Unimaailma on taas ollut vilkkaalla tuulella. Demonia jos jonkinlaista tunkee jos mistäkin tuutista. Ja David Hasselhoffeja. Hyi kamalaa. Mutta kaiken kamaluuden ylle meneepi viimeöinen uni johon aamulta yhdeksältä heräsin.
Unessa olimme mamman ja Kristianin kanssa kaupungilla katsomassa jonkinlaista Moldovialaista kansantanssishowta. Kiertelin hiukan väkijoukossa, ihmisiä oli tosi paljon, ja mamma piti Kristiania sylissä. Oli kaunis alkukesän päivä.
Kun palasin kierrokselta, en nähnyt mammaa ja kristiania missään. Hetken etsimisen jälkeen aloin hätääntyä, mihin hittoon he olivat menneet?? Kiertelin ja etsin ja kyselin ihmisiltä mutta heitä ei löytynyt mistään.
Meni 24 tuntia, koko vuorokausi, eikä molemmista ollut näkynyt jälkeäkään. Olin kotonani vaihtamassa vaatteita, sill aioin yhä lähteä heitä etsimään, olinhan huolesta sairaana, kun kuulin että joku käveli tasanteella asuntoni ulkopuolella. Joku koputti oveeni ja astui sisään. Oloni alkoi olla tosi outo, sisuskalut vääntelehtivät, enkä tiennyt mitä se tarkoitti, mutta tajusin että mamma oli palannut. Menin eteiseen ja siinähän mamma seisoi oviaukossa auringon paisteessa ja tasanteella hänen takanaan näin vauvan kantokopan, mutten nähnyt sen sisälle, eikä siitä kuulunut mitään ääntä. Tunnelma oli oudosti pahaenteinen.
Aloin vihaisesti tivata mammalta missä hän oli ollut koko tuon ajan miksei ollut soittanut. Koko tämän ajan tuijotin mammaa ja mietin miten hän näytti niin oudolta, mikä hänessä oli vikana.
Kesken tivaamisen tajusin ettei mammalla ollut enää samat vaatteet, kuin missä hän oli kadonnut. Ja vaatteessakin oli jotain outoa, se oli vanhahtavan näköinen mekko, näytti tummanvihreältä, mutta olikin kokonaan musta oikeasti. Ihmettelin miksi mammalla oli mustaa päällä.
Mamma alkoi selittää että hän oli Kristian sylissään peruuttanut hiukan pellolle, jotta olisi nähnyt tanssia paremmin kun maa hänen jalkojensa alla oli pettänyt ja he olivat pudonneet pojan kanssa johonkin vanhaan maahan hautautuneeseen onkaloon, joka oli paljastunut puukirkoksi. (Koko tämän ajan katselin mammaa kulmat rytyssä ja yritin saada otteen siitä oudosta tunteesta joka ilmaa painosti ja tajuta mikä mammassa oli vialla)
Mamma jatkoi juttuaan. Hän oli tutkinut kirkon, jonka lattialla oli maannut kuihtuneita ja melko hyvin säilyneitä ruumiita, aseitten, vaatteitten ja korujen kuvausten perusteella ruumiit olivat 1100-1200-luvulta. Mamma oli myös tajunnut että kuolleitten henget olivat yhä siellä alhaalla, ja oli alkanut keskustella niitten kanssa.
Siinä vaiheessa tajusin mikä mammassa oli vikana. Yhden vuorokauden aikana hän vaikutti laihtuneen tai kuihtuneen yli kymmenen kiloa, kädet olivat laihat ja iho pergamenttisen oloinen, kasvot olivat jotenkin oudot. Yhtäkkiä tajusin katselevani jotain kuollutta.
Mamma ei ollut enää elossa, eikä tuo olento ollut edes mamma.Sillä samaisella hetkellä tuo olento tajusi ettei kyennyt huijata minua, kun näki kauhistuksen oivalluksen kasvoillani. Sitten oli kuin kaikki valot olisivat pimentyneet, jopa aurinko. Mamman näköinen olento seisoi täydellisessä pimeydessä kirkkaassa päivänvalossa, näin kuinka tuo
olento ojensi kuihtuneet kätensä sormet harittaen kohti minua, kammottava suu aukesi päästäen ääntä joka oli jotain kirkumisen ja kammottavan kuivan naurun välimaastosta, ujeltava korvia raastava ääni. Näin kuinka olennon silmät paloivat ja kimalsivat sen päässä ja se lähti kohti, näky oli niin hirvittävä että aloin kirkua itsekin ja peruuttaa kohti makuuhuonetta. Sitten heräsin.
Herätessäni alkoi aivot raksuttaa. Mitä Kristianille oli tapahtunut jos mamma ei ollut selvinnyt tuosta paikasta? Koppa oli ollut ammottavan hiljainen. Mitä Kristianille oli tapahtunut.
Mielessä kaikui selvä varoitus. Kaikkien henkien kanssa ei kannata alkaa puhua. Ja mieleeni syöksyi välittömästi eräs isoveljeäni koskeva asia.
Soitin sitten hiukan myöhemmin mammalle ja kerroin unen. Se, mitä mamma sitten kertoi nosti kyllä ihokarvat perusteellisesti pystyyn. Hän oli nähnyt unta, jossa hän asui suuressa linnassa, joka oli valtavasti täynnä ihmisiä. Mammalla oli mennyt koko yö siihen, että oli saanut häädettyä ihmiset pois talostaan ja pihamaaltaan. Sitten hän joutui mennä hakemaan talon avainta talon kellarista, joka oli suuri holvi maan alla. Kun hän oli palannut sieltä, olin minä seissyt talossa olevan hissin vieressä. Mamma oli mennyt toiseen huoneeseen kenties lukitsemaan ovea kun oli kuullut että aloin kirkua hirvittävällä tavalla. Olin rynnännyt huoneeseen kirkuen mammaa ja ojentanut käteni ja sanonut, " Ampiainen pisti käteen."
Mamma oli herännyt siihen, säpsähtäen ja oli ollut kammottava tunnelma. Ensimmäiseksi hänkin oli ajatellut aivan samaa isoveljeäni koskevaa asiaa.
Unien neljä yhtäläisyyttä hitaammille muistukseksi:
Carmabalin uni
1. Suuret väkijoukot
2. Paikka maan alla minne mamma joutuu
3. Carmabalin kirkuminen
4. Käsiyksityiskohta
Mamman uni
1.Suuret väkijoukot
2. Paikka maan alla jonne mamma menee
3. Camabalin kirkuminen
4. Käsiyksityiskohta
Kruununa tietenkin sama yö, ja sama ajatus kun herää.
That´s nasty.
