Hän on tullut laiskaksi
Kirjoitettu ylös naapuruston Mummojen juorunauhoituksista, osa 18, kappale 4. Kahvin ja nisupullan jälkeen tapahtunut tyypillinen kokoontuminen punamultamaalilla maalatun tönön nurkalla aamupäivällä. Osanottajilla päälle kirjattu pyötäkirjaan ruskea huivi pään yli vanhemmalla rouvahenkilöllä, leskellä villamyssy, kukkamekko ja toisella väljät beiget housut sekä pieni tekonahkainen käsilaukku. Matalakorkoiset kengät molemmilla, sekä harmahtunut tukka.
"Juu siellä oli alkukuukaujesta hirviä värkkähämine, aivan kolinat ja muut semmottiset kuulupi sisälle asti. Kissaki säikähti uuninpankolla.."
"Nih, se on kauhiata mite ne ihimiset jaksavat vielä, ei sitä ite, ei olleskaan ei.."
"Joh, kah se ku tulee se tietty ikä niin, ei sitten niin, mut kyl nuo nuoret vaa vääntää, sielläki se raijasi niitä tavarootansa ylyhäältä alas niinku viimosta päivää!"
"Että ei ennää asu siin keskellä ylyhäällä?"
"Ei.. nyn se asuu siin alahaalla, siin mist muutettihi poies tuos, nii, net vaihtoi asuntoo sitten."
Hetken hiljaisuus. Vaihtavat painoa jalalta toiselle.
"No se oli homma sitteh se. "
"Emmie sit siit tiä, ei ole paljua näkynynnä sen jäläkehen. Oli sillä joku kuule nuori mies, ihan rikollise näköne, röhnötti siin tupaakilla parvekkella aamusella, aikamoinen niin.."
"Jaha että sellanen hunsvotti!"
"Juu, ei kait, kyl minnuu vähä pelotti mutta en mie kahtonukkaan olleskaan menin sinne torille vaa pottuja hakehan, niinku pitiki."
"Niin eh minäkää ole sitä pitkää aikaan nähäny, näin hyvät ilimat ja sisällä istuu. Kummia tuo nuoriso nykyää.."
"Kyllä se joskus, minä istun tuos akkunan eressä palijo enemmi mitä sinä mut niih, kylhä sie tottaki pakiset."
"Emminä sillä mutta kyllä, kyllä se laiskaksi on vaan tullu."
"Mie en kyl muista että olis kauhian, mikä se nyn olikaha..? Nii, et ois kauhia aktiivinen ollukkaa!"
Mummot nauravat räkäisesti äänellä, joka kertoo monesta yöstä hereillä ja ehkä jopa muutaman tupakin polttamisesta salaa saunan takana. Virnistelevät vielä ryppyisten huuliensa takaa tietävästi ja menevät keittämään lisää kahvia.
"Juu siellä oli alkukuukaujesta hirviä värkkähämine, aivan kolinat ja muut semmottiset kuulupi sisälle asti. Kissaki säikähti uuninpankolla.."
"Nih, se on kauhiata mite ne ihimiset jaksavat vielä, ei sitä ite, ei olleskaan ei.."
"Joh, kah se ku tulee se tietty ikä niin, ei sitten niin, mut kyl nuo nuoret vaa vääntää, sielläki se raijasi niitä tavarootansa ylyhäältä alas niinku viimosta päivää!"
"Että ei ennää asu siin keskellä ylyhäällä?"
"Ei.. nyn se asuu siin alahaalla, siin mist muutettihi poies tuos, nii, net vaihtoi asuntoo sitten."
Hetken hiljaisuus. Vaihtavat painoa jalalta toiselle.
"No se oli homma sitteh se. "
"Emmie sit siit tiä, ei ole paljua näkynynnä sen jäläkehen. Oli sillä joku kuule nuori mies, ihan rikollise näköne, röhnötti siin tupaakilla parvekkella aamusella, aikamoinen niin.."
"Jaha että sellanen hunsvotti!"
"Juu, ei kait, kyl minnuu vähä pelotti mutta en mie kahtonukkaan olleskaan menin sinne torille vaa pottuja hakehan, niinku pitiki."
"Niin eh minäkää ole sitä pitkää aikaan nähäny, näin hyvät ilimat ja sisällä istuu. Kummia tuo nuoriso nykyää.."
"Kyllä se joskus, minä istun tuos akkunan eressä palijo enemmi mitä sinä mut niih, kylhä sie tottaki pakiset."
"Emminä sillä mutta kyllä, kyllä se laiskaksi on vaan tullu."
"Mie en kyl muista että olis kauhian, mikä se nyn olikaha..? Nii, et ois kauhia aktiivinen ollukkaa!"
Mummot nauravat räkäisesti äänellä, joka kertoo monesta yöstä hereillä ja ehkä jopa muutaman tupakin polttamisesta salaa saunan takana. Virnistelevät vielä ryppyisten huuliensa takaa tietävästi ja menevät keittämään lisää kahvia.