Perse eellä puuhun

Voi helevetin helevetin helevetti!

Tiskasin tuossa sitten Kristianin tuttipulloja. Täällä isosiskolla. Reimuissani huomasin että olispas varsin helppokäyttöinen tuttipullojen tiskausväline. Huomautin asiasta isosiskolle sanoin; "Ompas teillä mahtavan helppo tuttipullon tiskausväline, aivan unelmainen!"
Isosisko hämmentyneenä kysyi että miten niin?
Vastasin että nokun mulla on niin jäykkä ja ankea harja jolla ei edes pääse sinne tuttiosan kärkeen ja tulee kädet kipeäksi kun pitää tiskatessa venkoilla ja täysiä hinkuttaa.

Ja VOI ! hyvä jumala miten ääliö voi ihminen ollakkaan! Isosisko demonstroi että mikset pese tällä irti lähtevällä ihan sitä varten tarkoitetulla harjalla joka on tämän isomman sisuksissa?
WAS? Say that again?! Sanoin ettei harjassani, piru vieköön 6 euron harjassani ole sellaista. Isosisko katsoi entistä hölmistyneempänä. Onhan siinä, olen tiskannut sillä!
Että sillä tavalla. On hermot pinnassa tullut n. kaksi kuukautta hinkutettua niitä vitun pulloja perse pitkällä kersa huutaa ja kädet verillä. Saatana.

Olisi pitänyt lukea se käyttöohje paremmin. No. Empä mene enää perse eellä puuhun. Rapujen hieno luonteenpiirre. Jee.

Uusi vuosi... Uudet kujeet

Se meemi mistä puhuin. Jos yhäkään tajuan lainkaan mistä meemeissä on kyse, pahoittelen tuon sanan päätöntä käyttöä.

But here Goes..

1. Mitä tahdot maalliselle tomumajallesi tehtävän, kun aika sinusta jättää ja heität keybordin nurkkaan?

> Tahdon tulla krematoroiduksi mahdollisimman halvalla.

2. Mihin haluat, että sinut haudataan/sirotellaan? Miksi?

>Altaille tai Norjaan jollekin vuonolle. >Jos en eläessäni jompaan kumpaan paikkaan pääse(saakeli) niin kuollessa sitten!

3. Missä tahdot muistotilaisuuden pidettävän?

>Mikä hiton muistotilaisuus? Toivottavasti olen ehtinyt tehdä jotain niin muistettavaa ettei tarvi erikseen muistuttaa..

4. Mikä teksti hautakiveesi tulee?

>Hullunee loppua kohti.

Että sellaista synkeää!!

Syntisen Hyvä

Erosin KIRKOSTA!

Uusi vuosi alkaa hienosti! Vaikka en vältykkään tämän vuoden kirkollisverolta, ei se mitään. Nyt voin ruotia vapaasti kristinuskoa ja kirkkoja, koska en kuulu niihin enää, en ole enää laiska!

KIITOS jani! Että oivallisesti sivullasi oli helppo linkki helppoon kirkosta eroamiseen.

JIHUU! I'M FREE!!

The Amazing Bodydouble!

Ei mulla mitään oikeaa asiaa enää ollut.. mutta ajattelin kirjoittaa silti jotain ympäripöyreää ja ympäripyöreää näin hassun otsikon alla, sillä otsikointi on taidetta, jossa harvoin onnistun.

Siis. Tuntuu taas siltä, kuin olisi jossain oudossa käännekohdassa elämässään. Kuin olisi saapunut pitkän suoran jälkeen taas uudelle nurkkaukselle, ja nurkan takana odottaa elämä, mutta ei ole monilta osin harmainta aavistusta millainen.
Täytyy sanoa, että olen mielestäni pärjännyt erinomaisesti äitiydessä. Paremmin kuin mitä ajattelinkaan, mutta taas asia on aika mennä eteenpäin, sillä nyt myös lapsen isä on samassa maassa, samassa kaupungissa. Vaikka sitä odotti koko syksyn, eikä edes tiennyt mitä odottaa, niin nyt tuntuukin oudolta. Yksinolo lapsen kanssa muodostuu omalla tavallaan hyvin yksinkertaiseksi ja helpoksi, kun siihen sai oikeanlaisen rytmin, ja nyt tuo rytmi on taas muuttumassa.

Eikä tavallaan tiedä oikein vieläkään, mitä lapsen isältä pitäisi odottaa. Hän on mitään mukisematta, mitään ainakaan näkyvästi stressaamatta tehnyt ihan mukavasti kun ottaa huomioon ettemme ole yhdessä emmekä asu yhdessä. Mutta onhan aivan liian aikaistakin sanoa, millainen rytmi pojalle ja isälle muodostuu.
Toisaalta myös tuntuu oudolta, että toinen vain tulee ja tekee hommansa, kuin kaikki olisi kuin ilmaa vain, kevyttä ja helppoa, sillä luoja tietää että minulla ainakin oli aivan kauhistuttavaa silloin aluksi kun ei ollut rytmiä, ei ollut kokemusta, ei ollut tietämystä, vain iso tutiseva kasa epävarmuutta koko lapsenhoita asiassa ja kaikki piti opetella ja kokeilla.
Kai se siis tuntuu hiukan epäreilulta että toinen tulee ja kävelee valmiiseen tilanteeseen rinta rottingilla.

Mutta uskompa, että kyllä sille isille vielä ehtii epävarmuuden hetkiäkin tulevan...

Elokuvareportaasi nro 4! (Got it!)

Hilpaisin katsomaan tuossa joulun jälkeen Narnian Tarinat elokuviin. Ja jätin Kristianin ensimmäistä kertaa yksin isällensä (joka suvaitsi palata from Amerika) ja vieläpä hereillä! Oho!

Elokuvissa oli yllättävän paljon ihmisiä ja jouduinkin aivan alimmille riveille istumaan, jonnekin kolmannelle muistaakseni, mutta eipä tuo haitannut kuitenkaan elokuva nautintoa. En ole koskaan häpeäkseni lukenut C.S Lewisin kirjoja tuosta tarunomaisesta vaatekaappimaailmasta Narniasta, mutta elokuvana kuitenkin tämä toimi erinomaisesti. En tiedä mitä kirjoja lukeneet sitten elokuvasta ovat ajatelleet, mutta minusta pitäisi aina ottaa elokuvat, perustuivat ne mihin kirjaan tahansa, erillisenä juttuna. Niin usein muuttuvat kirjan tekstit elokuvakäsikirjoittajien kourissa.

Mutta kaikenkaikkiaan erittäin viihdyttävä elokuva, kun kerta nuo fantasiajutut vielä uppoavat tähän kriitikkoon niin hyvin. Ne ovat niin usein uskottavempia kuin tästä maailmasta kertovat tarinat jotka usein vesitetään aivan uskomattomilla hömppäjutuilla. Fantasiamaailm0issa kun pelataan ihan eri säännöillä eikä päätä tarvi vaivata sillä, että miettisi onko se ja tuo edes mahdollista. Mikään ei ketuta niin kuin kammottava epäkohta muuten realistisessa ympäristössä.

Että silleen viisii. Menkää katsomaan se elokuva. Ihan hyvä se oli. Ja varmasti ilmestyy minun leffahyllyyni muitten fantasioitten viereen.

Elokuvakatsaus nro mikä perkele se nyt sitte olikaan..

Kävin katselemassa tuossa ennen joulua erinomaisen kauhuleffan.

Emily Rosen Riivaaja, perustuu tositapahtumiin. Täytyy sanoa, että siinäpä karmaisevin elokuva jonka olen pitkään aikaan katsonut. Elokuvan katselukarmaisua vielä siivitti se, että kesken elokuvaa yksi kangasta ympäröivistä laudoista putosi rämähtäen alas, saaden jokaisen vavahtamaan katsomossa kun ei ensin tajunnut mistä se hirvittävä ääni tuli.
Olen varma että myös muitten viiden katsojan mielessä kaikuivat elokuvassa lausutut sanat, jotka tuomioistuimessa syytettynä istuva pappi sanoi asianajajalleen; "Tätä oikeudenkäyntiä ympäröivät voimat, joten ole varovainen."

Myös elokuvassa demonien "noitatunniksi" tituleerattu kello 03.00 yöllä sai selkäpiin kylmenemään ajatellessa omia kokemuksiaan täysin uudessa valossa. Ilmeisesti katoliset uskovat Jeesuksen kuolinajan olevan klo 15.00, joten sitä ja pyhää kolminaisuutta pilkaten Demonit käyttävät yöllistä vastaavaa aikaa piinatakseen ihmiskuntaa.

Mielenkiintoisen pelkistetty toteutus ilman sen kummempia, ihmeellisiä ja tarpeettomia erikoistehosteita sai koko tapahtumasarjan tuntumaan oikealta ja käsinkosketeltavalta.

Suosittelen!! Kylmästi!!

Jos antaisin pisteitä, antaisin Carmabalin painajaisvarmalla asteikolla n. 75% pisteytyksen. Kauniita unia..