When Shit Hits the Fan

Olen aina erityisesti pitänyt tuosta sanonnasta. Koskaan en tosin pidä siitä, mitä se todellisuudessa tarkoittaa, kuulostaa hauskalta, tuntuu.. no, siltä kuin paskaa lentäisi tuulettimeen.

On tässä ollut taas monenlaista, kohkausta, saatana. Ajattelin, että paras kirjoittaa jotain muutakin kuin pelkkiä unia, vaikka ne varmasti kertovat omaa karua tarinaansa.

Luulen, että olen saavuttanut tietynlaisen välinpitämättömyyden tilan. En nyt sitten osaa sanoa lainkaan, onko se hyvä vai huono - kai siinä on omanlaista levollisuuttaan. Aika näyttää, niin kuin aina etc etc muuta samantapaista paskaa.

No paskaa, sitähän aina riittää. Tällä kertaa finansiaalisessa muodossa enemmän kuin haluaisin myöntää, joten ei puhuta siitä. Taidan nyt tyytyä tähän maton alle lakaisuun tässä aihelmassa, poissa silmistä, poissa mielestä. Ja onhan minulla yhä tämä tavallaan osa välinpitämättömyyttä parhaimmillaan; "asiat aina järjestyvät". Mutta kun se on totta. Stressaamallahan se ei ainakaan parane. Teet sen minkä voit, milloin voit.

Tämä selkä nyt aiheuttaa ahdistusta eniten tällä hetkellä, niin kuin aina kaikki terveyteen liittyvä. Kun se alkaa rakoilla, tulee oma kuolevaisuus mieleen ihan eri tavalla ja toisaalta siinä on tietynlaista vapauttavaa henkeäkin. Tässä hengessä ostin ensimmäisen savukeaskini. En aio nyt mitenkään puolustella tätä tekoa tai selitellä. Minä vain totean, ostin savukkeita, poltin yhden. Huomenna poltan toisen. Korsteeniksi ei ole tarkoitus alkaa.

Olen monella tapaa irrottautunut vanhoista uskomuksistani, osa pitää yhä toiveikkaasti kiinni, ajatellen, että otan ne vielä takaisin. No, kaiken oikeellisuuden nimissä, joskus on hyvä pitää tiettyjä asioita "avoimina", mutta kun lopullisesti ymmärsin elämässäni vallinneen aivopesumenetelmän, täytyy sanoa, että vedin siitä aikamoisen kokoiset herneet nokkaani.
Että sen seurauksena tuli sekin ajatus, että ehkä on vaan parempi olla kuuntelematta liikaa muita ja todeta asiat itse. Kai siinä on osittaisesti sitäkin, että elää niin kuin olisi viimeinen elämä jonka elät. Olen aina kovasti nimittäin uskonut siihen, että sielu vaeltaa. Valitettavasti joudun nyt todeta, että omalla tavallaan se on hemmetin kaunis ajatus, toisaalta hirvittävä, sillä siihen sisältyvät kaikenlaiset henkiset karman lait, joista on kirjoitettu ja varmasti vielä jaaritellaan monet sadat opukset.

Onko olemassa jotain ehdotonta, absoluuttista totuutta kuitenkaan sillä tavalla, että sen voisi sanoiksi painaa? Hmm.. sehän on melkein filosofinen ja teologinenkin pohdinto - josta voisi jaaritella, ja onkin jaariteltu tämänkin blogin elossaoloajan verran. Yhteen johtopäätökseen olen tullut, tämä on minun elämäni. Jos minä tahdon polttaa tupakan, minä poltan tupakan. Sitä ei tarvitse selittää, tai pyytää anteeksi, karman laki ei tule ja läpsäise minua naamaan sen takia.

Ja koska voisin nyt tästä samaisesta aiheesta jaarittaa vaikka koko loppuyön, teen ainakin puolittaisesti viisaan päätöksen mennä nukkumaan.

Hyvää yötä.