Joskus on monta syytä olla sellainen kuin on ja joskus ei taida olla syitä lainkaan, vaan jäljelle jää vain se mitä oikeasti on. Vaikeaa on sanoa, onko se hyvä juttu vai ei.
Mietein monenlaisia asioita joista olisin voinut nyt tänään kirjoittaa, mutta pelko, se monen ihmisen alituinen "ystävä" on kovasti juuressa, juurikin siksi, etten voi tietää kuka tätä enää lukee vai lukeneeko kukaan. Pitäisi voida vain irrottautua siitä. Kaikki kuitenkin ymmärtävät asiat omilla tavoillaan, sama kuinka niistä itse kirjoittaa, oli se sitten selkeästi tahi ei.
Katselin tuossa joitain aikoja sitten vanhoja merkintöjäni tänne, aika kauan minäkin tässä nyt olen pörrännyt. Ja paljon asioita itsestäni paljastanut. Ja joskus tuntuu siltä, etten osaa enää vain kirjoittaa samalla tavalla - niin avoimesti kokemistani asioista. Ja se harmittaa!
Ehkä on siis aika ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää vielä kovempaa! Aukea perkele, aukea!
Miltä minusta tuntuu juuri nyt?
Minusta tuntuu.. kylmältä. Ja kovalta. Päättäväiseltä. Heikolta. Ja silti rohkealta sekä pelokkaalta samaan aikaan. Osa tunteista johtuu suhteen päättymisestä. Haluan nauttia olostani - olla ajattelematta liikoja ja minusta tuntuu että pystyn siihen. Liika kärsiminen on aina ollut luonteeni taiteellisen teatraalisuuden aiheuttama omituinen puoli, joka ei suinkaan ole koko totuus asiasta. Sitten.. minusta tuntuu etten ole kovin hyvä äiti. Että olen liian itsekäs ja väsynyt ja kyllästynyt moneen asiaan ja se saa minut kiukkuiseksi ja kehno tempperamenttiseksi - ei sillä ettenkö ennenkin olisi ollut nopea kiukustumaan.. Mutta silti minusta tuntuu myös joskus siltä että olen ihan hyvä äiti, ja että se on vaikea työ ja siksi tuntuu joskus raskaalta niinkuin varmasti kaikista äideistä. Ja isistä. Se on kovin ristiriitainen juttu.
Huoh. On niin paljon tehtävää! Niin paljon nähtävää ja koettavaa! Kaipaan ystäviäni , teitä jotka olette siellä kaukana! Niin, juuri teitä ruojia, jotka asutte siellä jossain "kuusessa" eikä teitä usein näe. Olisi kiva taas joskus kohdata! Pistetään pyörä liikkeeseen niin minä avaan oven.
