Perverssi elokuva

Kävimme juuri katsomassa maailmanensi-iltaan tulleen Eragon fantasiaseikkailun. Ehdin nähdä trailerin tasan kaksi kertaa kun se jo ehti teatteriin, enkä tätä ennen juuri ollut kuullut alkuperäisestä kirjasta elokuvaa tehtävänkään. Vaikutti myös siltä, että kehno mainonta oli johtanut yleisön erittäin niukkaan valikoimaan. Jotain nuoria ja joukolla me vanhat ja kavalat, jotka varasimme aivan takaseinältä hyvät istuimet ja aiheutimme varmasti kanssa katsojissa ärtymystä kikattamalla ja hölisemällä. Mutta sitä oli mahdoton estää.. Se elokuva oli kerrassaan vain niin .. Perverssi!!

Trailerissa oli mainostettu että se olisi jotain mitä ei ole koskaan nähty ja tulin siihen lopputulokseen jo alkumetreillä, että sen täytyi olla vain yksinkertainen toeamus siitä, että se on uusi leffa. Elokuva alkoi noin rankalla kliseerytinällä että aivan hengästytti (sen verran mitä naurun seasta pystyi). Melkein kaikki oli pöllittyä jostain jota olen jo nähnyt/lukenut. Mikä oli tietysti hiukan surullista, vaikka tiedänhän minä itsekin kynäilijänä aivan kuinka rankkaa on keksiä jotain aivan uutta. No toisaaltahan se on melkein mahdotonta, mutta ainakin voi keksiä aivan uusia lähestymistapoja vanhoihin juttuihin, joihin tässä leffassa ei oltu joko keritty tai sitten alk.peräinen kirjakin on aivan yhtä keuka. Täytyy tutkia asia lukemalla se läpyskä.

Ja täytyyhän se nyt "ääneenkin" sanoa, olihan siinä aivan valtavasti yhtymäkohtia TSH:hon jonka takia julistin eräässä vaiheessa JacklynTheRipperin korvaan että, "Ja takaisin Mordoriin..."
Olihan siinä jotain mielenkiintoisia juttuja joista yksi mielenkiintoisimmista oli se, että Haltiakieli ei kuulostanut lainkaan sellaiselta, mitä Haltian hienostunut suu tuottaisi, eikä sellaisia ihmeolioita leffassa ehdittykään nähdä. sankari oli pojankloppi joka ei tajunnut mistään hönkäsenpöläystä ja käyttäytyi vähintäänkin yhtä vastuuttomasti kuin 50-luvun kauhuleffojen blondit, mutta viisastui muka yhdestä kerrasta ja olikin jo sitten niin polleaa että!

Robert Carlisle teki iljettävän suorituksen tämän elokuvan (sillä jatko-osaa pukkaa, kun ei edes ison pahan kimppuun tässä vielä päästy) pahiksena, demonisten henkien valtaamana ilkeänä velhona. Mutta siinäkin suussa oli jotain niin Sauronin suun kaltaista että harmitus valtasi. Ja en tiedä oliko ukon liekeistä summonoiman lentävän hirviön tarkoitus olla tuore juttu, mutta se muistutti aika huikeasti eräästä vahasta fantasipelistä löytyvää Doombat öhkömönkiäistä. Lieneekö kirjailija tai elokuvan tekijät pelanneet Masters of Magickia, sitä en tiedä.

Elokuvan muuten henkinen ikä tuntui olevan 13-14 vuotta, tosin überperverssit heitot läpi elokuvan olivat se henkireikä, jonka takia pystyi istuimellaan pysymään.
Kaikki viittaukset muniin saivat tirskumaan ja nuoren sankarin ja vanhan elähtäneen Aragorn rippoffin välinen keikarointi sai aikaan myös kihinää takapenkissä.
Ja Robert Carlislen ikuisesti elävä heitto, kun hän näki tuoreen sankariklopin edessään.
"I expected something.. something .. MORE." Ja paljonpuhuva mulkoilu alakertaan. Lieneekö demonisilla silmyköillä nähneen läpi vaatetuksen otus.

Suruin pettymys lienee se, ettei edes pesää urhealle sankarille lopussa tippunut. Tyttö ratsasti auringonlaskuun ja poika lensi kärmeksen seljässä vuorille ja tyytyi tytön julistukseen, "Ehkä näemme huomenna, ken tietää."

Vitsit mikä homssu. Ja kiusa.