SEX

Olen viime aikoina pohtinut paljon seksiä. Huom! se on eri asia kuin ajatella seksiä, vaikka sitäkin toki teen.

Pohtimisella tarkoitan seksin syvällisempiä puolia. En tiedä kuinka moni ajattelee, ettei seksissä ole syvällisiä puolia, mutta minulle siinä on, kokonainen meri niitä.

Seksi on yhä pitkältikin tabu, vaikka sitä tungetaan joka tuutista. Tavallaan tämä shokkihoito seksin suhteen on minusta vääristänyt ihmisten suhtautumista seksiin, koko näkemystä siitä.
Ennen mentiin naimisiin, nussittiin hiljaa hääyönä, rutattiin kakaroita ja voisin kuvitella, että se oli avioelämään kuuluva osa, tavallaan yhtä tavanomainen kuin kapiot ja hääpuku. Se on varmasti ollut miljoonasti merkityksellisempää, kuin mitä äkkiseltään ajattelisi, koska jokainen ihminen suhtautuu tavallaan siihen.
Toisisssa avioliitoissa se on ollut ihana asia, toisissa tukahdutettu, toisissa painajaismainen tapahtuma ja toisissa yhtä tylsä kuin kuiva omenankara.
Kai se on sitä vieläkin.

Tai no, paitsi että nykyään naimisiinmennessä on yleensä jo sisäänajettu se toinen, koettu ja katsottu ja hyväksi todettu. .. ainakin toivottavasti. Minä itse en voisi kuvitella meneväni jonkun kanssa naimisiin jos en olisi häntä kokeillut. Mutta ah, ajauduin jotakuinkin sivupoluille (mikä ei ole lainkaan tavanomaisuudesta poikkeavaa minulla).

Nykyaika on tehnyt meistä nuorista, ja niistä nuoremmista aika hulluja seksin suhteen. Kiire ja pikaisuus on tehnyt seksistäkin pikaruokaa. Ja se on se, mikä minua kammottaa. Yhdenillan jutut. Sellaiset pikaiset panot kännissä jonkun täysin käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa.

Kuka nauttii siitä? Mitä nauttimista siinä on? Minulle seksi on syvällinen tapahtuma. Minulle se on merkityksellinen asia, jonka tahdon pitääkin sellaisena. Jos nyt sattuisin nussimaan jonkun kanssa, johon olen juuri tutustunut, eihän hän näe minua. Miten kukaan voisi avautua niin paljon sellaisessa tilanteessa, että voisi antaa kaikkensa, joka minusta on hyvän seksin määritelmä.
Avautuminen, antautuminen, rehellisyys ja nautinto ja ekstaasi. Kaikkensa antaminen itsestään siihen tilanteeseen.

Miten mikään vähempi voisi todella tyydyttää?

Tosin, suhtautumistani seksiin sävyttää paljon se, että minut on raiskattu. Nämä ovat asioita, joista tuskin koskaan puhutaan, ja vältellään ja ne ovat tabu. Minä sanon että vitut. Vietin kymmenen vuotta häveten sitä, koska perimmilläni ajattelin, että se oli minun syyni. Niinkuin kaikille käy, jotka siihen tilanteeseen joutuvat.
Mutta näin vasta kymmenen vuoden päästä minä todella alan tajuta kaiken sen, miten noinkin perustavanlaatuisesti mullistava kokemus vaikuttaa ihmiseen.

Ensin se tuhoaa, ja jos sitä ei voi käsitellä ja selvitä siitä ja kääntää edukseen, käy kehnosti. Toki, raiskauksen uhreille tarjotaan aina terapia-apua sun muuta. Itse en ottanut apua vastaan ennenkuin oli "myöhäistä" ja asiat sen verran päin prinkkalaa että hain itse avun. Tosin, en uskaltanut silloinkaan käsitellä asiaa. Se purki hitaasti itseään, ennenkuin avautui.

Minä rakastan seksiä. Vihani ja pettymykseni oli täysin käsittämätön kun minulta riistettiin minulle jotain niin tärkeää kuin neitsyyteni tuolla väkivallalla. Enkä vieläkään muista kaikkia yksityiskohtia, ja ehkä parempi niin.
Mutta olen nyt vasta huomannut, että vihani ja pelkoni ja pettymykseni on maalannut ja vaikuttanut takapiruna muille seksuaalisille kokemuksilleni tuon tapahtuman jälkeen, vaikka luulin selvittäneeni kaiken siihen liittyvän jo.

Kun huomasin sen, varjon, joka reunusti seksuaalista minääni, ymmärsin, että se, mitä eniten pelkään on se, mitä eniten tahdon. Avautua, ja sallia joku sisään. Haluan kyetä siihen, että voin todella paljastaa itseni jollekulle, juuri sille, jota kunnioitan ja arvostan niin paljon, että voin hänelle antaa itseni.
Olen saanut takaisin itsearvon, joka oli minulta kadoksissa kymmenen vuotta.

En tiedä, kuulostaako se jonkun mielestä pelottavalta ja liian sitoutuvalta. Suoraan sanottuna minua ei kiinnosta. Minua ei kiinnosta seksuaalinen pikaruoka joka pelkästään ruokkii itseinhoa ja epäkunnioitusta. Minulla on arvoa, minulla on sisin, jota kenen tahansa ei kuulukaan nähdä. Se pitää ansaita, koska se on sen arvoista.

Tämä tekee minusta vahvan.