Almost painfull chaos of sounds, as a delight for the soul

A roar of different, all-growing and swelling, plumating and crying and rising hit against my body, I tremble and sing the words out loud:

"REACH OUT AND TOUCH FATE!"

Vaikka kateellisin silmäyksin katselinkin permannolla meren lailla heiluvia, käsiään ylös nostavia, laulavia ja suorastaan matomaisesti kääntyileviä ihmisiä, nautin silti Depeche Moden infernaalisen taivaallisen musiikin korvia riipivästä voimasta. Korvatulpat? Mitkä hiton korvatulpat? Pitäkööt vanhukset ja alaikäiset niitä, ei minulle, ei kiusamaan tätä kokemusta.
David Gahan pyörii kuin epileptisen kohtauksen saanut demoni pitkin lavaa riekkuen ja karjuen mikrofoniin hurmioituneita huutoja jotka tarttuvat sisimpään. Martin loihtii kitarallaan, äänellään ja koskettimilla areenalle sellaiset hämähäkinverkot, ettei niistä pääse enää irti:

"MY OWN, PERSONAL JESUS, SOMEONE TO HEAR MY PRAYERS, SOMEONE WHO CARES.."

Valtava ääni vyöryy läpi jokaisen sielun kerroksen ja fyysisen olemuksen partikkelin.

Jos tämä ei ole elämä, mikä sitten on?