Uni, jota ei melkein kehtaa kertoa

Näin unta. Varsin omituista oli unen casting niinsanotusti. Näin nimittäin Janista unta. Enkä ole ennen nähnyt, ja Uguskin vilahti, sekä epämääräinen sakki joitain täysin outoja tyyppejä.

Unessa oli niin siekailematon goottitunnelma, että harvoin se paisuu sellaisiin mittoihin. Olin matkalla johonkin, ja toverinani oli Jani. Hänellä oli päällään mustat nahkavaatteet, pitkä nahkatakki auki, ja huomasin hänen kantavan asevyöllä kahta revolveria. Tunnelmassa oli kai jotain varsin Stephen Kingin Musta Torni-sarjasta tuttua, kuten tuo revolverimeininki, sekä se, kuinka karskina tyyppinä Jani unessani esiintyi. Vähän niinkuin kirjan Revolverimies.
Olimme jossain varsin omituisessa paikassa, paikassa jossa yksi tie jatkuu ikuisuuteen asti suorana, mutta josta ei kyennyt nähdä kuin vain osan kerrallaan, sillä koko maailma oli peittynyt helmenharmaaseen utuun, jonka lävitse ei aivan täysin nähnyt. Udussa liikkui ihmisiä, mutta en ollut varma, olivatko he aivan oikeita, tai kunnossa.
Kaikki puut pitkällä pelto-osuudella olivat vain kuivettuneita ja mustuneita rankoja, joista riippui hämähäkinseittejä sekä valkeaa naavaa.
Olin kovin väsynyt pitkästä kävelemisestä ja Jani puoliksi raahasi minua eteenpäin.
Matka vain jatkui.
Pian pääsimme metsäiseen osuuteen, paikkaan jossa olen ollut monta kertaa ennenkin unissani, mutta se ei ole koskaan ennen ollut niin uhkaava paikka. Tie, jolla kuljimme alkoi kulkea myös käänteissä ja polveilla ylös ja alas maaston mukaan. Udussa liikkui kummia olentoja, ja minua hiukan pelotti.
Kaikkea kummaa alkoi tapahtua, jouduimme kulkemaan omituisen solan läpi. Tie teki valtaisan syöksyn metsän pohjalle, ja korkeat sammaltörmät nousivat puolenmetrin päässä toisistaan ylös. Mietin kuumeisesti miten pääsen valtavan mahani kanssa niitten läpi, mutta pakko oli päästä eteenpäin. Jani meni edeltä ja ojensi kätensä jotta hän pystyi vetämään minut solan läpi.
Kun ahtausduin solaan, alkoivat seinämät kummallisesti aaltoilla ja tuntui kuin ne olisivat yrittäneet hakata vatsaani. Kyykistyin ja yritin päästä läpi mahdollisimman nopeasti.
Mieleni teki hakea jostain lapio ja kostaa moisille kusipäisille seinille niin röyhkeä käytös, lyödä nyt raskaana olevaa naista!
Päästyämme solasta huomasimme olevamme taas aivan oudossa paikassa, ja silti tutussa. Paikka muistutti kovasti lapsuudenkotini lähellä olevaa tietä, toisella puolella metsää, toisella puolella peltoa. Utu peitti taas suuren osan koko näkyvyydestä.

Tässä vaiheessa uni meni varsin sekavaksi ja tapahtui kaikenlaista, jota en viitsi (enkä aio) raportoida tähän, mutta olimme seuraavaksi joutuneet Janin kanssa jonkinlaiseen hallintorakennukseen, jossa virkailijat olivat kuin varjoja oikeista ihmisistä. Myös Ugus oli siellä ja istui yksinäisen näköisenä jossain odotushuoneessa, johon meidätkin ohjattiin. Pian tultiin Ugusta mittailemaan mittanauhalla, ja kokoajan Uguksen kasvoilla oli sellainen kammottava tyhjä ilme. Kuuntelimme korvat höröllä omituisten hoitajien höpinöitä ja muutama lauseenpätkä kantautui korviimme ".... aivan liian ohut... katoaa myös pian... kovasti on... muitten joukkoon..."
Ihmettelimme mihin helvettiin olimme joutunut.
Ugus ei tehnyt elettäkään eikä edes räpytellyt silmiään. Hän oli kuin aivan jossain jo toisella puolella jotakin.
Seuraavaksi meidät ohjattiin Janin kanssa toiseen huoneeseen, jossa jouduimme varsin saksalaiseen kuulusteluun. Kuulustelijana oli nainen, jonka tiesin tuntevani siitä maailmasta, jossa olin hereillä, mutta täällä hän oli eri olento.
Kysymykset, joita meille esitettiin, olivat aivan järjettömiä. Vaikutti siltä, että olimme joutuneet pois utumaailmasta, ja meitä kuulusteltiin siellä tapahtuneista tapahtumista. Emme aivan käsittäneet miksi.
Viimeiseksi kysyin naiselta, tunnenko hänet jostain.
Kuulustelijamme naurahti omituisesti, katsoi minua syrjäkarein ja näin jonkinlaisen öljyisen kimalluksen hänen silmiensä pinnalla, joka katosi hyvin nopeasti. Hän vain sanoi, " Toivottavasti muistat kaikki opetukseni, sekä soveltaa niitä elämässäsi hyvin. "

Ja jotenkin minusta tuntui, ettei se ollut ollenkaan hyvä juttu.