Hiljaisuus on Kultaa

"Hei muuten, katopas, .. oliko se -- eikä! nojoo, just. Eikä varmasti.. no oota. Ei... "

Normaali ihminen rupattelee, eikös? Minä ainakin olen saanut sellaisen käsityksen, että on sosiaalisesti jotenkin varautunut/jopa vammautunut, jos ei rupattele. Minä ainakaan en ole tottunut siihen, että kommunikoidaan pelkästään pienillä käsiliikkeillä.

Ja jos tulee toimeen jonkun kanssa, ja on paljon yhteistä niin yleensä juttua muodostuu ilman, että sitä pitää mitenkään pakoittaa. Se vain.. soljuu.

No. Saatanan perse - minä puren hammasta, kyllä minua tämä työ kiinnostaa sen verran, mutta helvetti on kyllä sanottava, että en koskaan ennen ole ollut työpaikalla, jossa ei saa puhua. Jossa saa puhuttelun kun puhuu työkaverin kanssa. Jossa katsotaan kuin halpaa makkaraa jos löytää yhteisen sävelen jonkun työkaverin kanssa. Saimme puhuttelun, me häiritsemme. Häiritsemme muka monen metrin päässä, yhden meluisan huoneen ja hiljaisen huoneen päässä olevan ihmisen työtä, sekä 3 muuta työtoveriamme.

Kuulkaas, hei tyypit - ompelu ei ole mitään vitun ydinfysiikkaa. Ommel ei muuta muotoaan jos sen läheisyydessä puhuu, se kangas ei pieneen ääneen ala purkamaan itseään. Ja virheet töissä ovat inhimillisiä. Varsinkin jos neuvoja ei anneta, tai annetaan kahta eriä, eikä mikään ole oikea ja käsketään miettiä ite. Mutku se puhuminen. Siinä kuulemma kaiken pahan alku ja juuri.

"Pitäisikö sinun olla hiljempaa, en tiedä" "Miksi te puhutte kokoajan! Tämä on työpaikka!"

Hei urpo, ihmiset puhuu. Normaalit ihmiset keskustelee ja puhuu ja kykenevät tekemään töitä samanaikaisesti - ei se ole jotenkin rikollista jos puhuu. Nyt on. Ja jos kysyy kahdesti samaa asiaa, jos ei saa selvää tai tahtoo selventää niin saa katseen joka nirhaisi ranteita kuin tylsä lusikka jos saisi ja voisi. Haluan repiä irti sellaiset silmät, jotka niin toljottavat. Juu. Olen helvetin tyhmä koska en lue sun ajatuksia.

Tahdoin tehdä vaikutuksen, se ei onnistu koska avasin suuni. Mikään ei auta, olen pohjasakkaa. Joten tahdon tehdä vaikutuksen itseeni, kestää sen vielä kuukauden, sen takia, että näen asioita eri kanteilta - minä en tahdo olla niin pikkumainen. Mutta paha kyllä, sitä enempää en kestä, en oikein usko että kovin moni muukaan kestäisi. Halveksunta ilman syytä on perseestä ja syvältä sieltä.

Onneksi se on vain yksi työpaikka, yksi työkokeilupaikka, jonka jälkeen voin ilmoittaa rikinkatkuisella äänellä aivan mitä tuumailen k.o paikasta työkkärille ja kertoa, miten siellä poljetaan ihmistä.

Miten on, jos sinulta kysytään, oletko tehnyt paitasi itse, ja voit vastata ylpeänä, että kyllä, kaikki mitä minulla on päällä olen itse tehnyt, niin ajattelisitko, että se johtaisi johonkin toiseenkin lauseeseen? Se voisi olla jopa pitkän keskustelun aihe. Mielestäni, eikä mielessäni ole mitään sen ihmeempää vikaa. Mutta ei. Se johti pelkkään puolityhjään tuijotukseen, josta ei ottanut selvää känninen perkelekään.

Millaisia ihmisiä tämä paikka on täynnä?!?