Silloin kun on matalalla

Jos kaikki ihmiskunnan väsymys kasattaisiin yhteen kohtaan juuri nyt olisi se varmaan minun muotoiseni kohta. On kauhean pelottava olo, pelokas olo, ohentunut ja sellainen ettei mitään pysty ottamaan vastaan ehkä. En tiedä. Johtuuko kaikki vain siitä että on väsynyt eikä uni oikein maistu eikä tule, vai johtuuko se siitä kun vallitsevat olosuhteet ovatkin yhtäkkiä erilaisia.

Joskus olen aika kangistunut omiin juttuihini, lähinnä oman pääni sisällä elämiseen ja kun se elämä sieltä painottuukin enemmän todellisen, fyysisen elämän puolelle saan jonkinlaisen shokin ja alkaa pelottamaan. Sillä todellisessa maailmassa kaikki haavoittaa, riipii, sattuu ja mahdollisesti jopa tappaa. Oman pään sisällä eläminen on lohdullista ja turvallista, ainakin omalla tavallaan, vaikkei olekaan kovin viisasta.

Sitä alkaa miettimään kaikenlaisia asioita joita tietää ettei kannattaisi miettiä ollenkaan! "Entä jos käy huonosti, entä jos taas sattuu, entä jos kompastuu, kaatuu, häviää ja katoaa?" Ja silti ne siellä myllyn lailla pyörivät ja laskevat likaista vettä korviin ja kohisee ja silmät sumenee ja sitten jo kurkkua kuristaa ja alkaa ahdistamaan. Ja sitten on myös välillä sellainen orastava toiveikas olo, mutta kun ei oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtauta; olisiko etäinen ja cool, antaisi sen lipua ja olla ja niin edelleen, vai onko se tikittävä pommi? Kaikkialla vaanii vaara.

Ottakaa nyt joku helvetti pois tämä kolhittu ja epätoimivä pää!!

Intiimejä kysymyksiä epäintiimillä tavalla?

1. Viisi suomenkielistä lempisanaani: Puhaltaa. Yksinäinen. Saatana. Hautautua. Lähteä.
   

2. Mielestäni äänteellisesti kaunein suomen kielen sana: Laulaa.
   

3. Viisi sanaa joita tulen eniten käyttäneeksi arjessa: Saatana. Perkele. Mitä? EI. Älä.
   

4. Sanonta, sananlasku tai aforismi joka merkitsee minulle eniten: Kuolema kuittaa univelan.
   

5. Viisi suomenkielistä sanaa joita inhoan eniten: Tyhmä. Raiskaus. Hyljätty. Verotus. Torppa.
   

6. Puhkikulunut fraasi jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta: Elämä on. (en ole vielä kyllästynyt siihen ei pysty - liian hapokasta-juttuun koska kuulin sen vasta ensimmäistä kertaa pääsiäisenä. Kiitos vaan Mykki!)
   

7. Sana jonka haluaisin kuulla useammin: Rakas.
   

8. Viimeisin nykykielen sana jonka olen oppinut: Ei vanha uusia temppuja opi.. ai niin joo mutta sana. Kai se oli se onomapoeettinen ja olen nyt aivan varma etten muista edes sitä oikein.. Korjata saa! hehehe.

Aika melkoisen vaikeita kysymyksiä kyllä tosiaankin, mutta kaikkiin juttuihin on aina kiva vastailla kun se tehdään epäsuoraan. Joskus kun voi mennä luu kurkkuun jos suoraan laukaisee hankalia kysymyksiä ja vanhasta kunnon Carmasta ei juuri mitään silloin irti saa..

Piiiiiiiiitkää Perjantaita

Oli aika melkoisen levoton pääsiäinen. Kolmena vapaailtana olin menossa, joka päivällä jotakin. Yhteensä viikonloppuna söin vähemmän kuin normaalisti yhden päivän aikana.. joten onko pyhempi oli jos paastoaa? Vastaus on ei. Mutta hyvä olo silti ja samalla myöskin huono.. tosin se voi johtua arkeen paluusta ja lievästä krapulastakin..

No. Kevättä oli taas yllin kyllin ilmassa näin nätisti sanottuna ja kaikenlaista tuli puuhattua yleisen ajanvieton lomassa. On olo, ei-ole, olo-tila sekä epä-tila ja olo-ton. Öh. Otapa sitten selvää siinä mistään tiedän tiedän juu, epäselväähän se selvällä tavalla on ja sehän on kuin toinen nimeni konsanaan.

Aika rullanee eteenpäin omalla painollaan omasta kallistelusta huolimatta joten mitä sitä sen ihmeellisemmin syynimään, ainakaan tässä. Väsymys valtaa kauhean valvomisrypeämän jälkeen, luonnollisestikin ja kaikki vaikutta kummalliselta kuten väsyneenä aina.

Carmabal kuittaa.. elämä voittaa ja jatkuu. Oletettavasti.

Spring Time!!

Umm.. emmm.. eeehhhh.. hehehehehhHEHEHHEHEHEHEHEH!

Kevät on uusiutumisen aikaa.. nähtävästi myös minulla! Jotenkin kun ei ole tavannut ketään uutta ihmistä moneen moneen vuoteen niin se tuntuu vapauttavalta kun jotain sellaista tapahtuu. Olen baarissa häntä joskus katsellutkin.. (köh köh, joskus..)
Täytyy kyllä sanoa etten kuvitellut koskaan että kyseinen henkilö lähtisi mukaani, mutta lähtipä kuitenkin.

On outo olo. Ja samalla varsin humalluttava. Ei sillä, että olisin nyt täysin intoutunut tästä miehestä, vaan yksikertaisesti on kyse siitä, että olen humaltunut ihan itsestäni aivan uudelleen! Jotenkin sitä oli liukunut sellaiseen kummalliseen olotilaan, että luulee olevansa täysin onneton tapaus, ikuinen seinäkukkanen ja epäkiinnostava ja ruma jne jne. Henkisen vapautumisen taso on suorastaan päätä halkova!

Kun pitää taas itsestään, uskoo itseensä kun kerran on itsensä tulilinjalle laittanut ja kun se on kannattanut on taas jaloissa vipinää.. On hyvä tietää ettei ole kaikkia avujaan kadottanut..

*Iso virnistys*