Ynnghhghynnngg

Minulla OLI jotain asiaa.

Tai siis, tuli ennalta-arvaamaton tarve kirjoittaa jotain, mutta nyt kun tässä olen, en tiedä mitä tekisi mieli sanoa. Vähän maton alle tämäkin viikko mennyt viime viikon lopun kanssa, kipeänä olen ollut. No, eiköhän se tästä.

Olen vaan yrittänyt vähän kirjoitella, nukkuminen on ollut kipeänä olemisesta huolimatta kehnolla tolalla ja kaikki muukin ollut vähän niin ja näin. Jotenkin kyrsästelee jo valmiiksi seuraavan viikon työkkäriaika jossa mua usutetaan jonnekin työharjoittelupaikkaan. Vittu, se on orjatyötä pahimmillaan ja aivan turhaa paskimmillaan. No okei, siitä tulee olemaan hyötyä SIKÄLI, kun menen kouluun takaisin syksyllä, että saan sitten hyväksilukua niistä töistä mitä tässä kevään ja kesän aikana teen, mutta en minä kyllä ala riemusta hyppiä siltikään.

Kun en minä.. kyllä se on sillä tavalla.. että perkele.. no en minä.. eikä kyllä sekään.. ei kiinnosta. Yhtään.

Pitäisi ommella. Aivokuoressa on nyt pari kuukautta pyörinyt pari vaateideaa jotka pitäisi toteuttaa ja pappan vaimolta on saumurikin lainassa ja yksi mittatilaustyö on kesken, mutku. Pitäis ostaa kangasta ja sirkkoja ja nauhoja ja pitsiä. Ei olla raha.

On kyllä just niin vammainen olo tällä hetkellä mitä vaan voi olla. Onneksi on vapaata, Kristian meni mun mammalle Lohtajalle pelmuamaan niin voin sairastaa ja vammailla rauhassa.

Vähän sellainen olo, että koskahan minä kasvan aikuiseksi ja sellaiseksi? Siis millainen on aikuinen? Kantaa vastuuta sun muuta ja minä vihaan vastuuta, yleensä ainakin. Silti aina onnistun kahmimaan sitä itselleni, inhostani huolimatta.

Ai niin, ja taas yksi eksä on minun jälkeeni löytänyt elämänsä rakkauen ja mennyt kihloihin k.o henkilön kanssa. Onnittelin facessa, hiukan pitkin hampain. Tiedän, että se on lapsellista ja typerää tuntea olonsa kurjaksi sen takia, mutta vaikka kuinka järkeä paiskon pitkin olemustani, en voi estää tätä kuvoittavaa inhimillistä tunnetta nimeltä kateus, sekä mustasukkaisuus. Tulee taas tää "koska on mun vuoro" lause mieleen. Ehkä käytin jo kaikki mahdollisuuteni onneen?

[Jatkaa pään hakkaamista seinään]