Häilyvä Käsite

On ihmisen itsetunto. Tai ainakin minusta tuntuu, että minun itsetuntoni on hyvin häilyvä käsite. Joskus tuntuu siltä, että se on ihan hyvillä kantimilla ja joskus tuntuu, että ei.
No helvetti, tuntuu että jauhan nyt aivan puuta heinää ja paskaakin päälle. Olen valvonut 32 tuntia. Oikeastaan ajattelin vain kirjoittaa jostain täysin random asioista sitä mukaa, mitä ne tulevat päähäni.

Panetus. Keppi/kepit. Jäätelö. Suihku. Hieronta. Marsut?! Ei tee mieli nukkua ja nukuttaa aivan saatanasti taas yhtäkkiä - ajatus ei pysy yhdessä kohteessa. En käsitä ihmisiä, en nukkuessa, en valveilla. Hämmentää sellainen. Tylsistyttää kaikenlainen yksinäisyys ja toisaalta pelkään epätoivoisuutta. Samaa vanhaa kuraa mitä aina ennenkin. Rottia. Kissoja. Minttua. Saippua. RUOSKA! perkele.

"Hyvä Herra, tilaisin SEKSIÄ seuraavaksi viikonlopuksi, mahdollisimman paljon, mahdollisimman laadukasta, en ole valmis tinkimään. Tarjoan puitteet tälle jalolle aktiviteetille, sekä saunan. Voimme neuvotella myös läheisyydestä ja tutustumisen ehdoista."

Oli kova väittely olenko läski vai en. Jos oikeasti lääkäri minut määrittäisi, olisin varmaan virallisesti läski, mutta kuulemma halusivat kutsua minua tukevaksi. Tukevasta assosioin täysin muodottoman, makkaranmallisen ihmisen, joka myös pukeutuu yhtä .. persoonallisesti. Päädyin sanamuotoon pyöreä, mutta siitäkin vedeltiin hernettä nokkaan. Miten voi vetää nokkaan hernettä, jos kyse on minun painostani/koostani. Enkai minä nyt ala väittämään olevani normaalipainoinen jos en ole :D huh!

Pöydällä pelottaa paperilappu täynnä silkkaa tajunnanvirta psykedeliaa. Vihreällä ja sinisellä kynällä aamutuimaan piirrettyjä tiedostamattomia koukeroita, sekä kuvioita. Ne uivat pinnassa ja kutsuvat luokseen määrittelemättömillä keinoilla. Mieleni tekee lukea. Haluaisin tekemistä viikonlopulle, mahdollisesti toisten ihmisten kanssa jotain. Yllä mainittu tilausviesti on yhä validi ja voimassa hamaan loppuun asti. Siis aivan loppuun asti. Kaiken loppuun asti.

On juuri se olo, ettei niin koskaan toteudu. Silmä painaa umpeen vaikka aivot tykittävät veristä kuvaa verkkokalvoille. Olisi nyt varmaan aivan parempi että tungen banaanin käkättimeen ja rojahdan X:ksi tuohon, tunnelmoimaan luomien takaista pimeyttä. Tässä alkaa jo pelätä, tuleeko se sittenkään. Hetken unelias autius.