Neuroviisut

Haloo, Finland calling!

Olipas aika karmeat viisut kaiken kaikkiaan. Suomi pärjäsi järjestäjänä (miltä se nyt teeveen välityksellä näytti) ihan hyvin, vaikka Pakara-Hanna ei pärjännytkään niin hyvin. No, ei se kappale kyllä yhäkään ollut huonoimpia muitten viisujen joukossa, muttei varmasti paras mihin Hanna olisi pystynyt, tai kuka ikinä niitä rimputuksia sitten säveltääkin.

Mutta kalseaa kalkatusta! Suurin osa kappaleista kuulosti aivan karmeilta, kuten se hyvinkin Safriduo ripoff- kappale. Kamalaa, aivan kamalaa.. itku meinasi päästä. Toinen niin kammoittava oli, että korvia särkee yhä, Irlannin eukon joikaus. Joka ei varmaan kertaakaan kuulostanut ihmismäiseltä, saati sitten mennyt nuottiin. Ja monet muut vain saivat aikaan tuhahduksen, jota nauruksi kai olisi voitu tulkita, joskin jotkin kappaleet saivat aikaan kunnon pärskeen. Huono homma, etten enää muista mitkä, mutta jo sekin kertoo omaa karua taruaan siitä, aivan kuinka huonoja ne kipaleet olivat. Mutta Euroviisuissahan pitää olla hyvä paskan estetiikka! Olen varmaan sen joskus ennenkin todennut.

Mutta eniten, kaikista eniten minua ihmetyttää yhäkin se, miten seksillä yritetään saada aian ääniä, eikä sillä juuri koskaan niitä saa, ainakaan voittamiseen asti. Ja toinen suuren suuren suuren suuri mysteeri, joka ei kai koskaan ratkea, on se, miten hemmetissä Iso-Britannia pystyy lähettämään NIIN helvetin karseita kokoonpanoja esiintymään sitäkin huonommalla kappaleella kyseiseen kilpaan? WTF toisin sanoen. Luulisi sieltä jotain kunnollista löytyvän, höh! No olkookin että Scootch (vai mikä se oli, ja siis sehän on jonkinsortin slangisana pillulle) kirvoitti sen verran äänekästä naurua tuomaristostamme niin silti OMG. Siis niinku! (heheh)

Ja Ola Salo, sinä tiedät että Suomi rakastaa sinua. Ja moni varmasti mielellään sinua olisi lohduttanut täältä Kokkolasta aivan kädestä pitäen surkean viisuäänitulosten jälkeen. Ne ei tiedä, mitä ne teki. *Grin*

Rakkaan kuvia

Tässäpä sitten kuva siitä ihmemiehestä, joka minut kainaloonsa koppasi. Tuollainen olento. Hih.

Seksi on VAKAVA asia!!

Niin unohdin myös kertoa, että meidät (Mykki&minä, JacklynTheRipper&Le_Petrik) heitettiin ulos pornokaupasta. Heitettiin. Ulos. Pornokaupasta. Ei siksi että olisimme alkaneet kokeilla erilaisia "apuvälineitä", joita hyllyillä oli esillä kaikenlaisia, vaan siksi, kun Mykki laittoi päähänsä vaaleanpunaisen pvclakin ja nauroin.

Nurjun näköinen kähmä-äijä tiskin takaa vetäisi herneen nokkaansa välittömästi! Pomppasi ylös ja älisi, että täällä ei naureta, ulos siitä koko konkkaronkka, ja se lakki pois päästä. Olin niin stunned, etten sanaa suustani saanut, taisin jopa toljottaa hetken suu auki ukkoa. Että mitäkö hä?? Ukkeli toisti, että ulos! Lähdimme. JacklynTheRipper sanoi vielä, että olisimme jotain saattaneet ostaakin, ja silloin mies sanoi, ettei meillä ole mitään asiaa enää koskaan sinne puljuun. Eli saimme vielä porttikiellonkin.

Että näin vakava asia on seksi Tampereella?

Olen yhä järkyttynyt.

Vapunajan Virheraportti

HYAAAAAAARGH! Pahoittelen suuresti sitä, kuinka vähän olen kirjoittanut tänne viime aikoina (eli en yhtään). Mutta nyt on taas asiaa vanhalla kunnon Carmalla, vaikkas olenkin hiukan uudistunut.

No. Eli. Tapasin miehen, tai siis olen kyseisen yksilön tuntenut jo kauemminkin, mutta en oikein saanut häneen mitään kosketuspintaa vaikka joskus jotain hiukan yrittelinkin. Hänen vaihdettuaan samalle WoW serverille pääsin sitten hakkailemaan tosissaan (hyi kuulostaa niin kornilta). En oikein tiennyt mitä odottaa ja noin, mutta ilmeni sitten etten lainkaan turhia hakkaillut ja asiat lähtivät varsin luonnollisesti rullailemaan. Olen siis tällä nykyä VARATTU nainen! Ohoh! Niin se vain tapahtui.. Vaikka luulinkin niin pitkään, että joudun olla hamaan kuolemaan asti aivan yksikseni.

Mykki on varsin erikoinen yksilö, juuri sellainen mistä pidän. Äh.. *punastuu*. Laitan varmaan meistä kuvankin tänne jossain vaiheessa, sekä irc galleriaan. Hän on kaikkea sitä, mitä olen mieheltä kaivannutkin, joka on aika ihmeellistä! Kun tuntui välillä siltä, että omat vaatimukset vain kasvavat ja kasvavat, mutta silti vastaan tupsahti tyyppi, joka täyttää niistä niin suuren osan että oksat pois! Phuuh!

No, mutta varsinaiseen asiaan.. Menin siis hänen luokseen Tampereelle viettämään vapunaikaa.. eli pe-ke ajaksi (thanks the lords for some holidays). Matka sinne alkoi vastoinkäymisillä ja vähän pelotti. Menimme Jacklyn The Ripperin ja Le_Petrikin autolla, jolla ei voinutkaan lähteä, koska se brakasi ja he ottivat Le_Petrikin isän auton. Joka SEKIN meinasi brakata. No, pääsimme vihdoin kulkemaan, vaikkakin aikataulusta pahasti jäljessä. Ja tietenkin jännitin niin kamalasti että piti kokoajan pysähtyä kusemaan. Heh. Pääsimme kuitenkin perille ja oli ihanaa!

No seuraavana päivänä olin sitten "erinnäisistä paikoista" "erinnäisillä tavoilla" kipeä! Hiukan, mutta muuten oli hauskaa hiukan pyöriä Tampereen keskustassa, vaikka olikin peloittavan paljon ihmisiä, tosin Mykki minua suojeli miehekkäästi. Menimme hienosti syömään ja ennen sitä hän pyysi minua virallisesti tyttöystäväkseen ja antoi ihanan ja kauniin kaulakorun - sellaisen hyöhenen. Hän myösa sanoi, että jos höyhenen palauttaa enkelille, se on aina rinnallasi. Hitto vie! Varsin (ainakin itseni mielestä) supliikkina ihmisenä moinen laittoi sellaiset litran jauhot suuhun että en sanaa suusta saanut. Mykki aivan luuli, etten pitänyt siitä. Hoh! No korjasin väärinkäsityksen pikaisesti, tosin olen vieläkin hiukan puulla päähän lyöty. Eihän minulle ole kukaan miesystävä edes kukkia tuonut! Kaasin jopa tuolinkin persiini alta ravintolassa, hävetti kamalasti. Ja heti perään pudotin laukkunikin. Höh. Dancers grace, in my ass!

No, sunnuntaina olin jo TODELLA kipeä "erinnäisistä paikoista", ja olimme olleet juhlimassakin iltasella joten oli krapulan poikaistakin. Sääkin oli perseestä ja ruoka siinä paikassa jossa kävimme ei sielua sykäyttänyt. Ei millään pahalla, tiedän että kyseinen pulju on Mykin lempipaikkoja.. No, selvisimme kuitenkin Mykin lukaaliin asti ja menimme sitten nukkumaan, Mykki ensin aikaisen nousemisen takia (naurettavat työajat!) ja minä hetki sen jälkeen kun olin katsellut opiskelija-asuntolan pihamaalla tapahtuvaa Juoppohullujen Olympialaiskisaa. Siihen kuului mm. akanhuutoa ("Saatanan huora, jos makaat yli 40 miehen kanssa viikossa se tekee niin ja niin paljon panoja vuodessa"), jännitävä kisa tietokonetuolimäkilaskua, joka päättyi kivuliaan näköiseen mutta vahingoniloisella tavalla hauskaan kiertolentoon asfalttiin, sekä erinnäisiä eriä perinteistä moukarinheittoa tietotekniikkaa opiskelevien mielikuvituksella höystettynä, eli screenin viskontaa lähimetsikköön johdoista käsin.

Maanantaina käyskentelimme jälleen pitkin ja poikin Tamperetta ja ihmettelimme ison kaupungin eloa (kamalaa hulinaa totesin). Mykkikin liittyi seuraamme töistä päästyään ja sitten valmistauduimmekin lähtemään vapun viettoon. Menimme takaisin herran gasthausiin ja erään liikunnalisen suorituksen jälkeen sain jonkinlaisen krampin palleaani, enkä pystynyt seisoa, enkä istua, vain maata sikiöasennossa muutaman tunnin. Sen jälkeen olikin sitten alkoholihöysteen aika, ja jossain vaiheessa lähdimme myös baariin. Siellä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, vaikka tulin yhtäkkiä ERITTÄIN huonoon kuntoon.. suorastaan epäilyttävän huonoon kuntoon. Niin huonoon kuntoon, että sammuin bussista noustessamme melkein suorille jaloin, kroppa ei vaan totellut ja oli sanoinkuvaamattoman huono olo. Joka kyllä manifestoituikin sitten vessanpyttyyn. Onneksi oli 3 ihmistä kantamassa. Oli kamalaa, enkä edes ollut juonut paljoa, enkä koskaan ole noin huonossa kunnossa ollut. Ilmeisesti juomaani oli baarissa laitettu tyrmäystippoja. HYvä tuuri että minulla oli ihmisiä, joitten kanssa olin lähdössä pois! Koko tiistain olin niin huonossa kunnossa, etten juuri mitään muuta voinut kuin maata vuoteessa ja odottaa että kuolema korjaa. Oksensin iltaan asti. Onneksi jo illalla saatoin syödä leivän ja juoda mehua.

Olin niin karmeassa kunnossa, että katsoessamme Adam Sandler komediaa Click, itkin! Komediassa! Itkin!?! No okei oli siinä aikamoista surullista draamaakin mut silti.. phhuuuuh.
No eipä siinä, sain minä itkeä sitten keskiviikkonakin kun piti lähteä pois. Ja hyvästellä Mykki hetkiseksi. Mihin on kadonnut raaka ja parkkiintunut Carmabal? Jaa...a. Ilmeisesti kaikki sisällä pidetyt jutut ovat nyt sitten ventiloituneet ainakin jonkin verran, kun olen saanut nyyhkiä, heheheh.

Summa Summarum. Oli paljon kummia vastoinkäymisiä, hiukan kiukkuilua ja pari väärinkäsitystä ja ihmisten kyllästyttämistä jatkuvalla hempeilyllä ja söpöilyllä, mutta silti, oli rikas, rakas, köyhä tai varas, elämä ottaa ja antaa silloin kun et sitä odottaisi ja antaa joskus enemmänkin kuin edes uskalsit toivoa, ja hyvä näin! On ihanaa yllättyä iloisesti, ja yllättyä todella.

Kiitos Mykki, hassu mies. Minun mies.