Keep me from killing you

(kiitos A Perfect Circle bändille otsikosta)

Jotkut aiheet ovat hiukan arempia kuin toiset, koska joistakin henkilökohtaisista aiheista ei oikein voi kirjoittaa täysin sala-asuun puettuina.

Tänään kävin hiukan pre-jouluostoksilla ja sain kuulla, että kaverini olivat suunnitelleet, että jos minulle pidetään polttarit, niin he ajattelivat pukevani minut Lucia-neidoksi. Asiasta iski tajutaan keihäitten lailla kaksi aika mojovaa realisationia. Miten helvetissä minulla voisi koskaan olla polttarit? Ja miksi helvetissä joku pukisi minut Lucia-neidoksi? "Lucia-neito valon tuo.." tai jotain taitaa mennä jotkut laulun sanatkin. Ei kovin hyvin minuun assosioitavissa. Varsinkaan kun kaikissa kuvaelmissa Lucialla on yleensä vaaleat hiukset, eikä mustat.

Ehkä kaikista nurinkurisinta, että ihmiset, jotka näkevät läheltä onnettoman seuraelämäni (jota ei ole), ajattelivat minun tarvitsevan joskus polttareita. Kenen vitun kanssa, jos saan kysyä? En ole vihainen, ei en suinkaan, enemmän huvittunut, jokseenkin järkyttynyt ja pelästynyt omaa pelokasta suhtautumistani.

Ja kyllä, olen joskus voinut kuvitella olevani naimisissa, mutta sanotaan lyhyesti, että se tuli ja sitten meni, eikä tuskin tule takaisin. On vaikea kuvitella, että tapaisi miehen, jonka kanssa voisi kuvitella viettävänsä loppuelämän, kun vastaan tulee tuskin miehiä, joille viitsisi sanoa, että hei. Viimeksikin lähin mitä pääsin mitään seksiä (en ajattele että miehistä ei muuhun ole, mutta olen ihminen ja minullakin on hormoonit, jotka joskus tuntuvat ajattelevan ennen oikeita tunteita/tarpeita) oli Westissä kun samaan pöytään istuvat "hurmuripojat" (Hyi H*lvetti) päättivät antaa yhden paljastaa perseenreikänsä meille, jonka auliisti tekikin. Hyvä pojat, taputaputapu. Ömm. Samainen henkilö myös oksensi noin viisiminuuttia tapahtuneen jälkeen pöydän päälle, itsensä päälle ja lattialle. Tällaisten miestenkö kanssa pitäisi ajatella menevänsä naimisiin??

Nojoo, uskotaan, että löytyy jotain muutakin, mutta mitä ja missä? Aivot räjähtävät. Olen tehnyt muutenkin erilaisia teorioita siitä, miksi sitä tuntee niin ankaraa raivoa silloin tällöin. Olisiko sittenkin kyse seksinpuutteesta? Tai tietysti se kytkeytyy luonnollisesti myös läheisyydentunteeseen ja siihen, että joku tahtoo tehdä jotain sinun eteesi. Viimeksi baarissa naispuolinen tuttuni myös valitti että panettaa kun ei ole saanut viikkoon. Huh. No voi kamalaa ja hirviätä, voi näitä nykynuoria ja niitten ongelmia. Melkein jokin sisäinen johto paukahti, sitä kuunnellessa. Siis varmasti se tuntuu kamalalta silloin, mutta odotas sanotaanko että noin neljäkymmentä kertaa kauemmin. Mites sitten suu pannaan. Silloin liikutaan jo sellaisilla territorioilla, joilla ei itsekään sen ikäisenä varmaan koskaan kuvitellut liikkuvansa.

Ja kuunneltuani nyt pitkään muitten suhdeselkkauksia ja mietittyä syvällisesti omiani, huomaan että olisin jo valmis johonkin sellaiseen suhteeseen, jossa todella ollaan suhteessa, tehden sen eteen se työ, jonka se vaatii. Jotain todellista, eikä sitä iänkaikkista sekoilua ja epäilyä ja muuta sontaa. Eräs ystäväni tekee mielestäni juuri sitä, mikä usein ajaa toisen karkuun, ikuista testaamista nimittäin. Jos tietää olevansa vaikea, on helppo heittäytyä niin vaikeaksi kuin vain mahdollista, tähän voi liittyä myös tunne siitä, että joku tärkeä on joskus hylännyt. Silloin tahtoo nähdä, hylkäävätkö kaikki muutkin sinut. Olen sitä itsekin tehnyt, mutta se on tökeröä, turhaa ja jopa ilkeää. Eikä siitä kostu yhtään mitään.

Joku taas oli suhteessa, jossa oli vihainen toiselle siitä, että toisella on samoja ongelmia kuin itsellä. Koska jokainen haluaa olla keskipisteenä jossain asiassa, ihan sama onko se hyvä vai huono asia (nähtävästi) ja sitten on ilkeä toiselle niistä samoista asioista, vaikka voisi käyttää sen yhteisenä voimavarana, kun osaa empaattisesti suhtautua toisen tuskaan. Paitsi että se kaatuu siihen, että ihminen on itsekäs sika. Ja jollakin tavalla olen tuotakin kokenut jossain muodossa itsekin.

Ja toiset huopaavat ja soutavat suhteissa, joissa eivät aivan ole varmoja haluavatko olla ja ajattelevat tänään, että jossain on parempi ihminen ja huomenna että paras pysyä siinä, minkä tuntee. Se on kuin ikuinen kamppailu sen kanssa, onko suklaa vai salmiakki parempaa. Ja tällaisesta suopaamisesta tiedän paljon omakohtaistenkin kokemusten kautta. Että haluaa toiselta juuri sitä, mitä ei välttämättä tule koskaan saamaan, sitten sekoilee ja sitten taas tahtoo ja päättää uskoa, että se tulee joskus toimimaan. Vaikka se ei välttämättä tule sitä tekemään.

Itseään on niin helppo pitää fiksuna yksin.

Ja seuraava mies, jonka kanssa voisin tehdä muutakin kuin harrastaa väkivaltaa, täytyy pystyä parempaan, kuin
A. sanoa, että mitä kaunokainen
B. tuijottaa lumoutuneesti
C. olla hyvännäköinen
D. ehdottaa seksuaalista kanssakäymistä
E. oksentaa jänskiin paikkoihin
f. pukea sukat oikeisiin jalkoihin