Oudosti, mutta hyvänlaatuisesti

Iloinen.

Menetänkö nyt jonkin goottimaisuuden essencen tässä iloisuudessa? Tuskin. Minä en seuraa sääntöjä, en ole koskaan pitänyt sellaisesta lammastelusta. Minulla on oma sääntökirjani, jota seuraan ja joskus kapinoin sitäkin vastaan.

En ole aivan varma miksi olen näin hyvällä tuulella, mutta olen silti. Jokin kehrää sisuksissa kuin vanhan auton hyvinhuollettu moottori.

Joku ehkä olisi sitä mieltä, että se on tämä kevät. Että alkaa hyrrätä kaikilla enemmän tai vähemmän.. Ehkä se on sitäkin, osittain. Ehkä se on paljon, paljon enemmän sitä, kun on tehnyt rauhan itsensä kanssa. Sisällä on se tyyni ja tietoinen ydin, jonka ympärillä asiat myrskyävät. Kaikesta huolimatta, sitä itse tietää kuka on ja mitä se tarkoittaa.

Tätä rauhaa minä olen kauan ja verisestikin tavoitellut. On vahva olo. Sellainen, että heittäkää mitä vaan vastaan ja minä voin luovia sen läpi, koska sisältä minä olen aina eheä.

Minä hajotin itseni. Selkeästi se oli tarpeellista.

Jokainen pimeä polku, joka meitä suuntiin vie, vie meitä oikeaan suuntaan jos aukaisee silmät vaikka pelottaisikin.