The Shadow Innuendo

Käskyttä hiipien
En voi puhua, en kuiskata
Tammen varjossa
Makasin vatsallani
Odottaen vuoroa




Olen nähnyt paljon outoja unia, en tosin nyt juuri tällä hetkellä muista kovinkaan hyvin millaisia, eikä sillä ehkä ole mitään väliäkään.
Oleminen on nyt paljon miellyttävämpää, en usko että osaisin sanoa miten ja miksi. Ehkä se on vain niitä päiviä, määrittelemättömästi parempia sellaisia.
Olen pohtinut taas suhteita paljon. Inhoan kyllä pohtia niitä, mutta silti yksin ollessa mieli askartelee tietyin väliajoin niissä. Aina on jotain pientä pureskeltavaa, huomattavaa, muistettavaa. Jotain mitä ottaa huomioon.
Keplottelen eteenpäin eikä minulla oikeastaan mitään erityisen tärkeää sanottavaa kyllä ollut..

Aina ei kyllä tarvikaan olla. Kun niin monesti sorrun kaikenlaiseen ruikuttamiseen ja valittamiseen.

Kitaraan pitäisi vaihtaa kielet, mutten ole varma osaanko tehdä sitä itse. Pitäisi joku pahaa-aavistamaton muusikko varmaan keikata laittamaan kitara kuntoon. Ei sillä että olisin kitaralla viimeaikoina juuri mitään tehnyt, valitettavasti. Voin myöntää rehellisesti, etten ole säveltänyt mitään varmaan vuoteen. Joskus se ahdistaa ihan ruokottomasti, mutta tottahan se on, ettei jokaiseen suuntaan ihminen yksinkertaisesti taivu. Joskus ei ole musiikillisesti mitään sanottavaa ja se on voitava hyväksyä (kuuletko kuihtunut musiikinluomiselimeni, sinä kirottu ja helv.. ) hups.. siis.

Things are as you make things and take things. Things remain things as you see things and feel things.