Fury of the heavens rain down

RAIVO raivo RAIVO raivo RAIVO raivo

On määrätön. Olen toki ennenkin valittanut välinpitämättömästä äidistäni tänne ja varmasti tulen jatkossakin tekemään niin.
Minulla on huomenna viimeistä kertaa tämän vuoden puolella itämaisen tanssin opetus. Kristianin isä on posiolla, toinen mummo viettää ystävänsä 70-vuotisjuhlia, isäni on töissä ja äitipuoleni oma lapsi+lapsenlapset tulevat lauantaina käymään, kaikilla siis oli sellaisia polttavia asioita, joita ei oikein voi siirtää ja ei siinä mitään. Soitin siis omalle äidilleni. Vastaus oli sieltäkin ei, vaikka aloitin palopuheeni sanomalla että nyt on hätätilanne. Kyselin että miksi ei. Ensin vastaus oli että hän on hoitanut nyt kolme viikkoa lapsenlapsia ja että he ovat miehensä kanssa suunnitelleet koko viikon menevänsä tämän ostaman metsäpalstan mökille heti tänään.
Sanoin että no sehän ei ole mikään tulenpalava, elintärkeä juttu, että sitä voisi 24 tunnilla lykätä tai vaihtaa toiseen viikonloppuun sellainen vierailu. Vastaus oli ehdoton ei. Kun sitä on viikko suunniteltu. Kun se on sovittu.
Vastasin että ei se viikko siihen kaadu, jos suunnitelmia joutuu muuttamaan. Äitini vastasi että hänellä on oikeus viettää omaakin aikaa. Sanoin että hän ei mitenkään voi väittää etteikö hänellä olisi aikaa tehdä omia asioitaan. Yritin järkipuhetta, ja äitini oli sitä mieltä että minun pitää soittaa isosiskolleni. Kun systerin miehelläkin on sairaslomaa, niin tämähän voisi hakea kristianin sinne. How does one spell "Sairasloma"?? En tajua. Sitäpaitsi mieheltä on polvi leikattu, joten ei varmaan heti seuraavana päivänä lähde ajamaan 30 kilometriä kokkolaan ja 30 kilometriä takaisin. Sattumoisin myös tiedän että systerinikin on oman narunsa päässä kahden lapsensa kanssa, joista kummatkin ovat ihania, mutta myös hankalia, pienempi on koliikkilapsi ja toinen muutenvain tosi temperamenttinen. Että sieltä pitäisi kehdata apua pyytää? Sanoin äidilleni että luuleeko hän että systerini jaksaa hoitaa vielä kolmatta?
Hän vain sanoi etteivät he nyt peru suunnitelmiaan sen takia että minä tarvin nyt apua. Ja että hän ei aina voi sieltä rynnätä kun minulla on hätä. Rehellisyyden nimissä en voi sitä kuulemma odottaa. Sanoin että "rehellisyyden nimissä" en odotakaan, sillä 95% niistä kerroista kun pyydän apua, on vastaus juuri tuo sama, että jotain ei-niin-tärkeitä-suunnitelmia on tehty ja niitä ei peruta. Toivotin hyvät viikonloput ja pistin puhelimen kiinni ja soitin siskolle, jolle tilanteen selostin.
Siskoni varmisti sen minkä arvasin, että he kaikki ovat siellä olleet sairaita, vauva niin sairas että piti lääkärillä käyttää kun häntä pitää pitää kokoajan pystyssä ettei räkään tukehdu. Mutta lupautui tulemaan. Aivan hävettää ja iljettää äitini käytös. Systerikin sanoi että jaa, siksi ei ole varmaan kuulunut mitään kun mies on "sairaslomalla".
Myöhemmin systeri vielä soitti ja kysyi oliko mammasta kuulunut mitään. Sanoin että ei ja miten niin. Sisko sanoi että se oli soittanut ja kysynyt että onko hän tulossa siellä käymään kun niitten piti jotain hieroa toisiaan tai jotain ja systeri oli ollut tyly ja sanonut että ei voi ku on niin sairaita ja vauvaakin piti käyttää siellä sairaalassa. Sisko ei ollut sanonut mitään siitä, että olin soittanut ja mamma oli kuulemma kuulostanut pelästyneeltä, ei ollut sanonut mitään siitä, että olin soittanut, tai että he olivat menossa sinne metsätupaan.
Siis jos nyt yhtään järjellä ajattelisi, niin olisi hän voinut kertoa siskolle ettei sen tarvi tulla tänne ja itse lupautunut tulemaan hänen puolestaan. Mutta ei, ei sanonut mitään, ei yhtään mitään. Mikä vitun äiti se sellainen oikein on? Kaikki pitää pyöriä oman navan ympärillä.
Toinen juttu on nyt se, että äitini on jollain varamieslistalla jonnekin koulun keittiölle ja ne voi kuulemma sieltä milloin tahansa soittaa, että pitää tulle töihin, joten hän voi kokkolaan tullessaankaan jäädä tuntia pitemmäksi katsomaan poikaani että pääsisin ajotunnille joskus muulloinkin kuin aikaisin aamulla. Excuse me, while I just slit my wrists. Ei mikään työpaikka pidä vain yhtä ihmistä varamieslistalla, eikä ne viiden minuutin varoitusajalla soita töihin. Siinäpä äidilleni mahtava tekosyy olla tekemättä mitään muita suunnitelmia kuin omiaan. Haistakoon paskan. Olisipa siellä metsäkämpällä joku raivotautinen karhu joka raatelee ne kappaleiksi. No, okei, se oli todella teinimäisesti sanottu, mutta enpä ole koskaan täydellinen väittänyt olevanikaan. Mutta äitini puolestaan luulee olevansa henkinen, ihmisten parantaja, suvun yhdistäjä ja päämies ja parempi ja viisaampi kuin kaikki muut yhteensä ja jos joku ei elä elämäänsä samalla tavalla kuin hän, elää väärin. Vittu mikä prinsessapäiväkirjat osa 666. Holy delusion. Järki lähtee ja katoaa. Hyvät esimerkit tässä saa elämäänsä ja on saanut ikänsä, kun äiti on nähtävästi täysin välinpitämätön. Tai ainakin vaikuttaa siltä onnistuneesti.

PASKA.