Submit thy Gods and Fathers

HÖÖ.

Vapaalla on aina mukava olla. Paitsi silloin kun ei ole lainkaan rahaa. Joten päätin sitten tehdä extreme-heidit ja lainata rahaa. Paitsi että kenelläkään ei ollut rahaa, joten perhana soikoon, otin asioista selvää ja päädyin tekemään pikavipin. Hävettää melkein myöntää, mutta pakko oli, sillä täytyyhän vauvalle saada vaippoja&ruokaa ja itsellekin ruokaa ja koska Depeche Mode-keikka imaisi kuukauden budjetista huimat n. 150 euroa, niin pakko oli.
Mutta ei se haittane. Ehdin hyvin maksaa takaisin, ennenkuin eräpäivä menee umpeen, joten tänä iltana voi Bad Mama olla täysin vailla huolta, vain viilettää pitkin katuja mustassa nahkatakissa ja heilutella Nightmare Before Christmas-laukkuaan kuin täti Monika konsanaan! Vot!

Tässä teille hyvää olotilaa kuvaava kuva lopuksi! Tai siis aluksi. Heh.

Neron Leimaus

Keksin laittaa piirustuksen tänne! Tämä on tosin vanha, mutta ehkäpä pian saan skannailtua jossain hiukan uudenpaakin matskua. Enjoy!

Moneltako menet nukkumaan?

Kahdentoista ja kolmen välillä. Jos on vapaata niin joskus menee kuuteen.

Valvotko usein? Jos valvot niin mikä pitää sinut hereillä?

Kyllä. Omat luovan hulluuden puuskat. tulee sanoituksia mieleen, joku vaate joka pitää piirtää, runo joka pitää kirjoittaa ylös. Joskus syvälliset pohdinnat.

Mitä teet jos uni ei ota tullakseen?

Vääntelehdin ja kääntelehdin ja kiroan.

Montako tuntia yleensä nukut öisin? Vaihteleeko unen määrä paljonkin? Nukutko mielestäsi riittävästi?

6-9. Vaihtelee ja paljon. En aina. Päiväunet auttavat väsymykseen tai sitten ei.

Onko sinulla mielinukkuma-asentoa? Nukahdatko tiettyyn asentoon?”

Aina kyljelleni. Muuten en nukahda. Pää melkein peittoon hautautuneena.

--
“Näetkö unia?

Kokoajan, liikakin, joskus olen aivan väsynyt kun herään.

Muistatko unesi?

Indeed I do. Almost too vividly.

Uskotko unien tulkintaan/tulkitsetko unia?

Kyllä ja kyllä. Olen aika hyvä tulkitsemaan ainakin omia unia. heh.

Oletko kokenut selkounia, valveunia tai unihalvauksia?

Kyllä, kyllä, kyllä - selkounia tännekin olen kirjoitellut.

Onko sinulla jotain sinulle tyypillistä toistuvaa kuumeunta?

On. Laaja maisema, jossa on taustalla rösöiset vuoret jotka välkkyy eri väreissä ja suurenee ja pienenee tulee lähemmäs ja kauemmas.

Käveletkö unissasi?”

Lapsena olen kuulemma kävellyt isoveljen päälle nukkumaan.

---

Moneltako heräät?

Seitsämältä tai kahdeksalta. Vapaa-aamuina suurinpiirtein samoihin aikoihin,

Yksi, kaksi vai useampi herätyskello? Kello, kelloradio, kännykkä tai ehkä jopa kukko? Vai heräätkö sisäisen kellon herättämänä?

Vauva on erinomainen herätyskello. Tosin sitä ei voi lyödä hiljaiseksi jos ääni ei miellytä.

Onko sinun helppo herätä? Pomppaatko heti pystyyn vai tykkäätkö torkkutoiminnosta?

Joskus on helppoa. Joskus tuntuu ku seinät kaatuisi päälle jos nousen ja silloin makoilen, oli ympärillä sama mitä.

Millainen olet aamuisin? Huonotuulinen ja hiljainen vai aktiivinen ja puhelias?

Huonotuulisuus on kai yleinen. Mutta on pakko olla aika aktiivinen suurimman osan aikaa.

Mitä heräämisen jälkeen: kahvi ja aamun lehti, suihku ja kuteet niskaan vai ehkä koiran ulkoiluttaminen tai salilla käynti?”

Aamukusaisu. Vauvalle aamumaito. Sen syöttäminen vauvalle. Sitten ylös ja vaipanvaihto vauvalle.

---

Että sellainen röyhkeä kopiointi Janin sivuilta. Yleisesti ottaen vihaan aamuja, mutten enää niin paljon, kun olen jo tottunut aikaisuuteen.

Yakuzan Lahjapuoti

Että voikin unet olla kummallisia. Tämä uni itseasiassa tapahtui n. viikko sitten, mutta nyt vasta sain sen vähääkään järkevään muotoon.

Olin jossain paikassa käymässä ja näin kylänraitilla pienen lahjapuodin. Menin sisään ja ketään ei ollut paikalla tiskin takana joten kiertelin hyllyjen välissä ja tuijottelin ja hypistelin kaikkia tavaroita. Puodin perällä oli portaat alaspäin ja näin siellä jonkinlaisen lisähuoneen, jossa oli myös tavaroita joten meninkin sitten sinne katselemaan niitä tavaroita. Siellä oli kauniita japanilaisia posliiniesineitä ja potteja ja ruukkuja, tosi hienoja. Niitä sitten ihastelin siinä ja ajattelin että sellaisen voisikin vaikka ostaa, ei näyttänyt yhtään krääsältä.
Selkäni taakse oli hiipinyt joku mies sillä aikaa, ja hätkähdin kun minua tartuttiin olkapäästä kiinni. Mies oli japanilainen, mutta ei varmasti puodin pitäjä, sillä oli pukeutunut mustaan siistiin pukuun.
Ukko retuutti minut jostain hyvin naamioidusta ovesta sisään hämärrettyyn huoneeseen, jossa lisää pukujapanilaisia istui pöydän ääressä vakavannäköisinä. Kysyin että mistäs nyt tuuli. Kävi ilmi, että tavarat joita olin katsellut, eivät olleet todellakaan mitään krääsää, vaan japanilaisia, vanhoja antiikkiesineitä, joita rikollisorganisaatio Yakuza säilytti lahjapuodin alakerrassa, sillä he kiristivät puodin pitäjiä jollakin tapaa. Nyt olin siis vähän vaarassa, ja koska he eivät halunneet minun lavertelevan, demonstroivat he, kuinka kävisi jos hihkuisin asiasta kenellekään.
Jostain yksi pukumiehistä raijasi puodin pitäjien pienen tyttären esille ja sanoivat jotain uhkaavan kuuloista japaniksi tytölle. Tyttö (n. viisivuotias) nyökkäsi ja istui lattialle. Pukumies toi häkillisen rottia, viilteli pienellä veitsellä tytön varpaat verille (tänä aikana tyttö ei sanonut sanaakaan, ei edes inahtanut, mutta tuijotti minua tuskaisilla mustilla silmillä) ja niin rotat hyökkäsivät tytön varpaisiin kiinni, repien ja raastaen pikku hampaillaan.
Pukumies sanoi, että noin kävisi minun pojalleni jos kertoisin heidän piilostaan.
Hän kysyi oliko sanoma ymmärretty. Nyökkäsin.

Justiinsa.

Unessa nährään(jos hullut sen sallii)

HOA! Näin taas unta Janista. Tällä kertaa unessa jouduin outoon rinnakaisuniversumiin jonkin portin kautta, joka sijaitsi Kaustarissa täällä Kokkolassa (ja olen kohtuu varma että siellä oikeastikin on sellainen). Rinnakkaispaikka oli samanlainen kuin tämä, mutta tietyillä oudoilla käänteillä. Tukkani muuttui oranssinkullertavaksi ja sitten oli aina tosi synkkää ja kokkolan rannat olivat kuin Irlannin jyrkät ja jylhät rannat.
Unessa Jani oli tulossa junalla kokkolaan käymään ja olin menossa häntä vastaan. Mutta KA! Joku oli sitä mieltä että sitä piti yrittää estää, joten taloni (asuin muka jossain pimeässä metsässä taruolentojen keskellä vanhassa kartanotyyppisessä paikassa ja siellä kummitteli myös)vieressä olevan hullujen huoneen (hulppea rinnakkaisuniversumi, heh) asukit päättivät ettei minua saa päästää.
Niinpä ne parveilivat polkupyöräni ympärillä kuin mitkäkin zombit ja örisivät ja kuolasivat ja yrittivät kurotella käsillään minua. Alkoi aivan ärsyttämään joten potkin ne pois tieltä ja nousin pyörän selkään ja aloin karauttaa kohti keskustaa, vaikka hitaasti liikkuvat, tosin yllättävän nokkelat hullut syöksyivät kohtalokkaasti tielleni. It was a bumby ride, I tell you.
Tulin juna-asemalle ajoissa ja muistan vain että ohjeistin Jania sanoin, - Niin varo niitä hulluja sitten.

Semmonen kohu

Euroviisut.

Euroviisut.

Euroviisut.

Tähän mennessä jos ette ole arvanneet mikä kirjoituksen aiheena on, voi vaikkapa mennä googlettamaan sanoja kuten kanerva, mirhami, eilinen, pätkätyöt taikka vaikkapa suunnistus.

Jeps. Jo on kohujen kohu nyt kudottu koko euroviisumeiningin ympärille. Lordi sitä, lordi tätä. Jopa oma äitini tänään tullessaan kristiania katsomaan kysyi mitä mieltä minä olen suomen tämän vuoden edustajasta.
Sanoin asiassa olevan muutaman hyvän pointin, kun Lordi demokraattisella äänestyssysteemillä edustajaksi valittiin. Kappale on itseasiassa aika hyvä. Viime vuosina huumoriaktit ovat aina sijoittuneet top 5, sekä se asia, että tällä kertaa suomen esitys ei ole se esitys, jonka välittömän kuuntelun jälkeen aiheuttaa tällaisen reaktion - "Niin mikä se olikaan se suomen esitys, hei kaverit?".
Kerrankin on heitettävä jota niinkin örkkiä, kuin Lordi kansakunnan silmille, jotta ei unohdu, mikä se suomi nyt olikaan.

Mutta Alas! Jos käykin niin, kun nyt kaikkia mahdollisia juoruja ja kaoottista sekoilua koko Lordi-ilmiön ympärillä pyörii, ettei sitä päästetäkään euroviisuihin, niin sitten sanon, että tässä maassa ei ole sananvapautta, ja näin suomi ottaa askeleen yksilöllisyyttä vihaavan diktatuurin suuntaan. Alas! Jotta niin ei kävisi, voisivat uskonnolliset hihhulit, jotka Lordia satanisteiksi ja muiksi väittävät, pitää vaikkapa mielipiteensä ominaan. Kansa on äänestänyt - ja jos joku ei itse äänestänyt mitään ehdokasta, voivat olla vielä huopatossutehtaampaa että.

Radiostakin jo kuulin vihastuneelta juontajalta, että ilmeisesti Lordin jäsenien perheitä ja ystäviä on uhkailtu. Kuka itseään kunnioittava ihminen edes viitsii? Aivan pimeää keskiaikaa se on, saakeli! Ja äitinikin sanoi pahaenteisellä äänensävyllä että on sellainenkin juoru, joka kertoisi Lordin jonkin jäsenen olleen vankilassa!!!!! NO HUI! Kysyin että mitä sitten? Se on juoru, eikä kerro miksi tai milloin, eikä kerro siitä ihmisestä, vaikka olisikin ollut mitään muuta kuin juuri sen seikan että on ollut vankilassa.

Ihmiset on kummallisia.

Mitä ???

No justiinsa!!!! Mitä hiiskattia siihen nyt tuli vikaa??

Vihalla pääsee ja Ketutuksella juoksee

Että voi ihminen olla vihainen. Niin vihainen että melkein hukkuu suoltamiinsa kirouksiin eikä sitten oikeastaan edes tiedä mistä ihmeestä voi edes olla niin vihainen. Vain on.
Paitsi että pakon edessä aloin asiaa syvällisemmin pohtimaan. Ei voi olla vihainen pikku lapselle, joka ei sitä todellakaan ansaitse. Jokohan se olisi aika jättää semmoinen kamala vihaisuus taakseen.
Joten pohdin. Ja pohdin. Ja pohdin. Koko eilispäivän. Ja tämän päivän. Ja sitten tiskatessa se alkoi valjeta (niinkuin hämmästyttävästi moni asia valkenee tiskauksessa kuin ne paskaiset lautaset ja muut), viha peittää alleen yllättävän diversiteetin muita tunteita. Alas! Se on kuin karkea, vintiltä löytynyt epämukava kaapu, jonka voi ylleen heittää unohtaakseen sen tosiasian että ei ole kattoa pään päällä, sisuksissa on matoja, on joutunut velkavankeuteen ja makaat kusisessa mutalammikossa. (Ei, en ole joutunut noin pahoihin vaikeuksiin, se oli vain sellainen esimerkki, kuten tiedätte.)
Sitten aloin pohtia, että mitäs tunteita sitä nyt ei tahdotakaan sitten tuntea, jos pitää olla niin järkyittävän vihainen mieluummin.
Yksinäisyys? Lohduttomuus? Epätoivo? Pelko? Riittämättömyys? Avuttomuus?

BINGO!

Kai niitten täytyy antaa tulla. Vaikka sekin ahdistaisi.

Almost painfull chaos of sounds, as a delight for the soul

A roar of different, all-growing and swelling, plumating and crying and rising hit against my body, I tremble and sing the words out loud:

"REACH OUT AND TOUCH FATE!"

Vaikka kateellisin silmäyksin katselinkin permannolla meren lailla heiluvia, käsiään ylös nostavia, laulavia ja suorastaan matomaisesti kääntyileviä ihmisiä, nautin silti Depeche Moden infernaalisen taivaallisen musiikin korvia riipivästä voimasta. Korvatulpat? Mitkä hiton korvatulpat? Pitäkööt vanhukset ja alaikäiset niitä, ei minulle, ei kiusamaan tätä kokemusta.
David Gahan pyörii kuin epileptisen kohtauksen saanut demoni pitkin lavaa riekkuen ja karjuen mikrofoniin hurmioituneita huutoja jotka tarttuvat sisimpään. Martin loihtii kitarallaan, äänellään ja koskettimilla areenalle sellaiset hämähäkinverkot, ettei niistä pääse enää irti:

"MY OWN, PERSONAL JESUS, SOMEONE TO HEAR MY PRAYERS, SOMEONE WHO CARES.."

Valtava ääni vyöryy läpi jokaisen sielun kerroksen ja fyysisen olemuksen partikkelin.

Jos tämä ei ole elämä, mikä sitten on?

Nocturnal Behaviour osa ?

Tämä uni tapahtui muutama viikko sitten, mutta on varsin raa'an ja kummallisen sisältönsä takia vieläkin tuoreessa muistissa ja saa kyllä ihmisen miettimään miten helvetissä (kirjaimellisesti), voi näin pimeitä unia nähdä.

No. Elimme nykyaikana, keskiaikaisilla laeilla ja säännöillä ja moraalikoodeilla. Olin ystäväni A:n kanssa kaupungilla ajalemassa, kun paikallinen virkavalta pysäytti meidät. Automme tutkittiin pinnallisesti, koska A ajoi ylinopeutta. Mutta virkavalta löysi hansikaslokerosta meidän joskus toisistamme ottamat alastonkuvat.
KAUHEUTTA! HIRVEYTTÄ! PAKANALLISUUTTA!
Meidät tietenkin pidätettiin, sillä moinen haureus oli erittäin tiukasti kiellettyä, ja jouduimme papillisen tuomioistuimen eteen avoimeen oikeudenkäyntiin. SAnomatta selvää, että kuin keskiajalla oli hirttäjäisissä paljon ihmisiä katsomassa, oli myös meidän oikeudenkäynnissäkin paljon ihmisiä. Meidät oli A:n kanssa asetettu kummalliseen häkkiin tuomaroivien pappien vierelle koko kansan ihmeteltäväksi, ja häkin ympärille oli asetettu aseistettuja miehiä, jousipyssyjen kanssa.
A oli erittäin peloissaan ja närkästynyt. Hän sanoi että hän menettäisi nyt kaikki kalliit tavaransa, kauniit vaatteensa ja hienon autonsa ja se kaikki olisi minun syytäni. Nojailin häkin kaltereihin ja mutisin itsekseni että nyt ainakin A oppisi ettei materia määritä häntä ihmisenä. Käännyin kuitenkin pian A:han päin ovela ilme kasvoillani ja kysyin että entä jos ottaisin kaiken syyn ja myöntäisin tehneeni väärin, hän pääsisi pälkähästä. A kauhistui ja sanoi että minut poltettaisiin roviolla. Ilmeeni vain oveloitui entisestään ja sanoin etten voinut kuolla.
A:n ilme venähti kuviteltavasti. Minun ilmeeni oveloitui ja demonisoitui. Lisäsin pökköä pesään ja sanoin että minut on riivattu ja palvelen saatanaa. Sillä hetkellä tunsin kuinka kehooni tunkeutui lisää demoneita, annoin niitten tulla ja silmäni alkoivat leiskua päässäni. A alkoi kirkua ja yritti päästä häkistä pois. Papit kauhistuivat, ihmiset ulvoivat ja vartijat häkin ympärillä ampuivat minua nuolilla, joista yksi lävisti pääni. Kaaduin iskun voimasta hetkeksi maahan mutta nousin pian ylös ja sanoin huvittuneella, täysin epäinhimillisellä äänellä etten voinut kuolla.
Ihmiset sekosivat. Nuoli päässä törröttäen aloin kavuta pitkin häkin kalteriseinämää ylös ja aloin demonisella äänelläni huutaa melun yli papeille ja ihmisille, jotka tuijottivat minua sen näköisinä että silmät pian pullahtaisivat irti päästä. Huusin katsojille, "Katsokaa nyt hyvät kansalaiset, katsokaa tarkkaan teidän tuomitsijoitanne, pelastajianne, noita pappeja, ovatko he Valon Jumalan sanansaattajia??! MINÄ julistan sodan Valon Jumalan ja Pimeyden Jumalan välille!" Ja sitten alkoi silmitön teurastus. Papit ensiksi, tietenkin, sitten katsojat.
Jossain vaiheessa kyllästyin ja aloin käännyttää ihmisiä pimeyteen.

Hmm. Sanomatta selvää että herätessä moisesta unesta oli jokseenkin outo olo. Mitähän se tuokin nyt sitten tarkoittaa, ja jos tarkoittaa mitään, niin toivottavasti ei yhtään mitään.
(niin ja huomautettakoon että Carmabal ei palvele saatanaa.) :E

Sisuksissa palaa!!

Ei ollut kirjasto edes auki kun jo Bad Mama on liikenteessä kaupungilla.. mutta odotus kävi nopeasti lehtisalissa, joka kyllä oli auki, Pelit-lehden seurassa. Ja sisälsipä tuo kirottu viettelysten lehti pirullisen ennakkoarvostelun.
Pakko se on se xbox 360 tai hyvä pelikone hankkia. Artikkeli jota erityisen tarkkaan silmäilin käsitteli nimittäin uutta (ei vielä ilmestynyttä) Elder Scrolls: Oblivion-peliä.
HYvä luoja! Ne näkymät mitkä kuvissa paljastuivat, kaikki mitä pelistä kerrottiin.!!!!!!!!!!!!:
Sielussa alkoi aivan palaa kauhea pelihimo, suorastaan tuska! Täytyyhän sitä peliä päästä pelaamaan - oman kodin rauhassa! Joku päivä.
On mukavaa että viitsitään tehdä pelejä, jotka oikeasti ovat hyviä, pelejä, jotka eivät ole liian helppoja (tosin Morrowind muodostui pikkuhiljaa liika helpoksi, kun varastelu oli liian helppoa, ja alkoi jo kaikki maailman salaisuudet tietää sekopäisen pelaamisen seurauksena. Kysykää vaikka melkein mitä vaan, Carmabal kertoo mitä se tai tämä löytyy.) ja pelejä, joita saa takoa vaikka maailmanloppuun asti. Lyhyt peli on tökerö kiro. Niinkuin lyhyt elokuva. Yleensä. Ellei se ole hämmästyttävän nasevan tiukka, formattiinsa sopiva hetken huuma.

Kyyporki

Että sellainen juttu.. hmmm. Goes to right direction.

Jeesuksenmoinen kepponen

Kerrompa teille, oi lukijat oivat kertomuksen tosielämästä. Eräs ystäväni seurustelee erään Italialaisen miehen kanssa, tai hetkonen, taitavatpa he olla jopa kihloissakin ellen väärin muista.
Ystäväni kertoi erittäin hauskan jutun tämän miehen lapsuudesta italiassa viikonloppuna ja ajattelin että tämähän täytyy jakaa koko kansan kesken.

Tämä ystäväni mies, kävi tietenkin katolista koulua lapsena ja oli kova keppostelemaan. Heidän luokkansa perällä oli puinen krusifiksi, niin kuin nyt arvata saattaa. Kerran sitten nuori italiaanomme piilotti krusifiksin jonnekin, ja laittoi lapun, jossa luki jotain, krusifiksin entiselle paikalla.
Kun luokkaa opettanut pappi saapui paikalle, huomasi hän hetimiten uskonnollisen ikonin katoamisen ja meni lähemmäksi lukeakseen tekstin lapusta, joka nyt oli krusifiksin paikalla.
Lapussa luki:

"Palaan pian."

(Lopuksi mainittakoon, että onneksi pikku italiaanomme ei saanut kauheita sanktioita tempustaan, sillä pappi oli onneksi huumorintajuinen mies, ja nauroi jopa tempulle.)

Ja vielä loppusilaus - rumia sanoja italiaksi

"Pezzo di merda, fan fa culo!"

(toivon että kirjoitusasu edes lähenteli oikeaa.)