Rasistien kokoukset (tervetuloa pellon laitaan)

Tuli pelottava ohjelma tuosta ykköseltä eilen kymmenen jälkeen. Taisi olla Sveitsiläinen dokumentointi rasistisien kansanliikkeitten yhdistymisestä ja sellaisesta. Aivan ahdisti. Ja sinänsä hauska juttu että Sveitsi (tuo kaikkien poliittisten vastausten maa), tekee dokumentin näin tukalasta aiheesta. Sillä tukala olo tuli sitä umpihulluutta katsellessa. Haastateltiin amerikkalaisten Klu Klux Klaania, jotain ihme rasismikirkkoa, kaiken maailman anti-semitistisiä liikkeitä, venäläisiä kammotusliikkeitä, kuten Blood and Honour ja jotain muita ja ihan noita natseja yms.
Dokumentissa keskeisessä osassa oli se, että kyseiset liikkeet muodostavat erittäin lojaaleja siteitä toisiinsa ja leviävät globaalisesti ympäriinsä toistensa tuella taistelussaan valkoisen rodun selviämisessä. Missä v*tun selviämisessä? Onko vaarassa kadota johonkin? Valkoinen ihminen on niin nuori olento muun värisiin verrattuna, että pelkäävätkö ne katoavansa yön ylitse jonnekin jos kaikkia muita ei tapeta tai ajeta johonkin Lichtensteinin kokoiseen valtioon asumaan vaikka päälleikkäin (sekös niitä miellyttäisi?).
Mikään ei ole niin kornia kuin natsipaska joka huitoo sieg heilia kädellä, sanoo ettei koskaan ole nähnyt ongelmaa jota ei väkivallalla voi selvittää, ja samaan henkäisyyn paasaa maailmasta, jossa ei tarvitse pelätä tummaihoisen ihmisen päällehyökkäystä kadulla? Excuse me vaan! Kukas tässä puukkoja huitoo hä?

Ja kaiken kamaluuden kiteytti tuon samaisen äijän ilmeisesti tytär, noin kymmenvuotias pikkutyttö, joka koko kammottavan puheen ajan seisoi armeijallisessa (ja orjallisessa) asennossa miehen vierellä lavalla, kuoleman vakava ilme kasvoillaan ja lopuksi teki niin harjoitellun ja täsmällisen sieg heil käsimerkin että sydänalaa kouraisi.

Tämä on sairas maailma.

Päivän Ilme

On outo sekoitelma jotain tuskaista ja hurmiollista.

Viisas Lintunen(haistaa pelon)

Että semmoinen.

Luin tuossa taannayönä vanhoja postauksia ja hämmästelin, että tuolla tavallako olen kirjoittanut? En usko minulla olevan mitään varsinaista tyyliä, mutta silti olin huomaavinani jonkinlaista suuntausta, joskaan en osaa sanoa mitä. Ehkäpä Ugus kirjailun (ei korukirjailun) ammattilaisena osaisi sanoa.

On taas tullut kahlailtua syvissä vesissä viime aikoina kaikenlaisten tutuksi tulleitten asioitten kanssa - kuten sen vihan kanssa. Vihaa minussa erityisesti tuntuu aiheuttavan asiat, joita en kykene kontrolloida sekä avuttomuuden ja sitä kautta turhautumisen tunne. Monet asiat ovat ns. beyond me. Kuten eräs mieshenkilö. En ole koskaan kyennyt tulkita hänestä yhtään mitään, sillä häntä on äärimmäisen vaikea tulkita, enkä oikein edes osaa koskaan suoraan mitään kysyä, sillä vastaus saattaa silti olla epämääräinen ja ympäripyöreä.

Miten siis saattaa päätökseen mitkään asiat välillämme, jos on mahdoton sanoa mitään, ja kun saa sanottua, mahdoton ymmärtää mitään? Robert Smithin sanoin - "Speak my language!" But it still never happens.
Ehkä pitäisi vain tehdä ainoa oikea asia vastuunkantavana naisena ja sanoa asiat aivan liian suoraan, sanoa ne omasta puolestaan, ei odottaa mitään, vain sanoa, jotta ainakin tietäisi itse tehneensä juuri sen kaikkensa mihin kykenee ja sitten liikkua eteenpäin. Sillä tämä suolapatsaaksi muuttuneisuus alkaa kangistaa jo ajatuksetkin ja vaarana on täydellinen kommunikaatiokatkos, joka olisi sangen haitallinen jo muillekin.

Täytyy määrittää vastuunsa naisena, itsenään sekä äitinä. On vastuu pysyä kunnossa, vastuu kantaa oma painonsa ja toisen paino muttei ylimääräistä, sillä muuten kaikki pysähtyy. Ja nyt on liikaa kannossa ( ei puun kannossa). Vastuuseen kuuluu se, että muistaa aina joka tilanteessa miettiä asiat myös lapsensa kannalta, sekä itsensä kannalta, sillä olen saanut lahjaksi ja kiroukseksi kehon joka antaa varsinaista shokkihoitoa kun petän itseäni ja kaikkia periaatteitani. Vastuuseen kuuluu tajuta ja tunnistaa asiat jotka hidastavat omaasi ja lapsesi tervettä kehittymistä ja rohkeus muuttaa ne oikein. Ja paljon paljon muuta mitä ei ehkä vielä ole edes tullut vastaan, mutta varmasti tulee.

Osaanko siis sen kaiken? Ei kukaan ole täydellinen. En minä, et sinä, ei kukaan, mutta epätäydellisyydessä on oma symmetrinen viehätyksensä, sillä sitä on todellisuus.

Avuttomuus: en voi kontrolloida mitään, jossa en itse ole osana. Joskus täytyy osata olla avuton. Turhautuminen: asiat joissa olen isona tekijänä, mutta en silti tee mitään. On pakko kumota ne raja-aidat, tai ne kasvavat liian isoiksi. Viha: ensin avuttomuuden ja sitä kautta turhautumisen yhteisen keitoksen aiheuttama kaaos - kun huomaat ne asiat jotka todella loukkaavat ja näin väsyttävät sinut alas. On vain pakko nousta ylös.

Et koskaan kysy, miten voin.

Mitäs Tilasitte!!!!

Aivan näin.

Kukaan ei voi sitä huutamisen määrää näin jälkeenpäin kuvitella, kun Judilla katselimme Euroviisujen finaaleja videotykin kautta isolta kankaalta - pisteiden laskun vaiheessa joka kerta kun suomi sai pisteitä, nousi koko konkkaronkka pystyasentoon ja sellainen kirkuminen että korvat soi vieläkin. Herra jumala sitä hikoamista ja rystysten ja polvien? puremista, vieressäni istuva ihminen puri nimittäin polveani, sekä kommenttien sekopäisyyttä. Niistä muistaan mm. flymaxan "MISSÄ ON CAROLA, MISSÄ ON CAROLA!!" Jokseenkin ivallisella äänensävyllä, sekä "Mää itken jos Lordi voittaa" by R33ta. En tiedä tarkoittiko hän hyvässä mielessä vai pahassa.

Mutta LORDI tuli ja voitti EUROVIISUT!!! USKOMATONTA!!! Te teitte sen!!!!!!! AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRGGGH!

Kyllä nyt nurisijoita hävettää niin että ei tarvi ulos edes tulla. Helvetti soikoon. Tämä oli kyllä seisova todiste siitä, ettei maailmassa olla aivan niin kaappiaivoisia kuin joskus tuntuu. Kiitos siitä, että toisin todistettiin.

Täytyy varmaan mennä sitten paikan päälle Euroviisuilemaan seuraavana vuonna, kun ne kerta historiallisesti suomen maalla järjestetään.

OH! Suit you!

Damn IT!

Voi kura ja kusivesi! Täällä käy aivan liikaa minua tuntevia ihmisiä, joten tässä tulee vastaus maailman yököttävimpiin muotioikkuihin!

Virallisesti taisin tarkoittaa kolmella itemillä VYÖLAUKKUA (se oli joskus ala-asteella, if I rightly recall, tosin hävettää yhä), PILLIFARKKUJA (ne olivat kulahtaneet perinnefarkut, handed down by ensin isosiskolta isoveljeltä, häneltä sitten minulle, ja kaiken lisäksi ne olivat stretchiä..ja niissä oli reikiä- tosi punk!), PISSISPAITAA (ostin ihan 2000 luvulla 2 eurolla kirpputorilta lyhythihaisen valkoisen puuvillapaidan jossa luki että Sweetie - se on yhä olemassa, muttei koskaan tule enää koristamaan tätä torsoa!), mutta tarkemmin ajateltuna, Hullu-Hemulin ikävien paljastusten myötä (voi H*lvetti, unohda jo se käsittämätön neontuulipukutakki ja pimeä yhdistelmä olkihattuun, en edes muista sitä koko juttua - tosin se ehkä todisti jo silloin että mussa oli jotain pahasti vialla), että mulla on ollut jotain neonväristä, ja koska olen aina onnettomasti muodista sivussa, oli minulla myös paitoja olkatoppauksillaahahahahhahahahahah! Tämä on tuskaa tuottavaa..
Joten ne ihmiset, jotka tahtovat palkinnon tästä yleisessä nöyryytyksessä mukana olemiseen voivat lähettää osoitteen, jonne palkinnon lähettää sähköpostiini. Lupaan lähettää jotain hienoa.

carmabal8@hotmail.com

Little Lephracons Live in a Grave

Kotisohvien juontajat ovat jälleen täällä. Joistakin euroviisuviisuista voi vain sanoa että VOI *****! Kypros lauloi umm.. keuhkoilla. Irlannin edustajaa panis jos se suostuisi olemaan laulamatta, valkovenäjä - kaikkien pissislaululen isoäiti, Andorra - kalasti sukkanauhoilla vanhapoika ääniä, monaco arvoituksellisesti:. rakkaus on sitruuna.

Nauruunhan tässä kuolee - parasta viihdettä koskaan!!

(EEO - Kokkoladance)

Makedonia - ihan turha edes yrittää mainita Shakiraa tai Beyoncéa kappaleessa.. huh huh... Niin ja Belgian kappaleen säkeistössä oli tökerö Depeche Mode ripoff-sample. Puolalla omituinen Army of Lovers kopio - ei kamalin kuitenkaan edustuskappaleista.

VENÄJÄ! Erimielenkiintoinen loppuhuipennus - 10 pistettä ja papukaijamerkki!! Turkki on köyhän miehen madonna - tosin väliosion lonkan ylösiskuista plussaa sekä hienosta tähtimuodostelmasta.. Ukrainalle pisteitä veikeästä haitarisamplesta. Muuten kammottava. (JEE pian tulee SUOMI ja SUOMIPERKELEET)

SUOMI SUOMI SUOMI SUOMI SUOMI!!!!
hard rock halleluja!!!! UPIAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Eihän tästä Hollannin pilvimuijista voi edes noin Lordin jälkeen. Olisi hienoa jos kukaan ei taputtaisi vaan koko salin valtaisi tyyni ja kurja hiljaisuus.
Liettua - votevotevotevotevotevote. I vont. hitto mikä älyn voitto. Voi vain kuvitella millainen aivoriihi noilla on ollut kun keksivät että voivat mennä Eurovisioihin. Portugalista haluaisin tietää kuka on noi naiset stailannut??!!? Ei voi olla totta. Niin ja kamala Waterloo-plagiointi.
Sweden oi sweden. Carola on umm... voittamaton. Viron käsikoreografia on huippuunsa hiottu, vaikka laulaja onki ruåtsalainen.
Bosnia Herzegovina yllättää aina iloisesti - tykkäsin viimeksikin, tykkään nytkin. (myös Carmabalissa on pala yltiöromantikkoa, myönnetään myönnetään.)

Islantihan oli oma luku itsessään. Koskaan ei ole semifinaali näin upeisiin buuauksiin päättynyt. Voi Silvio Knight. Paras lavashow suomen jälkeen. Pitääkö antaa sääliääni?

Ompas psykedeelinen väliaikashow - HOPLAA!

Jännitys tiivistyy.... REsulten saapuu, kämmenet hikoaa.
Finalistit-
10. Venäjä.
9. Makedonia.
8. Bosnia Herzegovina.
7. Liettua.
6. SUOMI SUOMI SUOMI SUOMI SUOMI! HISTORIAA!
5. Ukraina.
4. Irlanti.
3. Sweedeni. What a surprise.
2. Turkki.
1. Armenia.

Son siinä!!! Son siinä! SUOMI SUOMI SUOMI SUOMI!

Sheriffi on talossa!

Tökeröimmät koskaan keksityt muotiluomukset!

Nro Uno:

VYÖLAUKKU. Vyölaukku. Tuo sana kertoo jo kaiken mitä koskaan halusit tietää kyseenalaisesta kapistuksesta. Miksi kukaan on koskaan sen keksinyt on täysin älykkyyden toisella puolen minulle ja varmasti monelle muullekin. Luulin, että se jäi unholaan viimeksi 1990-luvun alussa, jolloin niitä viimeksi olen nähnyt julkisella paikalla, mutta Sex in the City todisti asian vääräksi! GAH! UHHH! AGAHH!
Näky on palanut verkkokalvoilleni iäksi. Kiiltonahkainen violetin värinen vyölaukku sen mikä-se-nyt-olikaan näyttelijättären kapealla uumalla. KAMMOTUS! SAppi polttaa kurkun perällä. Toivon melkein että jotain aivan yhtä järkyttävää keksitään sen tilalle.

Nro 2:

Pillifarkut. No okei, joskus 80-luvulla ne ehkä, ja vain ehkä ajoivat asiansa jollain tukkahevirokkareilla ja niitten faneilla, mutta ne tulevat taas - ja taas - ja taas!! NOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!! Vain tikkajalkaisimmat ihmiskunnan edustajat saattavat näyttää edes sentin viehättäviltä pillifarkut jalassaan, mutta eihän niitten käyttöä ole kokorajoituksin määrätty. Samaan kategoriaan putoavat nuo ikiihanat legginsit, kaikkien keski-ikäisten, ylipainoisten, selluliittireitisten naisten suosikit. Niin ja niitten 80-luku diggareitten. Ei tästä aiheesta enää voi muuta sanoa.

Nro Tre:

Jumalattomat olkatoppauspusakat. Juuri niin, luitte oikein, jumalattomat. Mikä yllätys, että kyseessä on jälleen 80-luvun hittituote. Sellainen kolmionmallinen litruisesta kankaasta oleva pusero, jossa hihansuut imee ranteita ja olkasaumaan on harsittu se n. 5 senttiä paksu olkatoppaus-mauttomuus. Nämäkin kokaiinipöllyisen juppisuunnittelijan "luomukset" tulivat tutuimmiksi varmaan musiikkivideoista. Eikai kukaan oikeasti mahtuisi oviaukoista sisään sellaisessa retkeleessä..

Nro 4:

Mikä tahansa neonvärinen, oli se sitten vyötärölle jollain kammottavalla vyöllä rutistetut farkut, joihin oli tussilla jotain tökeröä töhritty tai vähän niitten farkkujen ylle ylettyvä napapaita, jossa piti hiljaa liikkua ettei tissit paista välistä. Lisätään accessoriesseihin vaikkapa neonkeltainen hiusdonitsi, isot roikkuvat korvarenkaat (nekin neonväriset), littanat tennarit ja purkka suuhun.
Yes. 90 luku. Hyi helvetti.

Nro Femma:

Pissispaidat. Eli paidat joissa lukee vaikkapa että Devil, ja sitten siinä on sellainen söpö painatus, jossa sellainen ihqusöpö paholainen pitää hännästään kiinni. Menkää itseenne. Ei paidoissa saa lukea mitään.. paitsi ehkä bändipaidoissa, jotka ovat genre itsessään. Niin tai sitten niissä paidoissa on vuosiluku 78. Miksi pirussa 14 tai 13 vuotiaalla pissiksellä on paidassa vuosiluku 78?? Vanhentaako se? Ei tasan vanhenna. Karmeaa. Itkuhan tässä pian tulee.

Nro 6:

Leningrad Cowboys-kengän kärjet. Tämän hetken suurin hitti. Ehkä. Ei mielestäni. En ole koskaan mitään yhtä epähyödyllistä nähnyt, ja silti minua ollaan aivopesemässä ajattelemaan että sellaiset epäinhimilliset rutkut on ok. SAVE ME! Tässä tehtaillaan väkipakolla ihmisille varvasvaivoja, nykyajan nuoret sitten vanhainkodissa itkevät pilalle menneitä omituisen muotoisia jalkateriään. Sen siitä saavat. Höh.
Ja miksi kukaan haluaisi jalkansa näyttävän isommalta mitä se oikeasti on? Senhän ne kärjet tekevät.

Ja lopuksi Grande Finale, Piste i-n päällä, salaisuus kaiken alla!!
(Olen omistanut näistä yllämainituista itemeistä 3!)
Se joka arvaa oikean yhdistelmän saa palkinnon!

Kesäkarvoitus

On muuttunut mustaksi. Kiitos JacklynTheRipperin - kiitos kaunis.

Huoh. Vappu, tuo ylimaallisen riemun ja remuamisen pyhä juhla ei mennyt aivan juuri niin tälläkään kertaa. Oli melkein tai oli yhtä kehno vappu kuin kuusitoista vuotiaana.. Ei yhtään vapaata. Aivot soivat silkasta henkisestä rasituksesta niin että korvat paukkuivat. Vauva oli ärsyttävä, kaikki oli ärsyttävää. Kristian keksi herätä ensin ennen viittä aamulla, seuraavana yönä peräti kolmelta. Oli tuskallista, enkä pistänyt nokkaani ulos maanantaina edes roskia viedäkseni.
V*tutus oli sellaista luokkaa että sen voimalla olisi voinut raivata kaikki maailman kaatopaikat vaikka vasemmalla kädellä.
Joten otin koko viikonloppuvapaan. JUMALAISTA! IHANAA! Arska paistaa, tukka on sysimusta, piilolinssit on, rahaa on, vapaata ON ON ON NNNNNN!

Tänään mikään ei pysäytä Carmabalia.