Pakkanen paukkuu (Hermot myös)

Ensimmäiseksi pahoittelen sitä, (lähinnä itselleni), etten ole kauheasti kirjoitellut blogiin. Ei vain yksinkertaisesti ole ollut mitään, mistä olisin palavasti halunnut kirjoittaa! Eikä sinänsä ole nytkään, mutta päätin että lienee viisasta sanoa edes jotain, ettei mene solmuun kokonaan, odotellessaan jotain ihmeellistä mitä reportoida. Siihen voi mennä aikaa nimittäin.

Ulkona on kylmä, niin kylmä etten ole nokkaani 10 senttiä pitemmälle ovesta työntänyt. Valoisuuden aste on ok, mutta tuo kylmä ei ole kovin kutsuva. Ja on jotenkin peloittavaa kun aina pelkään että pojalta jäätyy nenä tai naama vaikka kuinka suojaisi.

Olen ottanut käyttöön jäähyn rangaistuksena, eli tuhmanurkan toisinsanoen. Aika näyttää pelaako se kauhean hyvin mutta olen ollut huomaavinani että sekä minä että poika pysymme ainakin vähän rauhallisempina, joka on aina hyvä asia. Kumma kyllä Kristian istuu minuuttinsa nurkassaan kohtuullisen tunnollisesti noin 1 ja puolivuotiaaksi viikariksi. Olen joutunut muutamia kertoja kantamaan takaisin ja torumaan mutta mitään älyvapaata taistelua ei ole syntynyt.

Kristian väänsi yhden lieden levyistä huomaamattani päälle tuossa eräs aamu ja sitten olikin kämppä täynnä savua ja katkua koska juuri sillä levyllä oli muoviastia joka oli sulanut jo puoleenväliin asti ennenkuin huomasin mitään. Aika karsea haju kyllä oli, eikä sitä levyä voi enää käyttää. Vaikka kuinka kaavein irti sulanutta muovia siitä, siihen yhä jäi sitä.
Pitänee ilmoittaa vuokranantajalle.

Kokeilimme myös itämaisen tanssin tunnilla livemusiikkia. Eräs ystäväiseni tuli soittamaan meille tablaa, ja hyvin soittikin vaikka vain alkeiskurssin oli käynyt. Mutta hänellä olikin takanaan muutakin rummuttelua. Huomasin suunnattoman eron live- ja levymusiikin kanssa, jota en ollut osannut ajatellakaan. Levymusiikki orjuuttaa! Kuten eräs tanssijoistamme oivasti sanoi. Tarkoitan sillä että kun kappaleessa on tietyt osiot ja tunnelma rakennettuna, niin tanssiessaan pyrkii kuitenkin noudattamaan ja tulkitsemaan sitä, joka taas poissulkee tiettyjä liikkeitä ja juttuja. Kun musiikki on liveä, pelkistettyä ja pääasiallisesti improvisoitua, niin on paljon vapaampi tekemään vanhoista liikkeistä uusia ja harjoittamaan aivan erilaista tulkintaa ja liikehdintää. Tanssi livemusiikin kanssa oli myös hulppeasti raskaampaa juuri tästä syystä! Ja tunnelma tietysti oli erittäin autenttinen joten suuri kiitos Nosferatulle! (joka epäilemättä ei pidä tästä nimityksestä mutta hähhää)

No, ehkä minulla sitten olikin jotain pientä asiaa.. Ja toisaalta olisi enemmänkin mutta en yksinkertaisesti jaksa jauhaa loputtomiin. Jakelen sen sitten pienempiin osioihin, sillä viikonloppuna on aikaa kirjoitella..