Kuva kertoo sen mitä ei voi sanoa

No tässäpä olisi ainakin yksi kuva päivitetystä Carmabalista, ja tänään otan sitten kokovartalokuvan teille uudeksi portraitiksi tuohon sivulle. oli ihan hauska ilta, vaikka joutuikin kuulla kovista kohtaloista ja vaikeista päätöksistä elämässä - mutta sitähän elämä on, asia jossa jatkuvasti tapahtuu asioita joihin ei välttämättä voi vaikuttaa sillä tavalla kuin haluaisi.

Eräs ihminen kysyi jotain sellaisellä paheksuvalla äänensävyllä että hiukan sisälläni kyllä leimahti. On se helppo vain tuomita, ja joskus sitä tekee itsekin, joskus aivan huomaamattaankin, mutta en yleensä sellaisissa asioissa, joista jotain tiedän. Kaikista tulenarin aihe on aina vanhemmuus ja siihen liittyvät ristiin menevät asiat. Jokaisella on selkeä käsitys siitä, mitä vanhemmuuteen kuuluu tai ei kuulu, useilla on kuitenkin mielipiteitä asiasta, vaikkei omia lapsia ja omia kokemuksia asiasta olisikaan. Silloin on aina niin helppo ajatella tietävänsä jotain asiasta. Totuus on että se on aika vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

Joskus on vain tehtävä niin kipeitä ja vaikeita päätöksiä, mutta jos ne ovat oikeita päätöksiä vaikeissa tilanteissa, joitten tuloa ei voinut/kyennyt ennustaa, tai edes uskoi niitten lievenevän, niin silloin on aina tehty oikein, eikä niitä kenenkään pitäisi tarvia arvostella. Elämä on vaikeaa, vanhemmuus vielä vaikeampaa, varsinkin silloin jos se on konfliktissa omien vaikeitten asioittensa kanssa.

No, synkkä pilvi pois. Tänään menen passistakokeitten tuomariksi. Passistakoe on kokkolan Sambakoululla, Samba el Gambolla, ja passistat ovat yleisesti koulun parhaimpia tanssijoita, niitä, jotka ansaitsevat pitää sellaista bikinipukua, eli paljetein ja helmin koristellut rintsikat, stringit/hotpantsit, ja kaikkiin pukuihin kuuluvat korkokengät, päähine sulkineen ja rinkka+muut koristeet. Kimallusta, loistoa, livemusiikkia, ja kauniita tyttöjä! Passistakokeessa siihen osaa ottavat kilpailevat siitä, kuka valitaan seuraavan vuoden karnevaalikulkueen passistoiksi.
Olin tuomarina viime vuonnakin ja se oli mukavaa, vaikka osanottajia kokeeseen oli aivan järkyttävän paljon ja siihen meni pitkä tuomarointiaika.

Niin ja eilen minulla oli itämaisen tanssin pikkujoulukeikka josta ropsahti 50 euroa käteen. Tilaaja oli yksi kurssilainen. Katsojia oli vähän, mutta he olivat oikein tyytyväisiä esitykseen ja erityisesti miehet olivat täysin ällistyneitä, miten sain vartaloni eri paikat liikkumaan eri aikaan ilman että joku toinen osa liikkuu. Ja kun käytän sellaista kolikkohuivia lantiolla, jolla saan kaikenlaista möykkää ääneen, niin suuri ihmetyksen aihe oli myös se, että pystyin tehdä monimutkaisia liikkeitä ylävartalolla, ilman että huivi päästi äännähdystäkään ja sitten taas lantiolla liikkeitä, joissa ääntä kuului tai ei kuulunut. 12 vuoden kokemus ja harjoittelu on aina sen väärti.

Ja onhan aina mukavaa aiheuttaa hyvää mieltä, oli se sitten ihmetyksen tai iloistuksen muodossa..