Elämästä

Nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen, ja joku ajatus minulla oli muutamia päiviä sitten, katosivat jälleen carmamaisen lahjakkaasti aivoistani. Ehkä se on tuo älykkyysosamäärää alentava musiikki jota spotifylla juuri kuuntelen. Tykkään nollata päätä ennenkuin lähden jonnekin viihteelle, ja tänään menen Jacklynin kanssa.

Ehkä pitäisi pohtia sitä, miksi minä menen jonnekin baariin. Parhaimmillaankin se on jonkinlaista masokistista kidutusta. Laitat itsesi, puunaat ja meikkaat ja niin edelleen, pistät parhaat päälle ja yrität näyttää kivalta. Juot jotain drinkkejä kotona, kuuntelet lisää tyhmää musiikkia kaverin/kavereitten kanssa ja keskustelette miehistä, seksistä ja muista ruumiillisista toiminnoista, ehkä sivuatte jotain syvällistä aihetta.

Sitten koittaa lähtemisen hetki, lisää puuteria, vähän kajaalia, hiuksia harjataan ja peilin edessä käydään seremoniallinen keikistelyrituaali. Ihmetellään kuinka paljon kello ja juuri kun olet saanut takin päälle, todetaan että on vielä pakko käydä kusella.

Pihalla räkätetään koko matka isoon ääneen, kompuroiden ja ihmisiä kyyläillen, ja ihmetellen miks vitussa ne meitä kyylää vaikka kyylättäväksi sitä loppujen lopuksi on ulos lähdetty. Jonotetaan baariin ja maksetaan itsensä kipeäksi siitä, että joudut kuuntelemaan kamalaa musiikkia, kamalaa möykkää ja mahdollisesti sitäkin kamalempia iskurepliikkejä.

Tanssitaan seksikkäästi ja käsketään lähestyvien miespuolisten painua vittuun vaikka periaatteessa munakin kelpaisi, jos olisi kelpuutettavaa paikalla, kierrellään, juodaan, käydään vessassa, kierrellään, tanssitaan, ahdistutaan, nauretaan, tanssitaan lisää ja lopulta on hikinen, känninen, jalat särkee kuin niitä olisi hakattu baseballmailoilla ja illan viimeinen idiootti mankuu kintereillä.

Vau.

Sitten kompuroidaan vielä humalaisemmin ja kovaäänisemmin jonnekin ostamaan jotain kiinteää syötävää, tosin aivan yhtä terveellistä kuin se nestemäinen, mitä on illan aikana imuroitu. Ja ehkä vielä joku epätoivoinen tulee kertomaan kuinka olet seksikäs nainen ja että onko meillä jatkot.

"Painu vittuun."

Pitäisköhän alkaa kehittämään muitakin reaktioita? Ja kokeilla vaikka teeskennellä sosiaalista olentoa jolla ei ole aktiivisaggressiivista suhtautumista kaksilahkeisiin?

Ehkä se on sitä älyttömintä tyhmyyttä, toivoa, että siellä näkisi jonkun mielenkiintoisen miehen, jolle ei tekisi mieli ensimmäiseksi kertoa että hänen pitää painua mahdollisimman kauas minusta, kun kuitenkaan ei usko että baarista sellaista löytää. Mutta.. olenhan minäkin siellä, ja hyvänpä kuvan annan itsestäni. Öh öh.

Oikeastihan minä olen mukava ja aivotkin minulla on. Nähtävästi on joku tarve teeskennellä, ettei ole. Mistähän helvetistä sekin on tullut?