Joulupaljastus.

Olin jouluaattona syömässä isäni luona päivällistä, joka oli erinomainen. Paikalla olivat myös Fammu ja Fafi ja isosisko, sen mies ja niitten lapset.
Kuten aina perheessämme, on puhe varsin vapaata ja jopa epätavallista toisinaan ja jotenkin puhe eksyi kaikenlaisiin vanhoihin juttuihin. Fammuni muisteli jotain kertaa kun minä, isosiskoni ja äitini olimme loikoilleet huvilalla ja vertailleet että kenellä on isoin rinta. Fammu muisti että hän oli noussut vuoteesta ja sanonut; "odottakaas kuule, kyllä täältä taitaa isoin löytyä.." Seuraavaksi alkoi fammuni muistelemaan näillä sanoilla..

"Kukas teistä sitä kuollutta rottaa imi lapsena...?"

AAAAAAAAAARGHH! Kukas muu kuin viaton Carmabal taaperoikäisenä oli sitten vastaus!!! Y-Ä-K! Hyi saakeli! Tuijotin ihmisiä ja kysyin että miksi kuulen tästä vasta nyt. Ja että en ole kaiken lisäksi siis imeskellyt vanhempieni käytettyä kondomia (jonka vanhemmat sisarukseni olivat partaansa naureskellen antaneet tehdä vahtiessaan minua) vaan MYÖS kuollutta rottaa, jonka kissa oli kantanut sisälle.
Koko porukka nauroi kyyneleet silmissä että no ei ihme että minusta tuli tällainen. Joo.. niinhän se menee. Hah. No okei, nauroin minäkin. Hassuahan se on. Siis aivan sekopäistä. Että sellaisia ovat Carmabalin perheen päivälliset kun yhteen tullaan. Ne joilla on herkkä maha tai ei kestä kuulla kummia puheita, voivat tuoda mukanaan korvatulpat...

Niin ja onnittelut vielä isosiskolle, jonka mies vihdoin kosi! Lupaan melkoiset showt häihin ja kyllä siitä hääpuvusta hieno tulee.

What a surprise..öh

Kävin tekemässä käsittämättömimmän testin koskaan. Siinä testattiin, kenen Harry Potter henkilön kanssa olisit seksuaalisesti yhteensopivin tai jotain. Vastaus oli Tom Riddle. Eli kyllä kaikki kirjat lukeneet/elokuvat katsoneet pitäisi tietää kuka son.

Höö.

Että mitä kaikkia googlettamalla löytääki.

Heitä arvostettiin kuoltuaan

Hmm. Olin viikonloppuna baarissa ystävieni kanssa ja yritin taas silmäillä, onko Kokkolassa olemassa mielenkiintoisen oloisia ihmisiä. Joskus ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa! En voi tietenkään varmaksi sanoa, olisinko valmis uuteen ihmissuhteeseen, mutta silti kaipaisin sitä. Olen ystävistäni ainut sinkku. Ja toisinaan se tuntuu jonkinlaiselta punaiselta kirjaimelta otsassa.

Ehkä kaikista epätoivoisinta sarkasmia ja omituista hysteeristä olotilaa aiheuttaa se, että kun olen jossain liikenteessä ystävieni kanssa jotka ovat varattuja, niin silti kaikki miehet jotka edes tulevat juttelemaan, ovat sitten loppupelissä kiinnostuneita heistä, vaikka saisivat tietää näitten olevan varattuja. Häh!!? JacklynTheRipper itse sanoi ettei hän käsitä, mikseivät miehet kiinnostu minusta. Nyökkään jotenkin kait lannistuneena. En ole ruma. Ainakaan itseni mielestä.

Ei sillä, että ne miehet jotka yrittävät ystäviäni iskeä edes kiinnostaisivat edes etäisesti, mutta osaansa runnottuna naisihmisenä se tuntuisi edes ihmartelevalta saada sellaista huomiota. Ja se on niin vastoin kaikkia periaatteitani että itseäkin iljettää tuntea niin! "!#¤%//)=&"##!%/*^@£€${[$£$£$£

Onko minulla sittenkin olemassa jokin maine, josta en itse ole tietoinen, vai onko sittenkin niin, että todella olen niin pelottava olento tai kummallinen. Kyllä, myönnän olevani syyllinen siihen, että olen joskus erittäin ilkeä joillekin aivan sekaisin oleville miehille jotka tulevat häiritsemään. Mutta muuten yleensä olen nauravainen ja eläväinen. Joten missä vika? Koko se ei voi olla, koska en ole mikään tankki ja on miehiä, jotka eivät ole "kokorajoitteisia".

Toinen omituinen huomiointini on se, että ne miehet, jotka vaikuttavat erikoisilta ja jotenkin mielenkiintoisilta, menettävät täysin mielenkiintonsa silmissäni, koska vetävät sen juttunsa niin yli, että näkee jos edes kuvittelemalla, ettei se suhde toimisi. Miksi on niin, että jos on omalaatuinen ihminen tai erikoinen, niin pitää olla sitä sitten niin massiivisesti, että se on jo vika? Joissakin tapauksissa se näyttää olevan jopa kuin valepuku, joka vedetään päälle ja esitetään sitten niin perkeleesti. Täytyykö aivan kaiken olla aivan ehdotonta aina?

Täytyyhän periaatteita olla ja asioita, joista on aivan ehdoton, mutta kun se valuu joka asiaan elämässä, ei se ole enää mitenkään järkevää, sillä silloin menettää joustavuuden jota elämässä nimenomaan tarvitaan.

Ahdistaa.

Kun köyhä kyykytetään.

Onko valloillaan jonkinlainen yleinen yhteiskunnallinen salaliitto ja asiaintila, jossa pyritään vähätuloisemmat ahtamaan nurkkaan kuin eläimet? Olen jo aikaisemmin ruotinut Kelan toimintaa, mutta nyt löytyi outo tapaus paikasta, jossa asiointini on ollut suurimmaksi osaksi moitteetonta.

Kävin hoitamassa laina-asioitani tuossa viikolla pankissani. Joka vuosi tulevat maksuun puolivuotiset lainan korot, ainakin opintolainalta, jota minulla on kaksi erää, josta toista maksan 50 euroa kuussa takaisin, toisesta korot puolivuosittain, eli Joulukuussa ja Kesäkuussa. Olin sitä mieltä, että näin kun kerta joulu lähestyy, eikä kukaan halua joutua ylenpalttisesti silloin kituuttamaan, tein päätöksen, etten mielelläni aio maksaa yli kahtasataa euroa lainoja+korkoja.

Olen ennenkin käynyt pankissa sopimassa sellaisina kuukausina kun on erityisen tiukkaa, että maksan aktiivisesta opintolainastani vain korot. Aina tämä on sopinut virkailijoille, enkä ole ongelmia kohdannut, vaan asia on aina sujunut joustavasti myös heidän puolestaan.

Tällä kertaa asioidessani ja tilanteen selittäessäni, sanoi virkailija minulle, että tästä muutossuunnitelmasta tulisi ylimääräisiä kuluja 30 euroa. Olin tyrmitynyt ja katselin raivoisin silmin ihmeissäni naista pyötänsä takana.
"Anteeksi kuinka?"
Hän selitti, että heillä on tällainen maksu, joka tulee, kun muuttaa jonkin lainan maksuohjelmaa, ja että se tulee joka kerta kun sitä muuttaa.
Vastasin takaisin, että kuulen tällaisesta maksusta ensimmäistä kertaa, että koskaan ei ole sellaista minulta peritty, enkä ymmärrä miten tämä tuodaan tietoisuuteeni vasta nyt. Nainen arvioi, että koska kuukausimaksueräni on niin pieni, ettei maksua ole kehdattu ottaa. Olin aivan yhtä ihmettynyt tästä. Se ei selittänyt sitä, miten en ole koskaan siitä kuullut. Hän kertoi että jos tutkin asiaa heidän sivuiltaan, taksa on merkitty sinne. Ja että näin on kaikkien lainojen kohdalla ja että nähtävästi minulta on mennyt jokin maksu mm. lokakuussa. Sanoin että se oli siitä, että nostin käyttölainani loppuosan ja että tiesin kyllä siitä tulevan lisäkulun.
Mietin myös hetken, että jos minulta ei ole koskaan kehdattu sitä 30 euron maksua ottaa, joka aikalailla on plus miinus nolla, niin miten tämä nainen nyt sitten alkoi asiasta puhumaan.
"No, otetaan vain viisi euroa sen 30 euron sijaan kun on niin pieni kuukaisierä." Nainen sanoi lopulta kun tuijotin pahaisena häntä. Eikä se kyllä lämmittänyt mieltä lainkaan, sillä se jotenkin jopa söi uskottavuutta lisää hänen sanoiltaan tästä muutosmaksukäytännöstä.
Nojasin taaksepäin tuolissani ja kysyin kulmien alta katsoen ankarana, että voisinkohan udella, mistä maksu muodostuu ja miksi. Sain vastaukseksi erittäin hämäräperäisiä selityksiä siitä, että joka kerta kun he avaavat tiedostoja koneellaan, saavat he siitä ATK-maksua. Katselin naista kasvavan kiukun ja suoranaisen ällistyksen vallassa. En ollut uskoa korviani. Jatkoin kysymyllä että voisinko MAHDOLLISESTI tiedustella MITÄ maksuja heille tulee siitä että he avaavat OMIA tiedostojaan? Ja lisäsin että en ole koskaan moisesta edes kuullut puhuttavan, että se tuntui minusta älyttömältä. Nainen tuntui menevän lukkoon ja ei osannut vastata muutakuin sopertamalla että heiltä menee niitä sellaisia ATK-maksuja ja että kyllähän tämä tuottaa ylimääräistä työtä ja että pitäähän siitä saada korvaus.
En edes sanonut siihen mitään, mutta uskoisin tuijotukseni oleneen jotain niin ankaraa, että hänkin tajusi sulkea suunsa. En minä nyt typerä ihminen ole, saatana soikoon!!!
Eivät pankkivirkailijat tietääkseni töitä tee provisiolla? Eiköhän heillä ole ihan hyvä kiinteä palkka. Ja kun tämäkin virkailija muutti sitä maksusuunnitelmaa täksi yhdeksi kuukaudeksi, meni siinä tasan se aika, mitä olin siinä istumassa, eli toisinsanoen n. 5 minuuttia. Ja jos se näppäimistön näpytys ja pari klikkausta hiirellä olivat niin rankka työ, että se on "ylimääräistä" työtä, niin se virkailija ei siinä tapauksessa ollut koskaan työtä nähnytkään.

Haistakaa paska, koko valtiovalta ja kaikki.

Perverssi elokuva

Kävimme juuri katsomassa maailmanensi-iltaan tulleen Eragon fantasiaseikkailun. Ehdin nähdä trailerin tasan kaksi kertaa kun se jo ehti teatteriin, enkä tätä ennen juuri ollut kuullut alkuperäisestä kirjasta elokuvaa tehtävänkään. Vaikutti myös siltä, että kehno mainonta oli johtanut yleisön erittäin niukkaan valikoimaan. Jotain nuoria ja joukolla me vanhat ja kavalat, jotka varasimme aivan takaseinältä hyvät istuimet ja aiheutimme varmasti kanssa katsojissa ärtymystä kikattamalla ja hölisemällä. Mutta sitä oli mahdoton estää.. Se elokuva oli kerrassaan vain niin .. Perverssi!!

Trailerissa oli mainostettu että se olisi jotain mitä ei ole koskaan nähty ja tulin siihen lopputulokseen jo alkumetreillä, että sen täytyi olla vain yksinkertainen toeamus siitä, että se on uusi leffa. Elokuva alkoi noin rankalla kliseerytinällä että aivan hengästytti (sen verran mitä naurun seasta pystyi). Melkein kaikki oli pöllittyä jostain jota olen jo nähnyt/lukenut. Mikä oli tietysti hiukan surullista, vaikka tiedänhän minä itsekin kynäilijänä aivan kuinka rankkaa on keksiä jotain aivan uutta. No toisaaltahan se on melkein mahdotonta, mutta ainakin voi keksiä aivan uusia lähestymistapoja vanhoihin juttuihin, joihin tässä leffassa ei oltu joko keritty tai sitten alk.peräinen kirjakin on aivan yhtä keuka. Täytyy tutkia asia lukemalla se läpyskä.

Ja täytyyhän se nyt "ääneenkin" sanoa, olihan siinä aivan valtavasti yhtymäkohtia TSH:hon jonka takia julistin eräässä vaiheessa JacklynTheRipperin korvaan että, "Ja takaisin Mordoriin..."
Olihan siinä jotain mielenkiintoisia juttuja joista yksi mielenkiintoisimmista oli se, että Haltiakieli ei kuulostanut lainkaan sellaiselta, mitä Haltian hienostunut suu tuottaisi, eikä sellaisia ihmeolioita leffassa ehdittykään nähdä. sankari oli pojankloppi joka ei tajunnut mistään hönkäsenpöläystä ja käyttäytyi vähintäänkin yhtä vastuuttomasti kuin 50-luvun kauhuleffojen blondit, mutta viisastui muka yhdestä kerrasta ja olikin jo sitten niin polleaa että!

Robert Carlisle teki iljettävän suorituksen tämän elokuvan (sillä jatko-osaa pukkaa, kun ei edes ison pahan kimppuun tässä vielä päästy) pahiksena, demonisten henkien valtaamana ilkeänä velhona. Mutta siinäkin suussa oli jotain niin Sauronin suun kaltaista että harmitus valtasi. Ja en tiedä oliko ukon liekeistä summonoiman lentävän hirviön tarkoitus olla tuore juttu, mutta se muistutti aika huikeasti eräästä vahasta fantasipelistä löytyvää Doombat öhkömönkiäistä. Lieneekö kirjailija tai elokuvan tekijät pelanneet Masters of Magickia, sitä en tiedä.

Elokuvan muuten henkinen ikä tuntui olevan 13-14 vuotta, tosin überperverssit heitot läpi elokuvan olivat se henkireikä, jonka takia pystyi istuimellaan pysymään.
Kaikki viittaukset muniin saivat tirskumaan ja nuoren sankarin ja vanhan elähtäneen Aragorn rippoffin välinen keikarointi sai aikaan myös kihinää takapenkissä.
Ja Robert Carlislen ikuisesti elävä heitto, kun hän näki tuoreen sankariklopin edessään.
"I expected something.. something .. MORE." Ja paljonpuhuva mulkoilu alakertaan. Lieneekö demonisilla silmyköillä nähneen läpi vaatetuksen otus.

Suruin pettymys lienee se, ettei edes pesää urhealle sankarille lopussa tippunut. Tyttö ratsasti auringonlaskuun ja poika lensi kärmeksen seljässä vuorille ja tyytyi tytön julistukseen, "Ehkä näemme huomenna, ken tietää."

Vitsit mikä homssu. Ja kiusa.

Lisää Hulluutta!!!! MAD!!

No samahan TÄYTYY tehdä The Curen kappaleitten nimillä!!




1.
Sukupuolesi?

The perfect girl.
2.

Mikä on suurin unelmasi?

To wish impossible things.
3.

Mitä inhoat?

Sinking.
4.

Millainen fiilis sinulla nyt on?

If only tonight we could sleep.
5.

Miten elämäsi sujuu ylipäätään?

Torture ja Like heaven.
6.

Mistä asioista pidät?

Bloodflowers ja Pictures of you.
7.

Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?

How beautiful you are ja All I want ja One more time.
8.

Missä haluaisit olla?

Inbetween days.
9.

Kuvaile elämää!

Trust ja Friday I'm in love.
10.

Kuvaile itseäsi!

Hot Hot Hot!! ja Out of this world.
11.

Mitä sinä haluaisit juuri nyt?

Lullaby ja The kiss

Ihan Hullu Juttu

Siis pakkohan tällaiseen meemiin on laittaa vastaukset! Mutta minäpä teen sen Abson kappaleilla!



1.

Sukupuolesi?

Pyhä Nynny.
2.

Mikä on suurin unelmasi?

Kotiinpalu, jotenkin.
3.

Mitä inhoat?

Kivoja kansioita.
4.

Millainen fiilis sinulla nyt on?

Eläimen varmuus.
5.

Miten elämäsi sujuu ylipäätään?

Pimeässä vietetty aika minuuteissa.
6.

Mistä asioista pidät?

Joutomaa.
7.

Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?

Mihin ja Tavan sinä pyhität.
8.

Missä haluaisit olla?

Matkustjakoti Lintukoto.
9.

Kuvaile elämää!

Harhailua maastossa.
10.

Kuvaile itseäsi!

Viisas lintu(Haukka).
11.

Mitä sinä haluaisit juuri nyt?

Tapahtua.

Uusi Visio

Aloitin toisenkin blogin!

Tämä on nyt sitten englanniksi ja kirjoittelen sinne mm. unia ja ehkä joskus jotain muutakin paskaa. Linkki löytyy tuolta linkeistä (OHO)

Eli uuden uutukaisen tuotteen nimi on Malkavian Dreampuzzle. Tervetuloa synkkään ja outoon maailmaan.

Oudot bugit osa 1

Pelailin tuossa aiemmin Oblivionia.. ja kohtasin varsin oudon näyn kesken seikkailujani. Chorrolin kaupungissa sneakkailin erääseen taloon, jossa asustaa pariskunta joka pitää koirista. Sisään saavuttuani tuli yksi koirista nuuhkimaan hahmoani ja sen jälkeen juoksee talon isäntä innoissaan nyrkit pystyssä ja tappaa toisen koiristaan! Tämän murhateon jälkeen juoksee talon emäntä nyrkit pystyssä ja alkaa lätty lätistä pariskunnan välillä..
Sneakkasin sitten nurkkaan ja tuijottelin sieltä näkyä. Pariskunta hutkii paljailla nyrkeillä ja verimassat lentää seinäparruille ja kivilattialle kunnes mies kuolla kupsahti. Menin sen jälkeen juttelemaan naiselle, joka vain sanoi näin: "We just love our dogs! They're so nice too!" Hmm.
Myöhemmin menin ulos ja nainen käveli siellä kadulla. Joku tuli ja ampui naisen alas jousella ja nainen kaatui kuollen maahan. Otin corpselta rahat ja kun lähdin pois, näin kun paikallinen vartija tuli katsomaan ruumista, polvistui sen kohdalla ja kuulin mutinaa, "Hmph, a body. Seems like there's a murderer on the loose."
Siis mitä hittoa? En tiedä kuuluuko episodi peliin, vai onko tuo nyt joku maailman omituisin bugi.. Toivotaan että se selviää joskus..

Terveisiä Haudantakaa

Siitä onkin pitkä aika kun olen kirjoittanut mitään.. tai siis vaikkei ole, niin siltä se silti tuntuu. World of Warcraft imaisee aika hyvin ajan kadoksiin varsinkin näin iltaisin kun muuten tekisin jotain muuta.. yhym yhym siis pelaisin jotain.. muuta.. peliä kai. Höhöh.

No, ideoita kaikenlaiseen hullutukseen ja epähullutukseen on taas vilissyt läpi pään siihen malliin kuin aivot kuvittelisivat olevan kevät synkeän kaamoksen sijaan. Ehkä sisälläni on sittenkin kohta, jonne kaamos ei voi vaikuttaa!(kuinka lohdullinen ajatus)
Se on kyllä tosi outoa, kuinka jossain pelissä voi oikeasti keskutella ihmisten kanssa ympäri maailmaa, ensin se todella tuntui hömelöltä ajatukselta, mutta sitten kun siitä pääsi vähän jujulle, niin äkkiä huomaa sen olevankin ehkä se koukuttavin asia koko jutussa.

Olen aikalailla alusta pelaillut yhden englantilaisen tyypin kanssa, joka on ihan hyvä tyyppi. Tuntuu oudolta että voi jutella sellaisen ihmisen kanssa jota ei ehkä koskaan näe, ja toisaalta aika vapauttavalta, koska sellaisten ihmisten kanssa voi jutella monenlaisista asioista aika vapaasti. Hänellä tuntui olevan myös aika lohdullisia visioita monista asioista, jotka täällä suomessa itseä masentavat.. en nyt mene yksityiskohtiin, mutta ihan vieraan ihmisen kommentit kyllä piristävät, vaikka ne vieraalta tulevatkin.

Olen suunnitellut tässä kaikenlaisia korsetteja, ajattelin jopa putkauttaa yhden ulos tuossa varmaan viikonlopun aikana. Vyötärökorsetti mustasta sametista. Toivon että se onnistuu hyvin niin voin sitten tehdä toisen hieman isotöisemmän korsetin, johon ajattelin kirjoa hienon kuvion. Se tulee olemaan mustasta satiinista.
Niin ja sitten sain idean, että laitan tänne piakkoin sellaisen "Kokkolalainen Sielunmaisema"-kuvasarjan, jossa kuvaan kaikenlaisia outoja kohteita näin niinkuin kokkolalaisesta silmästä nähtynä&tulkittuna..

Että semmoista. Hyi kun tuli raporttimainen..

Yes, it is.

So, I have been playing WoW (World of Warcraft) for a while now, and almost didn't believe when several different people warned me against it. That it's supposedly so addictive, that suddenly you'll find yourself caught up with it, with nothing else in your life.
Well.. Yes, it is addictive. But not that addictive though - maybe if you don't got anything alse to spend your time with it might just be, but when you got grave responsibilities, you tend to follow them instead of a greed within.

But it is surreal, mostly the first few times to realize, that there are other real people playing it too. That it isn't just me roaming the great plains and forests like in Morrowind or Oblivion, but other people that joke and smalltalk all trough the time your in there. Guess it's a solid part of the addictive nature of WoW. Like any other chat, although it provides all sorts of other things to do also. Like getting wasted in a bar. (Which I mostly saw in Goldshire). But enough of it.. now I have to get some sleep, or my son will have my head for breakfest in worst case scenario.... Or I'll have his..

Haha.

Ja se kuva.. simpura soikoon

Mukavan vihreät piilolinssitkin on näkyvissä... Olimme Peikkotytön luona tosiaan ihmettelemässä kun Sari voitti Big Brotherin. Kokkola maailmankartalle. Ja olin arvannut kokoajan että Perttuhan se siellä leijonapuvussa oli hypiskellyt. Kukas muu.

Kuva kertoo sen mitä ei voi sanoa

No tässäpä olisi ainakin yksi kuva päivitetystä Carmabalista, ja tänään otan sitten kokovartalokuvan teille uudeksi portraitiksi tuohon sivulle. oli ihan hauska ilta, vaikka joutuikin kuulla kovista kohtaloista ja vaikeista päätöksistä elämässä - mutta sitähän elämä on, asia jossa jatkuvasti tapahtuu asioita joihin ei välttämättä voi vaikuttaa sillä tavalla kuin haluaisi.

Eräs ihminen kysyi jotain sellaisellä paheksuvalla äänensävyllä että hiukan sisälläni kyllä leimahti. On se helppo vain tuomita, ja joskus sitä tekee itsekin, joskus aivan huomaamattaankin, mutta en yleensä sellaisissa asioissa, joista jotain tiedän. Kaikista tulenarin aihe on aina vanhemmuus ja siihen liittyvät ristiin menevät asiat. Jokaisella on selkeä käsitys siitä, mitä vanhemmuuteen kuuluu tai ei kuulu, useilla on kuitenkin mielipiteitä asiasta, vaikkei omia lapsia ja omia kokemuksia asiasta olisikaan. Silloin on aina niin helppo ajatella tietävänsä jotain asiasta. Totuus on että se on aika vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

Joskus on vain tehtävä niin kipeitä ja vaikeita päätöksiä, mutta jos ne ovat oikeita päätöksiä vaikeissa tilanteissa, joitten tuloa ei voinut/kyennyt ennustaa, tai edes uskoi niitten lievenevän, niin silloin on aina tehty oikein, eikä niitä kenenkään pitäisi tarvia arvostella. Elämä on vaikeaa, vanhemmuus vielä vaikeampaa, varsinkin silloin jos se on konfliktissa omien vaikeitten asioittensa kanssa.

No, synkkä pilvi pois. Tänään menen passistakokeitten tuomariksi. Passistakoe on kokkolan Sambakoululla, Samba el Gambolla, ja passistat ovat yleisesti koulun parhaimpia tanssijoita, niitä, jotka ansaitsevat pitää sellaista bikinipukua, eli paljetein ja helmin koristellut rintsikat, stringit/hotpantsit, ja kaikkiin pukuihin kuuluvat korkokengät, päähine sulkineen ja rinkka+muut koristeet. Kimallusta, loistoa, livemusiikkia, ja kauniita tyttöjä! Passistakokeessa siihen osaa ottavat kilpailevat siitä, kuka valitaan seuraavan vuoden karnevaalikulkueen passistoiksi.
Olin tuomarina viime vuonnakin ja se oli mukavaa, vaikka osanottajia kokeeseen oli aivan järkyttävän paljon ja siihen meni pitkä tuomarointiaika.

Niin ja eilen minulla oli itämaisen tanssin pikkujoulukeikka josta ropsahti 50 euroa käteen. Tilaaja oli yksi kurssilainen. Katsojia oli vähän, mutta he olivat oikein tyytyväisiä esitykseen ja erityisesti miehet olivat täysin ällistyneitä, miten sain vartaloni eri paikat liikkumaan eri aikaan ilman että joku toinen osa liikkuu. Ja kun käytän sellaista kolikkohuivia lantiolla, jolla saan kaikenlaista möykkää ääneen, niin suuri ihmetyksen aihe oli myös se, että pystyin tehdä monimutkaisia liikkeitä ylävartalolla, ilman että huivi päästi äännähdystäkään ja sitten taas lantiolla liikkeitä, joissa ääntä kuului tai ei kuulunut. 12 vuoden kokemus ja harjoittelu on aina sen väärti.

Ja onhan aina mukavaa aiheuttaa hyvää mieltä, oli se sitten ihmetyksen tai iloistuksen muodossa..

Will you please complete me!!!

(Kiitos NIN erinomaisen kappaleen, noin otsikkomielessä)

Vapaaviikonloppu, vapaaviikonloppu, vapaaviikonloppu. Ainiin joo, ja lupasin uusia kuvia itsestäni ja tulette niitä saamaan. Toivottavasti jo illalla.

Pakko ottaa kantaa, muttei kantaa

Kävin tuossa juuri lueskelemassa Janin ja Uguksen kirjoituksia tietotulvan tyhmentävästä vaikutuksesta. Mieleeni tuli muutama ajatus, joten ajattelin että miksenpä niitä kirjoittaisi tänne muitten "tiedonnälkäisten" nähtäväksi.

Ei sillä, että mielipiteeni tästä kulutusmaailman sekunttitiedosta joka korruptoi saatavuudellaan nuorisomme, mutta kuten jokaiselle asialle on monta näkökulmaa, niin on myös tälle.

Varmasti ollaan menossa suuntaan, jossa jonkinlainen ääritilanne tulee olemaan arkipäivää. Että kaikki mitä kukaan voisi koskaan tahtoa tietää, olisi käden ulottuvilla ilman mitään ponnistusta kuin nappia painaa. Ja että moinen asioitten helppous laiskistuttaisi ihmisten aivot ja kaikki muuttuu pinnalliseksi ja upottavaksi muusiksi, kun jokainen suu suoltaa pelkkää pikselimössöä USB-hampaiden välistä.
Ja pelottava ajatushan se onkin - hyi!

Mutta kaikki kulminoitunee kuitenkin siihen, minkälainen on luonne ihmisolennon. Ahne ja laiska ja ikuisesti tyytymätön. Pahimmillaan. Paitsi että tyytymättömyydellä on kultainen kääntöpuoli, joka näyttää kasvonsa vain niissä tilanteissa, missä on synkintä. Jokaisen uuden keksinnön kanssa ihminen joutuu syteen ja sitten saveen, jonka jälkeen yhden järkevän ihmisen ansiosta alkaa eripura levitä kuin öljyinen peitto. Ja pian alkaa suurosa ihmisistä olla sitä mieltä että suuntaa pitää muuttaa, vaikkakin asiat olisivat menneet jo pahasta huonommaksi. Se on ihmisen suunta. Alas, alas, alemmas ja sitten ylös.

Ajatellaan vaikka teknologian kehittymistä. Kun ihminen keksi tehtaat ja teknistää ne, alkoi ainakin koko länsimainen maailma teknistyä "ajan tasalle", eikä tuskin kovin moni miettinyt, mitä sellainen suurlisäys uusia ja erilaisia saasteita tekisi ekosysteemille, eikä ihmiskunta vieläkään ole täysin kääntänyt suuntaansa tässä lähinnä ihmisten massan ja suurkulutuksen ja ties minkä ekonomian takia kääntänyt, mutta ollaan sentään keksitty tapoja vähentää saasteita lisänevässä määrin.

Mitä tahansa ihminen keksii, on hetken kaikki vain sitä, kunnes huomataan että se yksi juttu ei teekään maailmaa täydelliseksi, ihanaksi paikaksi, vaan lohkaisee aina palan pois jostain muualta, niin voin ainakin henkilökohtaisesti luottaa universaalin tasapainon ja ihmisen nerokkaan tyytymättömyyden takia siihen, että jos suunta menee tähän tietoteknologialobotomian suuntaan, kyllästyy yksi ihminen ja lähtee asumaan metsään metsästämään ja viljelemään ja vot, pian istuu kymmenen ihmistä piirissä ja keksii uudestaan tuulen ja veden ja sammalen ja pian istuu tarpeeksi monta, että herkkä tasapaino on hetkeksi ainakin saavutettu taas.

Ihmiskunta on omanlaisensa aalto, joka korjaa itsensä.