Throuhg the Looking Glass

Nyt se näyttää onnistuvan.

Tuijottelen toimiani sen pienen avaimenreiän läpi, mutta se tuntuu riittävältä kuitenkin. Näen paljon sieltä, toiselta puolelta. Pidän oven kiinni, ettei ahdistus iske piikkinä rintaan.

Tänään minusta tuntuu ihmiseltä, ja on tuntunut jo viikon verran ja se tuntuu aika pirun hyvältä. Pitkään tuntui aivan joltain muulta, kuin miltään inhimilliseltä.
Osaan syleillä itseäni vaikka olen siellä oven toisella puolella, se on vain varotoimi. Joku päivä minä avaan sen oven ihan rohkeasti, kun tiedän että olen tarpeeksi vahva ja koputan itseäni olalle.

"Hei."
"Hei, vau, siitä on tosi pitkä aika kun nähtiin."
"Joo.. anteeksi siitä, olin aika kehnossa kondiksessa."
"Ei se mitään, näytät tosi hyvältä."
"Tuntuukin ihan hyvältä."
(Syleilee ja hymyilee)
"Asiat taitaa olla nyt paremmin?"
"Paljon paremmin."