Kiroile Ääneen!
Noniin.. torstaina oli uusinta otos inssiajosta..
Lähdimme ajamaan prisman takaa kohti Citymarkettia ja lähdin rautatien ohitse kohti kyseistä puljua. Piti sitten vaihtaa kaistaa, ettei jäänyt väärälle kaistalle ja niin tein. Vilkaisin olan yli esimerkillisesti ja kaikkia, vilkku oli päällä. Mutta silti kirosin kovaäänisesti; "Voi Perse! Ny tein kyllä virheen.. siinähän oli SULKUVIIVA!"
Tutkinnon vastaanottaja ei sanonut mitään ja jatkoin synkässä hiljaisuudessa matkaa. Toivoin hetken kiivaasti että autossa olisi ollut *selfdestruct*nappula, koska olisin painanut sitä oikein mielelläni. Hetken myös harkitsin ajavani jonnekin helvetin kuuseen ja murhaavani vieressäni istuvan miekkosen ja väärentäisin hänen nimikirjoituksensa että hyväksytty autonkuljettajaksi. "Se meni kahville ja donitsille.." Sanoisin viattomalla äänellä.
No.. ajoin sitten kuitenkin vain eteenpäin vaikka hetken teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Päätin sitten että no, ajetaan nyt tässä, yritetään silti, vaikka tiesin että pomppaan tekemäni virheen takia. Niinpä sitten ajelimme ympäri Kokkolan keskustaa ja muutama pikkuvirhe tuli, kuten tulin liian lujaa mäeltä käännökseen, vaikka kääntyikin ihan esimerkillisesti. Ja lopulta kun käännyimme valtatieltä takaisin prisman pihaan ajan ollessa lopuillaan, sammui auto 3 (!!!) kertaa vihreisiin valoihin. Olin mielestäni vaihtanut vaihteen ykköselle mutta se oli vielä silti kolmosella.. No pääsimme siitä vielä valojen ollessa vihreitä ja sitten vielä peruutin esimerkillisesti parkkiruutuun.
Kuuntelin palautetta päätä nyökytellen, varmana siitä että joudun tulemaan vielä uudelleen. Ja sitä mietin eniten, että kuinka monta lisätuntia olisi tuomio. Mutta kaikesta huolimatta pääsin läpi! WOOOOOOOOOOOHOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!
Mies oli vakuuttunut vain yhdestä syystä, sen takia, että olin itse huomannut virheeni, sulkuviivan ylityksen ja sanonut sen ääneen. Hän oli sitä mieltä, että muistan sen jatkossa kyllä. Ja ilmeisesti muu ajamiseni oli sen verran hyvää että se siitä. Alkoi hivenen adrenaalini virrata kyllä suonissa. Olinhan paljon hermostuneempi koko ajon koska ajattelin etten pääse läpi, ja otti niin paljon päästä. Ja tämä mies oli paljon puheliaampi kuin edellisellä ajolla ollut heppu. Tämä kälisi kokoajan ja oli pakko puhua takaisin.
Olihan hän myös sitä mieltä, että koska minulla on pieni lapsi (joka tuli ilmi jossain vaiheessa keskustelua) että minulla on hyvä syy olla huolellinen ja turvallinen ajaja ja näin myönsin. Tai sitten mammani mikälie noitataika auttoi kaukaa.. ken tietää.. ;D
Pääasia on ETTÄ MINÄ SAAN NYT AJAA AUTOA IHAN LAIN KANSSA!
(lälläsbyy!)
Lähdimme ajamaan prisman takaa kohti Citymarkettia ja lähdin rautatien ohitse kohti kyseistä puljua. Piti sitten vaihtaa kaistaa, ettei jäänyt väärälle kaistalle ja niin tein. Vilkaisin olan yli esimerkillisesti ja kaikkia, vilkku oli päällä. Mutta silti kirosin kovaäänisesti; "Voi Perse! Ny tein kyllä virheen.. siinähän oli SULKUVIIVA!"
Tutkinnon vastaanottaja ei sanonut mitään ja jatkoin synkässä hiljaisuudessa matkaa. Toivoin hetken kiivaasti että autossa olisi ollut *selfdestruct*nappula, koska olisin painanut sitä oikein mielelläni. Hetken myös harkitsin ajavani jonnekin helvetin kuuseen ja murhaavani vieressäni istuvan miekkosen ja väärentäisin hänen nimikirjoituksensa että hyväksytty autonkuljettajaksi. "Se meni kahville ja donitsille.." Sanoisin viattomalla äänellä.
No.. ajoin sitten kuitenkin vain eteenpäin vaikka hetken teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Päätin sitten että no, ajetaan nyt tässä, yritetään silti, vaikka tiesin että pomppaan tekemäni virheen takia. Niinpä sitten ajelimme ympäri Kokkolan keskustaa ja muutama pikkuvirhe tuli, kuten tulin liian lujaa mäeltä käännökseen, vaikka kääntyikin ihan esimerkillisesti. Ja lopulta kun käännyimme valtatieltä takaisin prisman pihaan ajan ollessa lopuillaan, sammui auto 3 (!!!) kertaa vihreisiin valoihin. Olin mielestäni vaihtanut vaihteen ykköselle mutta se oli vielä silti kolmosella.. No pääsimme siitä vielä valojen ollessa vihreitä ja sitten vielä peruutin esimerkillisesti parkkiruutuun.
Kuuntelin palautetta päätä nyökytellen, varmana siitä että joudun tulemaan vielä uudelleen. Ja sitä mietin eniten, että kuinka monta lisätuntia olisi tuomio. Mutta kaikesta huolimatta pääsin läpi! WOOOOOOOOOOOHOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!
Mies oli vakuuttunut vain yhdestä syystä, sen takia, että olin itse huomannut virheeni, sulkuviivan ylityksen ja sanonut sen ääneen. Hän oli sitä mieltä, että muistan sen jatkossa kyllä. Ja ilmeisesti muu ajamiseni oli sen verran hyvää että se siitä. Alkoi hivenen adrenaalini virrata kyllä suonissa. Olinhan paljon hermostuneempi koko ajon koska ajattelin etten pääse läpi, ja otti niin paljon päästä. Ja tämä mies oli paljon puheliaampi kuin edellisellä ajolla ollut heppu. Tämä kälisi kokoajan ja oli pakko puhua takaisin.
Olihan hän myös sitä mieltä, että koska minulla on pieni lapsi (joka tuli ilmi jossain vaiheessa keskustelua) että minulla on hyvä syy olla huolellinen ja turvallinen ajaja ja näin myönsin. Tai sitten mammani mikälie noitataika auttoi kaukaa.. ken tietää.. ;D
Pääasia on ETTÄ MINÄ SAAN NYT AJAA AUTOA IHAN LAIN KANSSA!
(lälläsbyy!)
posted by Carmabal at 11:16 ap.
2 Comments:
Kas kas, onneksi olkoon! Iteki sain kortin vasta toisella yrittämällä ja pomppasin ekalla ihan aiheesta, olisin kääntynyt valoristeyksessä suoraan edestä tulevan alle ja vastaanottaja joutui hyppäämään jarruille. Minulla siihen päti se mikä sinulla tähän läpimenneessä sattuneeseen kämmiin, eli muistanen sen säännön kyllä lopun ikääni sen ansiosta.
Mahtavaa! Nauroin pitkästä aikaa niin että viimeisetkin flunssaräät irtos. Kirjoitat hyvin!
Terveisin
Nuutisen isäntä
Lähetä kommentti
<< Home