From the Shadows he steps in

Näin taas vaihteeksi kummallista unta.

Unessa kävelimme muutaman ystäväni kanssa kohti jotain päämäärää, kenties kotiini. Alitimme ylikulun ja pyörätiellä aloin laulaa jotain sävelmää. Meitä kohti tuli vanhahko mies, joka oli pitkä, tai ainakin hänen raajansa vaikuttivat pitkiltä, hämähäkkimäisiltä. Kun mies kuuli lauluni hän pysähtyi, käänsi hieman päätään ja kallisti sitä, kuin tavoittaakseen laulamani sävelmän paremmin. Eleessä oli jotain vaanivaa ja ahdistavaa.
Lopulta mies käänsi päänsä minua kohti ja tämän silmissä välähti jokin, vaikea selittää mikä, mutta se oli pahaa. Mies hymyili hitaasti ja paljasti rivin valkoisia mutta pitkähköjä hampaita.
"Minä tunnen sinut! Löysin sinut taas!" Mies sanoi hiljaisella voitonriemuisella äänellä. Katselin inhon ilme kasvoillani miestä ja julistin etten tunne häntä ja että hänen on paras pitää etäisyytensä. Tästäkin huolimatta mies lähti pyöräänsä taluttaen seuraamaan minua ja ystäviäni.
Huusin miehelle että jättää minut rauhaan mutta hän vain sanoi ettei koskaan enää päästäisi minua näkyvistään nyt kun oli minut taas löytänyt.

Jo matkalla kotiani mies alkoi kertoa kaikkia edellisiä kertoja kun oli kohdannut minut. Hän sanoi tunteneensa minut monen edellisen elämäni aikana ja alkoi myös kertoa miten. Hän todella oli paha, kuten olin aavistanutkin. Hän kertoi kuinka hän oli tappanut minut monella erilaisella tavalla. Kylmäät väreet menivät pitkin selkäpiitäni, sillä sitä mukaa kun hän kertoi tapauksen toisensa jälkeen, aloin nähdä muistot jotka olivat, kyllä, omiani.
Eräs tapaus tapahtui 1100-luvun (suurinpiirten) viikinkikylässä pohjoismaissa, jossa hän tahtoi minut morsiamekseen mutten pitänyt hänestä silloinkaan enkä suostunut. Hän piiritti miehineen kylääni niin kauan että omat kyläläiseni luovuttivat minut miehelle. Sitten hän tappoi minut. Oli muitakin kertoja, niin pimeitä ja kammottavia etten niitä tähän kirjoita.
Silloin päätin että en enää pidä tästä unesta ja yritin poistaa miehen siitä. Ja silloin menetin oman uneni. Mies ei kadonnut vaikka kuinka yritin taistella ja lopulta mies muutti minut niin pieneksi lapseksi, etten voinut taistella vastaan. Hän kulki ympäri asuntoa minut sylissään ja jatkoi kauheita kertomuksiaan.
Myös mies muutti välillä muotoaan, ensin näkemästäni vanhasta miehestä kaikkiin erilaisiin miehiin.

Unen loppukuva oli myös inhottava. Olen esittelemässä jotain uutta poikaystävääni perheelleni, juuri sellaisen näköistä miestä, josta varmasti pitäisin. Pidän häntä kädestä kiinni ja hymyilen ja niin hänkin. Mutta hänen silmissään välähtää jotain ja vaikka hymyilen ja olen onnellinen, tiedän että tuo mies on se paha mies, ja että hän tappaa minut.

Sitten heräsin aivan pimeään huoneeseen, tietenkin siihen tunteeseen, että siellä huoneessa on joku muukin kuin minä ja poikani. Mietin untani ja se tuntui siltä kuin joku olisi vain randomisti kävellyt uneeni, joku muu, ja tunnistanut minut. Alkoi lievästi ahdistamaan se, että pidän ulko-oveani aina auki ja voitte uskoa että olen laittanut sen lukkoon joka yö sen jälkeen.

Ja itseasiassa kun nukahdin uudelleen, tuli mies takaisin toiseen uneeni jossa oli myös liikaa sellaisia piirteitä ettei se ollut täysin omani. Mm. sellainen juonikuvio jota en todellakaan kehittäisi omaan uneeni. Mies esiintyi unessani täysin yhdentekevänä henkilönä, vedellen naruja taustalla, saaden erään toisen henkilön vaikuttamaan pahalta, aina siihen pisteeseen asti kun selvisi kuka hän oli oikeasti.

Hyrr...