Love is.. (oh sorry..) Death is in the air...

PAAHDUN - kuin kalpea läskipähkinä auringon porotuksessa, tatuoinnit sislaavat tirisevän rasvan seassa, on kuin saunassa kävelisi. AK mutta ei saa valittaa!! Nyt on kesä saapunut myös insmouthiin! Ja pian saapuu Bad Mama provinssiin! Sain hoideltua asiani, niin raha- kuin lapsenhoitoasiani siihen malliin että torstaina lähden ja sunnuntaina illalla palaan - ja lippukin on kolmelle päivälle! Ja vielä hienommat asusteet - lupaan ottaa kuvamateriaalia The Black Fairy - puvustani, jossa aion seinäjokea terrorisoida ja riipustaa ainakin yhden kuvan myös teidän lukijoiden iloksenne!(mikäli sikäli se ilo on..)

Keskustassa on varmaan kolmekymmentä astetta kuuma ja tänään pitäisi mukama istua sisällä illalla ja ommella ----- MEKKOJA! Saa nähdä millainen osanotto moiseen talkooseen saapuu - nyt mitataan harrastajan intohimoisuus maileissa.
Oman mekkoni ompelin jo toki sunnuntaina, and some more. Mutta näin hienolla ilmalla ei enää kehtaa istua koneen ääressä, vaan täytyy mennä paremmin (ainakin toivottavasti) ilmastoituun sisätilaan - pankkiin - hoitamaan kanttisia laina-asioita. Niin tai mistäs pirusta minä tiedän ovatko ne lainat ahdettu kanttiin, kulmaan, kaareen vai kolmioon vaiko peräti aivan johonkin mielikuvitukselliseen kuvioon. Viska see. See.

Kehon eritteet

Ovat lentäneet kaaressa, turahtaneet suurissa määrissä, lianneet niin vaatteet, lakanat kuin välipatjatkin.
Tässä alkaa niin ikään kuin hermot loppua - eli Kristian kärsii jotain pirullista, kauan kestävää ripuli/oksennustautia.
Sinänsä on hermoja raastavaa kun toinen ei pysty juomaan maitoa, kaiken se oksentaa suorastaan manaajamaisessa kohtauksessa, jonka jälkeen vauvaparka ui korvakäytäviä myötän valkoisessa örkissään. Olen tänään jo aamuseitsämän ja kahdeksan välillä vaihtanut lakanat niin häkkisänkyyn (the poo was all over it!) kuin omaan vuoteeseenikin (the vomit was all over it!). Vauvalta alkaa vaatteet loppua kun kaikki on täynnä örkkiä ja ihanaista ripulikuoruketta. Mutta ei pysty varmaan vielä pestä pyykkiä kun pyykkinaru on täynnä niitä edellisiä lakanoita jotka piti pestä.
On se järkyttävää.
Pikkuista parkaa - se on mystistä miten siitä voi tulla niin paljon tavaraa ulos kun koko viikon on mennyt niin vähän sisälle. Ja silti jaksaa leikkiä ja nousta pystyyn jen jne eli ei kuitenkaan mitään kuoleman vakavaa. Ja nyt mummo siellä tuputtaa jotain nestetasapainoa korjaavaa kammottavaa nestettä lusikalla kun paralle on melkein kehittynyt jokin kammo tuttipulloja kohtaan. Mummot ne sen tuputtamisen osaa.

Alan etsiä myös uutta asuntoa - ihan yhteisön painostuksesta, sillä mamma sanoi että kaikki haluavat että muutan, kysyin että ketkä kaikki? Mamma vastasi että kaikki joitten kanssa hän on jutullet. Kumma juttu, ei kovin moni kylläkään ole niin sanonut. No, eipä haittane sillä oikeassa lienevät. Mystinen homeongelma ei ole nimittäin selvinnyt, ja ulkooveni ulkopuolella on silminnähtävä lävitse mätääntynyt kattoparru joka kertoo omaa karua tarinaansa.
Ja varmasti alkaa pian tila loppua kesken, kyllä se 3 huonetta ja keittiö olisi poikaa. Siinä voisi pitemmän aikaakin majailla.
Harmittaa vain - onhan tuo niin upea asunto. Mutta hiuksia nostattaa myös kolmen kuukauden postilaatikkoon kolahtava (sekään tiliin lohkaiseva) sähkölasku - n. 110 euroa. Not a nice thing, that one.

Että sellaista mukavaa tällä kertaa.

Saatana.

Kengätkin pitäis löytää.