Yakuzan Lahjapuoti

Että voikin unet olla kummallisia. Tämä uni itseasiassa tapahtui n. viikko sitten, mutta nyt vasta sain sen vähääkään järkevään muotoon.

Olin jossain paikassa käymässä ja näin kylänraitilla pienen lahjapuodin. Menin sisään ja ketään ei ollut paikalla tiskin takana joten kiertelin hyllyjen välissä ja tuijottelin ja hypistelin kaikkia tavaroita. Puodin perällä oli portaat alaspäin ja näin siellä jonkinlaisen lisähuoneen, jossa oli myös tavaroita joten meninkin sitten sinne katselemaan niitä tavaroita. Siellä oli kauniita japanilaisia posliiniesineitä ja potteja ja ruukkuja, tosi hienoja. Niitä sitten ihastelin siinä ja ajattelin että sellaisen voisikin vaikka ostaa, ei näyttänyt yhtään krääsältä.
Selkäni taakse oli hiipinyt joku mies sillä aikaa, ja hätkähdin kun minua tartuttiin olkapäästä kiinni. Mies oli japanilainen, mutta ei varmasti puodin pitäjä, sillä oli pukeutunut mustaan siistiin pukuun.
Ukko retuutti minut jostain hyvin naamioidusta ovesta sisään hämärrettyyn huoneeseen, jossa lisää pukujapanilaisia istui pöydän ääressä vakavannäköisinä. Kysyin että mistäs nyt tuuli. Kävi ilmi, että tavarat joita olin katsellut, eivät olleet todellakaan mitään krääsää, vaan japanilaisia, vanhoja antiikkiesineitä, joita rikollisorganisaatio Yakuza säilytti lahjapuodin alakerrassa, sillä he kiristivät puodin pitäjiä jollakin tapaa. Nyt olin siis vähän vaarassa, ja koska he eivät halunneet minun lavertelevan, demonstroivat he, kuinka kävisi jos hihkuisin asiasta kenellekään.
Jostain yksi pukumiehistä raijasi puodin pitäjien pienen tyttären esille ja sanoivat jotain uhkaavan kuuloista japaniksi tytölle. Tyttö (n. viisivuotias) nyökkäsi ja istui lattialle. Pukumies toi häkillisen rottia, viilteli pienellä veitsellä tytön varpaat verille (tänä aikana tyttö ei sanonut sanaakaan, ei edes inahtanut, mutta tuijotti minua tuskaisilla mustilla silmillä) ja niin rotat hyökkäsivät tytön varpaisiin kiinni, repien ja raastaen pikku hampaillaan.
Pukumies sanoi, että noin kävisi minun pojalleni jos kertoisin heidän piilostaan.
Hän kysyi oliko sanoma ymmärretty. Nyökkäsin.

Justiinsa.