17.2.06

Pähkinänkuoressa

Joskus keskellä yötä kun makaa hereillä, tulee sellainen omituinen sisältä juiliva olotila. Sellainen olo, että olisipa mukava voida nyt kertoa saamastaan hienosta ideasta sille toiselle merkittävälle, joka sellaisista ajatuksista myös innostuisi. Joka haluaisi kuulla, millaisen neronleimauksen keskellä yötä saat. Sellainen, joka tahtoisi katsoa piirtämiäsi piirustuksia ja pitäisi niistä tai ei pitäisi, kommentoisi rakentavasti ja kertoisi ajatuksistaan.
Tulee ikävä sitä, että voisi jakaa oman elämänsä olennaiset jutut jonkun kanssa, joka niistä välittää. Välittäisi juuri sillä tietyllä tavalla.
Se ihminen olisi juuri tarpeeksi hullu saadakseen itsekin kaikkia omituisia ideoita ja yrittäisi niitä toteuttaa, osaisi innostaa ja joskus olisi todella maassa, sitten sitä voisi piristää tai sättiä, jos se olisi aivan turhaa se masennus. Sellainen ihminen tykkäisi käyskennellä täysikuulla epäsopivissa paikoissa tehden niistä täysin sopivia ja toisi musiikin sinne, missä sellainen tunnelma on.

Joskus tulee se ontto olo, kun mitään sellaista ei ole. Sitten tulee se vielä ontompi olo, että entä jos sitä sellaista ei enää tulekaan. Mitäs sitten?

2 Comments:

Anonymous Hullu-Hemuli said...

Voi carmabal, tuolla aiheella onnistuit riipaisemaan minuakin - taas. Maalailit siinä pieniä, periaatteessa vaatimattomia sydämen visioita, jotka kuitenkin tuntuvat niin mahdottomilta tavoittaa.. Missä Onni luuraa? Onko Toivokin muuttanut johonkin piileksimään - kenties Matin kanssa kukkaroon? Äh, homostelee varmaan koko sakki siellä!

11:47 ip.  
Blogger Carmabal said...

Homot ne vaan lisääntyy... ehhheeehhe- Luin tuossa just äsken Clive Barkerin Abarat-kirjan ja luin takaa että sekin on sitten niitä b-luukun miekkosia. Eihän mulla mitään niitä vastaan ole mutta ainahan se yllättävää on. HYvin se seksikohtauksia on kuiteski kirjoittanut..

4:36 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home