The Bad Mama Is Out And About Again..

Sopivasti pääsi Kristian pentunen kivimummulle, eli mammalleni yökylään näin HALLOWEENINA! Buahahahha! Arvatkaa kuka pukeutuu tänään vampyyriksi/naispuoliseksi kuolemaksi. Teemme sen kolmestaan, Hullu-Hemuli, minä ja Neitsytpianisti. Olemme kolme syöjätärtä, H-H ja minä olemme ylisyöneitä (hehe) ja N sitten hiukan laihempi versio, joutuessaan parka taistelemaan ruoastaan meidän ahneudemme edessä. Eli hulluutta ja mielen korroosiota tiedossa illaksi.
Kiskoin siis reippaasti näin aamulla mustat kopisevat korkokenkäni jalkaan ja lähdin kopsuttelemaan kaupungille metsästämään piilolinssejä, jotain pientä juotavaa ja jotain isoa päällepantavaa. HAH.

Kerrompa tässä joutessani teille opettavaisen tarinan hassuista miehistä.

Eräs tuttavani seurustelee tällaisen hassun miehen kanssa. Hän oli joutunut sitten viisaudenhampaan leikkaukseen, jonka jäljiltä hänen naamansa oli kaulittu aivan uusiksi. Leukaan turposi melkoinen patti! Hänen hassu miesystävänsä sitten tunsi kummaa vetoa tuohon pattiin, jota ehkä joku toinen olisi voinut pitää varsin epämiellyttävänä näkynä, mutta ei tämä outo yksilö, luonnon oma friikki lapsonen. Hän halusi tehdä patin kanssa jotain outoa. Tulla sen päälle. Voitte kuvitella kuinka kyyneleet silmissä nauran tälle tarinalle - sillä se mies otti ja teki sen, tuli patin päälle!
Että tarinan punchline on se, että ei voi päältäpäin tietää, kuka tykkää pateista naamassa ja kuka ei.

Lisään vielä näin oudon jutun perään että näin myös outoa unta Uguksesta. En muista tasan mitä, mutta kaikkea hämärää siinä silti tapahtui.

Lähden syöksymään syyspäivään... hyvää pyhäinpäivää till alla människor och konstiga personer!

Että sellanen setti

Niin että löysimpä kehnoimman kamaluujen koko uutuushyllykästä eilen filkkarissa. Voi luoja! Voiko näin huonoa elokuvaa ollakaan??! Voi. Voi. voivoivoivoi.
No, ainakin se tarjosi kunnon naurun remakat minulle ja JaqlinTheRipperille.
Kyseessä on ajan ja rahan tuhlaus nimeltä Dracula 3000. Huoh. Yleensäkin vampyyrifilmi joka sijoittuu tulevaisuuteen vaikuttaa aika väsyneeltä, mutta että jaksetaan vieläkin plagioida koko Dracula häsväystä. Kaikki muu on pyhäinhäväistystä ainakin yleensä, kun Francis Ford Coppola teki jo parhaan mahdollisen elokuvan aiheesta.
Mutta tähän kamaluuteen oli budjettina käytetty ehkä n. 10 000 dollaria, jos sitäkään ja suurin osa siitä Udo Kierin ja sen Starshiptroopers tähden mukaan houkuttelemiseen. Niin ja olihan siinä COOLIO. Veikkaan että coolio maksoi puolet arvioidusta budjetista. Ohjaajaksi oli ilmiselvästi saatu joku sellaisista tyypeistä joka päivätyönään filmaa englantilaisia teineille tarkoitettuja teeveesarjoja. Tiedätte mitä tarkoitan jos koskaan olette sellaiseen ohjelmaan törmänneet. Samaan syssyyn oli tungettu joku sellaisen sarjan "erikoistehoste"tyyppi. Huoh. Ja dialogin oli kirjoittanut todennäköisesti joku 14-vuotias pojankloppi joka oli nähnyt elokuvat Alien4, Rocky Horror Picture Show´n, Draculan ja sen maailman huonoimman vampyyrielokuvan, Yön Lapset.
En kyllä ymmärrä miten näin huonoa elokuvaa on edes kehdattu levittää. Tätä voi katsoa vain paskan estetiikan hc-harrastajat, koska itselläkin teki tiukkaa välissä. Sanotaanko että pään puistelua ja "EIEIEIEIEIEIEIIEIEIEI…." voivottelua kuului paljon.
En edes tahtoisi mennä tähän aiheeseen, mutta tulevaisuuteen sijoittuvana elokuvana tässä oli aivan uskomattomasti järjettömiä epäjohdonmukaisuuksia, jotka saivat raivohulluuden valtaan. Uskontoja ei enää ollut, eräs henkilö jopa kysyi elokuvan aikana, kuka jumala on, epätietoisena, krusifiksit oli kielletty mutta hasis oli laillistettu vuonna 2950??? Ja vieläkin sanottiin että Pahus! Niin ja kaiken, aivan kaiken huippuna aluksen erään huoneen seinällä roikkui NEUVOSTOLIITON LIPPU!!! AAHHhaahhahahahhahahHHAHHAHAHhhahahAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!! Joopa joo.
Että sellainen scifi/kauhuelokuva. hm.

Vintti Pimeänä

Taas tuli nähtyä varsin kummallisia unia, tällä kertaa sellaisessa sekoilusumpussa että harvemmin näin.
Unessa olin kotona klapurissa, eli lapsuudenkodissani täällä Kokkolan kaustarissa. Joku oli huomannut eräs päivä vintille mentyään, että siellä ei enää ollutkaan sitä tavallista vanhaa sahanpuruista ja hiirenpissan hajuista vinttiä, vaan jonkinlainen vinksahtanut disneyland. En tietenkään uskonut tätä, joten ajattelin itse mennä katsomaan joko se tyyppi oli seonnut vai mikä oikein oli. Yritin tunkeutua vintille tavanomaisen luukkusisäänkäynnin kautta, mutta se olikin mystisesti tukossa. Täytyi siis yrittää talon toisella puolella olevasta tuuletusaukosta katonrajassa (tätä tuuletusaukkoa ei edes ole olemassa, mikä oli aivoilta varsin ovelasti keksitty). Hain hatarat tikkaat ja aloin kavuta. Poistin tuuletusaukon suojuksen ja tajusin etten millään mahdu noin kintaasta reiästä sisään tällä persauksella. Yritin kurkistella raivoisasti vintin sisuksiin kun tajusin että imeydyin siitä reiästä aivan itsekseni sinne, kuin aukko olisi ollut jokin musta-aukko, joka vei vintilleni kaikista maailman paikoista.
Vintti oli kuin olikin nyt jotain ihan muuta kuin vanha kunnon vintti. Ei se tyyppi ollutkaan seonnut, vaikka minun mielestäni paikka ei muistuttanut millään tavalla disneylandia, vaan enemmänkin vinksahtanutta todellisuutta vintin ulkopuolella. Mietin että joskohan olisi vintille muodostunut vahingossa tai tahallisesti jonkinlainen repeytymä todellisuuteen, sisäänkäynti johonkin toiseen olemisen tilaan.
Jouduin tässä uudessa maailmassa aivan heikkopäisiin seikkailuihin, joista mainittakoon erityisesti kun soluttauduin mafiaan, ja niitten pomo päätti tehdä minusta uuden vaimonsa, kun 10-vuotiaitten pikkupoikien kanssa tutkin, oliko ouluntien kioskin omistaja murhattu kioskin taakse vai ei ja kun jouduin vampyyrien mukana jollekin helvetin tasolle taistelemaan demonien kanssa.
Lieneekö puolikuuhulluus joka saa aikaan moisia järjettömiä käänteitä, vaiko tätä tavallista vain? Eihän tämä edes hiponut läheltäkään sairaimpia ja kipeimpiä uniani, mutta oli melko huisi pitkään aikaan.
Oudointa ehkä on se, että aina kun näen unta kapurintalon vintistä, siellä ei olekaan se oikea vintti, vaan aina sisäänkäynti mitä omituisimpiin toisiin ulottuvuuksiin. Saattaa olla moiset assosiaatiot isoveljen Undui-taruston ansiota. Isoveljellä oli tapana pelotella minua lapsena sellaisella Undui tarinalla. Hän väitti että oli viereisessä metsässä kävellessään oli joutunut ulottuvuusportin imuun ja imeytynyt painajaisten herran, Unduin valtakuntaan, missä kaikki peittyy sankkaan harmaaseen usvaan, elävät kuolleet jahtaavat ja josta ei pääse hevillä pois. Tämä Unduin valtakuntaan joutuminen oli tietenkin mahdollistanut itse Unduille sen, että hän valtasi isoveljeni aika-ajoin ja alkoi jahdata minua. Tällöin isoveli muutti salamana käytöstään omituiseksi, käänsi silmät niin että valkuaiset näkyivät ja aavemaisella äänellä toisteli sanaa "Undui… Undui…."
Voi sitä velikultaa. Minähän olin omituisena lapsena aivan innoissani.

It´s Rotten I Tell Ya!

Liian hyvää ollakseen totta. Varsin tuttu sanonta kaikille meille – ja nähtävästi aivan totta! Tässä hienossa, kivassa talossa hyvällä paikalla jossa on halpa vuokra ja nätit huoneistot, missä asuntoni on, on HOMETTA! Perkele. Perkele. Perkele.
Vituttaa kun rakennetaan falskisti taloja. Alakerran lapsellinen pariskunta muutti pois, koska heidän lapsensa sai kauheat ihottumat, eikä isäkään siinä perheessä oikein pystynyt hengittämään asunnossa. Siellä on kuulemma ollut näkyvää hometta makuuhuoneen seinässä. Mutta missäämpä ei ole tietoa, mitä sille on tehty, eikä missään kiinteistöpapereissakaan kuulemma lue, että hometta on ollut. Rikollista toimintaa. Ja toinen naapuri tässä ylhäällä kertoi että heidän putkistaan on puuttunut jotain tiivisteitä, niin että ne ovat valuttaneet vettä alakerran toiseen asuntoon, jonne seurauksena tuli vesivahinko ja että samaisesta asunnosta on lattian alta osasta asuntoa puuttunut jotain tiivisteitä niin että siellä on lattiat kirjaimellisesti jäätyneet talvella. Ja nyt koko kiiinteistö, (joka kuulemani mukaan on koko vanhan kaupungin huonoiten rakennettu kiinteistä) on myynnissä.
On se, että sitten raskaana oleva nainen houkuteltiin tällaiseen rupikuppaloukkoon asumaan!
Toteutan pian ikiaikaisen uhkaukseni muuttaa asumaan nahkakuoppaan siperiaan!!!
Niin ja kerrottakoon vielä että tämä talo on vajonnut toiselta puolelta niin, että täällä minunkin asunnossani ylhäällä on halkeamia seinissä! Että nykyaikana tällaisia taloja pystytetään. Hävetkää! Te kaikenmaailman helppoheikkirakennusmogulitukkajumalantaikatemppudonaldtrumpit!

Tuttu Tunne

Joskus mielen valtaa niin tuttu tunne, että se aivan kalvaa sisuksia, muttet saa mieleesi miksi se on niin tuttua. Kun kuulee kappaleen esimerkiksi, tulee mieleen jokin tilanne jostain elämän vaiheesta, vaikkei ole koskaan sitä kappaletta silloin kuullutkaan. Äsken tuli sellainen kappale Hooverphonicin Battersea-kappaleesta. Aivan tuli mieleeni viime syksy, vaikken ollut silloin edes kappaletta kuullut – outoa.
Kai taas herää sisällä jokin syysmelankolia, kun tulee mieleen kaikenlaisia kummallisia ajatuksia, oivalluksia omasta elämästä. Jotenkin tuo ensilumen tuoksu ja värikkäät lehdet maassa saavat aikaan outoja reaktioita, ovat aina saaneet. Myös puolikuu-hulluudella voi olla asiaan jotain ammennettavaa. Niin, toiset potee kuuhulluutta kun kuu on täysi, itsellä se on pahin kun kuu on pienenemään päin puolillaan.
Kristian vetää koisaa ja bad mama senkun istuu koneella ja potee unettomuutta. Joskus ei yksinkertaisesti malta nukkua, vaikka aivan varmasti pitäisi. Väsyneenä pinna kun ruukaa kiristyä helpommin.
Välillä tuntuu siltä, ettei mikään ole huonosti, välillä siltä, että kaikki on huonosti. On vaikea tottua kroppansa uuteen tilaan, juuri kun entiseen ehti tottua. Miten sitä voi koskaan enää tuntea oloaan vaikkapa tosi seksikkääksi, jos tuntuu siltä, ettei kroppa ole sitä? Ei sillä että seksikkyys olisi kokonaan kroppaan liitettävä ilmiö, mutta onhan se aina osa sitä, suurin osa seksistä kuitenkin yhä suoritetaan tuolla kropallisella tasolla niin sanotusti.
En ehkä aivan masennuksesta puhuisi – voisin kai ajatella tämän olevan jokin kriittinen siirtymävaihe, entinen elämä takana, uusi edessä, ei oikein vielä ole päässyt kärryille. Silti olisi mukava päästä tuollaisista "kriisi"vaiheista. Mutten ehkä kriittisenä ihmisenä itse niistä koskaan pääse.
Kai sitä eniten pelkää taantuvansa sellaiseen tilaan, ettei päästä ketään lähelleen, vaikka en olekaan koskaan ollut mitenkään erityisen innokas päästämään ihmisiä lähelle, niin en tahtoisi vaikeuttaa jo vaikeaa asiaa enemmällä kädenmitan päässä pitämisellä.
Vaikka olen aina ollut hyvin yksinäinen henkilö, tuntuu nyt ehkä kaikista yksinäisimmältä. Suurin osa vähäisistä ystävistä muualla, ne jotka vielä toistaiseksi täällä ovat, ovat kovin omiin elämiinsä hautautuneina, aivan kuten minäkin. Ihmissuhteet – öö- mitä ne ovat? Olisin ehkä ensimmäistä kertaa valmis aivan oikeasti hyvään ihmissuhteeseen, kun on ollut noin vuoden yksikseen, päässyt pääsemään yli vanhoista kalvavista asioista, käsitellyt omia harhaluulojaan seurustelemisesta ja ymmärtänyt koko jutun aivan uudella tavalla. Omistanut omat virheensä, sikailunsa ja hölmöilynsä ja päästänyt niistä irti. Ennen ajauduin salamana suhteesta toiseen, vaikka olisi pitänyt antaa "suremisaika" edelliselle jutulle ja jo se loi melko kehnon pohjan uudelle jutulle. Ehkä siksikin tuntuisi aivan erityiseltä täyttää tyhjäksi imetty ja kaavittu tila jollain uudella ja upealla.
Jos jotain olen luvannut itselleni, ne ovat nämä asiat;
en enää koskaan aio sabotoida omaa suhdettani –
en tuhlaa aikaani ja energiaani johonkin joka ei tunne oikealta –
en aio huijata itseäni –
Nähtäväksi jää se, saanko tilaisuuden joko näyttää parhaimmat puoleni parhaimmillaan vai pääsenkö vesittämään lupaukseni.

Deathwish

Menin rakkauden kauppaan (eli halpahalliin) edellispäivänä, luottavaisena, että jumala suojelee minuakin hulluilta, joita vedän magneetin lailla puoleeni. Kuinka surkean väärä olettamus, tai sitten hullun tahto tulla luokseni on suurempi kuin suojelios.

Jalkani päältä käveli yli nelikymppinen mies. Sanoin että ei haittaa, ei ottanut kipeää, kun hän pyysi anteeksi. Jatkoin kärryjen ja ystäväni kanssa matkaa. Meni noin muutama sekunti, kun se sama äijä oli perseessäni kiinni ja kumartui kuiskaamaan korvaani että; "Sulla on hyvä perse".
Arvatkaa kahdesti saiko se kädenmitalta mättöä. Kyllä. Huusin että helvettiin siitä, saatana et kyllä mun persettä puristele vitun kusiaivo. Se äijä heti kyseli että jaa, näinkö se nyt sitten on että heti saatanaa saa niskaan. Vastasin että todellakin, jos kehtaat tulla mun persettä käpelöimään.
Jatkoimme matkaa kovaan ääneen sadatellen. Ihmiset tuijottivat, minua.
Näimme kuinka se äijä meni juttulemaan seuraavaksi pikkulapsille niitten leikkikehän vierelle, iljettävä pedofiili, roviolle pitäisi nakata moinen.
Ja se kusipää tuli vielä monta kertaa jauhamaan yhdentekevää paskaa jostain hampurilaispakkauksesta tai mistä lienee huonolla menestyksellä, sillä sanoin aika karmeita sanoja aina kun se ukko uskalsikin lähestyä minua ja lastani ja persettäni.
Se äijä toi mieleeni sellaisen hyökkäävän lepakon, joka tulee naamalle räpyttelemään, eikä siinä mielikuvassa ollut mitään miellyttävää, vaikka pidän lepakkoja melko hauskoina.
Sillä miehellä oli selvästikin deathwish - DON´T MESS WITH THE BAD MAMA!!

Että sellainen reissu rakkauden kauppaan. Juu.

Väärä tulkinta, urpo!

Näin unta. Koska valitin etten näe unia. HQ! Se toimi juuri niinkuin pitikin siis, täytyy kokeilla uudestaan. Mutta mennään asiaan - eli siihen uneen.

Unessa olimme jollakin taukopaikalla äitini kanssa (kotoisasti mamma), ja mamma oli astunut ulos autosta ottaakseen kuvan taukopaikan vieressä olevasta järvestä. Vesi oli kirkasta ja kaunista ja sen alla oli selkeästi kiviä, joka ei minua miellyttänyt - unissani veden alla on aina kiviä. Mamma ei kuitenkaan ollut laittanut käsijarrua päälle, joten auto alkoi valua uhkaavasti kohti vettä, minä auton sisällä.
Huusin mammalle, että saamari! Tee jotain! Tämä auto valuu sinne järveen! Mamma vain sanoi että ei tässä mitään hätää ollut. Yritin räpiköidä auton sisällä, mutten onnistunut pääsemään ulos ja auto valahti veteen.
Kun auto ajautui pinnan alle veteen, joka ei vaikuttanut niin syvältä, mutta joka olikin pohjaton, pääsin autosta ulos rikkomalla ikkunan. Olin täydellisestä panikissa ja aloin melkein hyperventiloida eikä uimisesta meinannut tulla mitään. Huusin mammaa apuun ja mamma vain seisoi naureskellen törmällä ja sanoi että mitä mää siellä hysterisoin, eihän tässä nyt mitään vaaraa ole.
Mamma antoi mun hukkua. Nauroi vain.

Herätessäni ymmärsin, että juuri siltä minusta nyt tuntuu. Olen niin, niin, niin, niin NIIN väsynyt, yksinhuoltajuus on RANKKAA, eikä äitini ymmärrä, tai sitten häntä ei kiinnosta, että tässä tilanteessa on potentiaalia, että jotain hirveää tapahtuu.

Kerroin puhelimessa unen mammalle ja ajattelin, että täytyy olla täysin vammainen, jos ei ymmärrä, että tarvitsen hänen tukeaan ja apuaan, ja mamma vain sanoi että joo, se oli varmaan sellainen symbolinen uni. Ajattelin jo, että josko hää nyt tajuaisi, vastasin että niinpä. Ja ennenkuin ehdin sanoa oman tulkintani, kiirehti mamma sanomaan todella itseriittoisen kuuloisesti että se varmaan tarkoittaa sitä, että yksin on pärjättävä.
Väärä tulkinta, urpo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Niin, että on se mielenkiintoista kun terveydenhoitaja oli niin huolissaan että sanoi, ettei saa nukutuksi yöllä jos ei tiedä että saan apua, kun omaa mammaa ei oikein tunnu kiinnostavan. Hmhph.