Tarinoita Takaperin

Joskus minä ajattelen sinua aivan valtavasti. Ikävöin ja kaipaan, muistaessani jonkun tietyn hetken, tietyssä ajassa ja paikassa. Jossain virtaat lähelläni tai sisälläni ja silloin muistan sen, kun olen kytköksissä siihen lähteeseen josta se alkaa.

Joskus ajattelen, että ehkä minun pitäisi vain kääntyä, kylmän viileästi. Jopa julmasti. Hyvästellä ajatukset ja tunteet ja pitää katseeni eteenpäin. Ne ovat ajatuksia, pisaroita virrassa ja ne tippuvat ja hukkuvat ja sulautuvat. Silti, vaikka joskus uin vastavirtaan, en voi muutakuin todeta että siinä on jotakin ikiaikaista, jota en voi paeta edes ajattelemalla tulevaisuutta.

Nämä ajatukset, tämä sydän. Nämä tunteet ja tämä virtaus. Aina olet siinä osana, jollakin tavalla, jossain roolissa. Enkä voi paeta. Musiikki tuo vahvasti jotain muistoja esiin. Kun kuulen Night of the Swallow:n, olet melkein siinä niin käsinkosketeltavana, etten tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Kun avaan suuni ja alan kuiskata, katoat kuin varjo kuun taakse.

Joskus minä en muuta tee, kuin muistele niitä hetkiä, kun olemme kytköksissä siihen ikiaikaiseen ja kaikki on selvempää kuin lähteen vesi.