Pane Minut Antautumaan

Olen siinä aivan hiljaa, sinun kätesi on päälläni.
En edes hengitä, hetkittäin. Enkä uskalla sanoa mitään.
Piileskelen.

Muurit ovat pystyssä ja niiden yli on mahdotonta kiivetä. Mahdotonta silitellä ne alas minusta. Mahdotonta suudella ne hellästi aukeamaan.
Niiden takana olen piilossa, enkä uskalla sanoa mitään.
Piileskelen.

Jos katsot minua silmiin, väistän katseeni, en uskalla edes katsoa.
Niin hyvin, olen piilossa.

Uskaltaisitko taistella minua vastaan? Huutaa, vaatia, käskeä, komentaa?
Uskaltaisitko ryhtyä sotaan? Repiä, riuhtoa, raastaa ja pommittaa?
Uskoisitko, että tyynen, välinpitämättömän kuoreni alla piilee peto?
Sillä minä en välitä pyynnöistäsi mitään.

Höyhenillä et huokuttele minua esiin, hellillä sanoilla et saa minua kertomaan, pehmeillä kosketuksilla et saa minua taipumaan.

Älä taivuttele, taivuta. Taita niin että muutun solmusta ympyräksi.
Älä pyydä, kuiskaa. Huuda niin että huudan takaisin.
Älä helli, silitä. Iske suoraan sisimpääni.

Pane minut antautumaan.