Minä olen muistanut;

että masennus on perseestä. Ahdistus vituttaa ja että kaikenlainen stressaaminen valtaa alaa elämästäni innokkaan rikkakasvin lailla.

Perjantaina on aika lääkärille, jossa toivottavasti saan oikeanlaisia lääkkeitä ja helpotusta tähän tuskaiseen olotilaan. Ei voi elää elämää, jos et voi olla kuin pienen pieniä hetkiä rentoutunut, rauhassa ja onnellinen. Minä tahtoisin olla sitä antaumuksellisesti niin paljon kuin vain kykenen.
Otan sen siis määränpääksi.

Pian saan myös ihania, puoliangoraisia kissanpentuja auttamaan siinä. Eläinten kanssa on vain se hetki, ne kun eivät murehdi mitään. Voin ottaa siittä sitten oppia ja alkaa kissaihmiseksi.

*menee harjoittelemaan kehräämistä*