Vapunajan Virheraportti

HYAAAAAAARGH! Pahoittelen suuresti sitä, kuinka vähän olen kirjoittanut tänne viime aikoina (eli en yhtään). Mutta nyt on taas asiaa vanhalla kunnon Carmalla, vaikkas olenkin hiukan uudistunut.

No. Eli. Tapasin miehen, tai siis olen kyseisen yksilön tuntenut jo kauemminkin, mutta en oikein saanut häneen mitään kosketuspintaa vaikka joskus jotain hiukan yrittelinkin. Hänen vaihdettuaan samalle WoW serverille pääsin sitten hakkailemaan tosissaan (hyi kuulostaa niin kornilta). En oikein tiennyt mitä odottaa ja noin, mutta ilmeni sitten etten lainkaan turhia hakkaillut ja asiat lähtivät varsin luonnollisesti rullailemaan. Olen siis tällä nykyä VARATTU nainen! Ohoh! Niin se vain tapahtui.. Vaikka luulinkin niin pitkään, että joudun olla hamaan kuolemaan asti aivan yksikseni.

Mykki on varsin erikoinen yksilö, juuri sellainen mistä pidän. Äh.. *punastuu*. Laitan varmaan meistä kuvankin tänne jossain vaiheessa, sekä irc galleriaan. Hän on kaikkea sitä, mitä olen mieheltä kaivannutkin, joka on aika ihmeellistä! Kun tuntui välillä siltä, että omat vaatimukset vain kasvavat ja kasvavat, mutta silti vastaan tupsahti tyyppi, joka täyttää niistä niin suuren osan että oksat pois! Phuuh!

No, mutta varsinaiseen asiaan.. Menin siis hänen luokseen Tampereelle viettämään vapunaikaa.. eli pe-ke ajaksi (thanks the lords for some holidays). Matka sinne alkoi vastoinkäymisillä ja vähän pelotti. Menimme Jacklyn The Ripperin ja Le_Petrikin autolla, jolla ei voinutkaan lähteä, koska se brakasi ja he ottivat Le_Petrikin isän auton. Joka SEKIN meinasi brakata. No, pääsimme vihdoin kulkemaan, vaikkakin aikataulusta pahasti jäljessä. Ja tietenkin jännitin niin kamalasti että piti kokoajan pysähtyä kusemaan. Heh. Pääsimme kuitenkin perille ja oli ihanaa!

No seuraavana päivänä olin sitten "erinnäisistä paikoista" "erinnäisillä tavoilla" kipeä! Hiukan, mutta muuten oli hauskaa hiukan pyöriä Tampereen keskustassa, vaikka olikin peloittavan paljon ihmisiä, tosin Mykki minua suojeli miehekkäästi. Menimme hienosti syömään ja ennen sitä hän pyysi minua virallisesti tyttöystäväkseen ja antoi ihanan ja kauniin kaulakorun - sellaisen hyöhenen. Hän myösa sanoi, että jos höyhenen palauttaa enkelille, se on aina rinnallasi. Hitto vie! Varsin (ainakin itseni mielestä) supliikkina ihmisenä moinen laittoi sellaiset litran jauhot suuhun että en sanaa suusta saanut. Mykki aivan luuli, etten pitänyt siitä. Hoh! No korjasin väärinkäsityksen pikaisesti, tosin olen vieläkin hiukan puulla päähän lyöty. Eihän minulle ole kukaan miesystävä edes kukkia tuonut! Kaasin jopa tuolinkin persiini alta ravintolassa, hävetti kamalasti. Ja heti perään pudotin laukkunikin. Höh. Dancers grace, in my ass!

No, sunnuntaina olin jo TODELLA kipeä "erinnäisistä paikoista", ja olimme olleet juhlimassakin iltasella joten oli krapulan poikaistakin. Sääkin oli perseestä ja ruoka siinä paikassa jossa kävimme ei sielua sykäyttänyt. Ei millään pahalla, tiedän että kyseinen pulju on Mykin lempipaikkoja.. No, selvisimme kuitenkin Mykin lukaaliin asti ja menimme sitten nukkumaan, Mykki ensin aikaisen nousemisen takia (naurettavat työajat!) ja minä hetki sen jälkeen kun olin katsellut opiskelija-asuntolan pihamaalla tapahtuvaa Juoppohullujen Olympialaiskisaa. Siihen kuului mm. akanhuutoa ("Saatanan huora, jos makaat yli 40 miehen kanssa viikossa se tekee niin ja niin paljon panoja vuodessa"), jännitävä kisa tietokonetuolimäkilaskua, joka päättyi kivuliaan näköiseen mutta vahingoniloisella tavalla hauskaan kiertolentoon asfalttiin, sekä erinnäisiä eriä perinteistä moukarinheittoa tietotekniikkaa opiskelevien mielikuvituksella höystettynä, eli screenin viskontaa lähimetsikköön johdoista käsin.

Maanantaina käyskentelimme jälleen pitkin ja poikin Tamperetta ja ihmettelimme ison kaupungin eloa (kamalaa hulinaa totesin). Mykkikin liittyi seuraamme töistä päästyään ja sitten valmistauduimmekin lähtemään vapun viettoon. Menimme takaisin herran gasthausiin ja erään liikunnalisen suorituksen jälkeen sain jonkinlaisen krampin palleaani, enkä pystynyt seisoa, enkä istua, vain maata sikiöasennossa muutaman tunnin. Sen jälkeen olikin sitten alkoholihöysteen aika, ja jossain vaiheessa lähdimme myös baariin. Siellä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, vaikka tulin yhtäkkiä ERITTÄIN huonoon kuntoon.. suorastaan epäilyttävän huonoon kuntoon. Niin huonoon kuntoon, että sammuin bussista noustessamme melkein suorille jaloin, kroppa ei vaan totellut ja oli sanoinkuvaamattoman huono olo. Joka kyllä manifestoituikin sitten vessanpyttyyn. Onneksi oli 3 ihmistä kantamassa. Oli kamalaa, enkä edes ollut juonut paljoa, enkä koskaan ole noin huonossa kunnossa ollut. Ilmeisesti juomaani oli baarissa laitettu tyrmäystippoja. HYvä tuuri että minulla oli ihmisiä, joitten kanssa olin lähdössä pois! Koko tiistain olin niin huonossa kunnossa, etten juuri mitään muuta voinut kuin maata vuoteessa ja odottaa että kuolema korjaa. Oksensin iltaan asti. Onneksi jo illalla saatoin syödä leivän ja juoda mehua.

Olin niin karmeassa kunnossa, että katsoessamme Adam Sandler komediaa Click, itkin! Komediassa! Itkin!?! No okei oli siinä aikamoista surullista draamaakin mut silti.. phhuuuuh.
No eipä siinä, sain minä itkeä sitten keskiviikkonakin kun piti lähteä pois. Ja hyvästellä Mykki hetkiseksi. Mihin on kadonnut raaka ja parkkiintunut Carmabal? Jaa...a. Ilmeisesti kaikki sisällä pidetyt jutut ovat nyt sitten ventiloituneet ainakin jonkin verran, kun olen saanut nyyhkiä, heheheh.

Summa Summarum. Oli paljon kummia vastoinkäymisiä, hiukan kiukkuilua ja pari väärinkäsitystä ja ihmisten kyllästyttämistä jatkuvalla hempeilyllä ja söpöilyllä, mutta silti, oli rikas, rakas, köyhä tai varas, elämä ottaa ja antaa silloin kun et sitä odottaisi ja antaa joskus enemmänkin kuin edes uskalsit toivoa, ja hyvä näin! On ihanaa yllättyä iloisesti, ja yllättyä todella.

Kiitos Mykki, hassu mies. Minun mies.