista pauhasi korviahuumaavalla volyymilla DM:ää. Yömusiikkien yömusiikkia. Täydellistä rakastelumusiikkia.
Täydellistä musiikkia.

7. Hedningarna - Räven ja Tina Vieri.

En kyennyt kahden saamarin hyvän kappaleen välillä valitsemaan. Muutenkin albumi Trä on jälleen sellainen tunnelmapaukkukokoelma mainioita kansanmusiikkiväritteisiä aivan omanlaisiaan kappaleita, että henki ei kulje. Muistan lukeneeni usein R.A. Salvatoren ensimmäisiä Drizzt Do Urden kirjoja tämän musiikin tahtiin, ja se sopi kuin nappi silmään. Parhaita suosikkisoittimiani onkin ruotsalainen kansansoitin avainviulu, jonka äänimaailma on eräs parhaimmista. Oh, olempa kuullut sitä livenäkin Kaustisen Kansanmusiikkifestareilla. MMM...

8. Björk - Hyperballad.

Aina ollut lempikappaleeni kautta aikain aina siitä lähtien kun olen Björkin tuotantoon tutustunut. Tässä vain yksinkertaisuudessaan on sitä jotain. Björkkikin on niin söpö kun on vielä nuori. Ei nyt sillä että söpöys olisi karissut, vaikka hiukan onkin. Hyperballad lienee ensimmäisiä Björk-kappaleita, joita olen koskaan tainnut kuulla ja tuo mieleeni niitä parempia muistoja teinivuosilta.

9. Hooverphonic - The Magnificient Tree.

Jälleen pakko valita koko levy. Ainut mitä olen koskaan kyseiseltä kokoonpanolta kuullut, mutta myös aivan erinomaisen ehdoton levy. Vahvatunnelmaiset musiikit ovat niin kovin lähellä sydäntäni, sille ei vain voi mitään. Laulajan kaunis, kirkas, mutta myös tarvittaessa mukavasti sumuinen luo täyteläiseen musiikkiin sen juuri oikean koukun. Useaan otteeseen läpilaulettu lävyskä. Jopa opettelin Jackie Kane kappaleen kitarariffin korvakuulolla. Ei sillä että se edes vaikea olisi ollut. Mutta kunhan viihdytin itseäni.

10. Garbage - Only happy when it rains.

So true. Sateessa on sitä jotain, ja että joku näinkin tyylikäs bändi on saanut aikaan siitä näinkin tyylikkään kappaleen, ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa. Jälleen näitä bändejä, joihin on tutustunut jo nuorempana, mutta sitten hankkinut silti levyt vasta hiukan vanhempana. Monen masennuskauden aikana riivitetty on tuo koko levy, jolta kappale löytyy. Yllättäin. Sopiihan se sellaiseen olotilaan täydellisesti. Varsinainen Remedy - jos purkaa itseään kuuntelemansa musiikin kautta.

HUH. Olipas pitkä lista...