Nocturnal Behaviour osa ?

Tämä uni tapahtui muutama viikko sitten, mutta on varsin raa'an ja kummallisen sisältönsä takia vieläkin tuoreessa muistissa ja saa kyllä ihmisen miettimään miten helvetissä (kirjaimellisesti), voi näin pimeitä unia nähdä.

No. Elimme nykyaikana, keskiaikaisilla laeilla ja säännöillä ja moraalikoodeilla. Olin ystäväni A:n kanssa kaupungilla ajalemassa, kun paikallinen virkavalta pysäytti meidät. Automme tutkittiin pinnallisesti, koska A ajoi ylinopeutta. Mutta virkavalta löysi hansikaslokerosta meidän joskus toisistamme ottamat alastonkuvat.
KAUHEUTTA! HIRVEYTTÄ! PAKANALLISUUTTA!
Meidät tietenkin pidätettiin, sillä moinen haureus oli erittäin tiukasti kiellettyä, ja jouduimme papillisen tuomioistuimen eteen avoimeen oikeudenkäyntiin. SAnomatta selvää, että kuin keskiajalla oli hirttäjäisissä paljon ihmisiä katsomassa, oli myös meidän oikeudenkäynnissäkin paljon ihmisiä. Meidät oli A:n kanssa asetettu kummalliseen häkkiin tuomaroivien pappien vierelle koko kansan ihmeteltäväksi, ja häkin ympärille oli asetettu aseistettuja miehiä, jousipyssyjen kanssa.
A oli erittäin peloissaan ja närkästynyt. Hän sanoi että hän menettäisi nyt kaikki kalliit tavaransa, kauniit vaatteensa ja hienon autonsa ja se kaikki olisi minun syytäni. Nojailin häkin kaltereihin ja mutisin itsekseni että nyt ainakin A oppisi ettei materia määritä häntä ihmisenä. Käännyin kuitenkin pian A:han päin ovela ilme kasvoillani ja kysyin että entä jos ottaisin kaiken syyn ja myöntäisin tehneeni väärin, hän pääsisi pälkähästä. A kauhistui ja sanoi että minut poltettaisiin roviolla. Ilmeeni vain oveloitui entisestään ja sanoin etten voinut kuolla.
A:n ilme venähti kuviteltavasti. Minun ilmeeni oveloitui ja demonisoitui. Lisäsin pökköä pesään ja sanoin että minut on riivattu ja palvelen saatanaa. Sillä hetkellä tunsin kuinka kehooni tunkeutui lisää demoneita, annoin niitten tulla ja silmäni alkoivat leiskua päässäni. A alkoi kirkua ja yritti päästä häkistä pois. Papit kauhistuivat, ihmiset ulvoivat ja vartijat häkin ympärillä ampuivat minua nuolilla, joista yksi lävisti pääni. Kaaduin iskun voimasta hetkeksi maahan mutta nousin pian ylös ja sanoin huvittuneella, täysin epäinhimillisellä äänellä etten voinut kuolla.
Ihmiset sekosivat. Nuoli päässä törröttäen aloin kavuta pitkin häkin kalteriseinämää ylös ja aloin demonisella äänelläni huutaa melun yli papeille ja ihmisille, jotka tuijottivat minua sen näköisinä että silmät pian pullahtaisivat irti päästä. Huusin katsojille, "Katsokaa nyt hyvät kansalaiset, katsokaa tarkkaan teidän tuomitsijoitanne, pelastajianne, noita pappeja, ovatko he Valon Jumalan sanansaattajia??! MINÄ julistan sodan Valon Jumalan ja Pimeyden Jumalan välille!" Ja sitten alkoi silmitön teurastus. Papit ensiksi, tietenkin, sitten katsojat.
Jossain vaiheessa kyllästyin ja aloin käännyttää ihmisiä pimeyteen.

Hmm. Sanomatta selvää että herätessä moisesta unesta oli jokseenkin outo olo. Mitähän se tuokin nyt sitten tarkoittaa, ja jos tarkoittaa mitään, niin toivottavasti ei yhtään mitään.
(niin ja huomautettakoon että Carmabal ei palvele saatanaa.) :E